10 asiaa, jotka opin laihdutusmatkani aikana

Se, että olen viime vuosina jojoillut painoni kanssa, on opettanut minulle valtavasti itsestäni, tavoistani ja valinnoista ruoan ja liikkumisen suhteen. Tässä 10 asiaa, jotka olen oppinut laihdutusmatkani aikana. Et ehkä ole kaikesta samaa mieltä, mutta niin me ihmiset olemme erilaisia.

Kyllä on keskivartalosta ja muualtakin karissut tavaraa monen voipaketin verran. Kuva loppusyksystä 2016.

Toimittajan työssäni olen kirjoittanut kymmeniä laihdutusjuttuja, joissa asiantuntija on kertonut, mitä tehdä. Liikunnanohjaajana olen jumppauttanut tuhansia ihmisiä, joista osa varmasti liikkuu myös painonhallinnan takia. Vaikka ymmärtää sen, etteivät samat keinot sovi kaikille, sen todella oivaltaa vasta, kun itse on tilanteessa, että haluaa pudottaa painoa. Ennen kuopustani en ollut koskaan ylipainoinen. Jojoilu on ollut arkipäivääni vasta viimeisen kuuden vuoden aikana. Seuraavia havaintoja olen tehnyt oman laihdutusmatkani varrella:

1 On ihan sama kuinka paljon tietää, jos toteutus ontuu. Vaikka itsekin olen aina tiennyt, mitä pitää tehdä, jotta laihtuu tai paino pysyy asioissa, toteutus on eri asia. Harvapa meistä ei oikeasti tietäisi, miten lihavuutta ehkäistään. Silti suomalaisistakin keikkuu liikapainon puolella noin 60 prosenttia, mikä on valtava lukema. On niin helppoa todeta, että liiku enemmän, syö vähemmän. Mutta mikä olisi se keino, jolla ihmiset saataisiin myös toteuttamaan neuvoja ja kokemaan ne sellaisiksi, että niitä haluaa toteuttaa omassa arjessa? Siitäpä päästään hienosti seuraamaan ajatukseen, nimittäin…

2 Motivaation tulee lähteä itsestä. On yhdentekevää mitä puoliso, lääkäri tai housujen vyötärökaistale on mieltä, jos motivaatiota muutokseen ei ole. Jos haluaa laihtua muiden kuin itsensä takia, jaksaa elämänmuutosta ehkä hetken, mutta motivaatio ei välttämättä ole kestävää. Laihtumisen kuin minkä tahansa muutoksen tulee lähteä omasta halusta ja itsensä ja hyvinvointinsa arvostamisesta, ei siitä, että haluaa miellyttää muita tai tehdä niin kuin ”kuuluu” tai on pakko tehdä.

3 Kannattaa miettiä, miksi haluaa laihtua. Itse olen huomannut sen, että mitä spesifimmin tavoitteen syyn pystyn määrittelemään, sitä helpommin pystyn itseäni motivoimaan. Jollekin painonpudotukseen riittävä syy voi olla se, että jaksaa leikkiä lastensa kanssa, nukkuu paremmin tai se, ettei hengästy rappusissa henkihieveriin. Hyvä on miettiä myös, että mitä haluan elämääni juuri nyt? Mikä auttaa minua saavuttamaan haluamani? Mitkä ovat ensimmäiset askeleeni tavoitettani kohti? Ja ennen kaikkea, millainen muutos itsessäni on tapahtunut, kun olen tavoitteessani? 

4 Painonhallinnassa ei ole oikoteitä. Kun raskauden jälkeen pudotin toistamiseen ”raskauskiloja”, ohjasin liikuntaa parhaimmillaan 15 tuntia viikossa. Yhdessä syksyssä laihduin reilu 15 kiloa, mutta liikunnan suurta määrää lukuunottamatta en muuten muuttanut mitään elintavoissani. No kuinkas sitten kävikään? Seuraavana keväänä menin uuteen työpaikkaan, enkä liikkunut kuukausiin juuri lainkaan. Painoa tuli takaisin reilu 10 kiloa viidessä kuukaudessa. Ei kovin tervettä. Vaikka välillä laihtumisen odottaminen ärsyttää ja olo on kärsimätön, rauhallinen ja tasainen tahti on useimmiten se tie kestävään, pysyvään muutokseen.

5 Syömisen säännöllisyys ehkäisee mielitekoja. Tämä on niin totta itseni kohdalla. Jos töissä on kiirettä ja kunnollinen lounas jää väliin, niinä iltoina kotiin tultuani nälkä tai ehkä enemmänkin himo syödä on loputon. Silloin tyhjennän koko jääkaapin ja syön lasten karkit, kaiken, mitä vain kaapeista löydän.

Vaikka ensin tuntui, että säännölliseen, viisi kertaa päivässä tapahtuvaan ruokailuun oli vaikea tottua, pitää se nälän poissa ja mielihalut kurissa. Ruokakauppaan en mene koskaan nälkäisenä, koska silloin tulee ostettua mitä sattuu ja lasku on tuplat normaalista.

6 Vertaistukea kannattaa hankkia, mutta vertailu on turhaa. Se, että voi puhua asiasta jonkun vastaavassa tilanteessa olevan tai olleen kanssa, on ihan parasta. On hyvä kuitenkin muistaa, ettei vertaistuki tarkoita vertailua. Jos joku toinen on laihtunut 10 kiloa kahdessa kuukaudessa tai kuusi kiloa kahdessa viikossa, heitä yläfemmat hänen kanssaan, mutta muista, ettei sillä ole merkitystä oman laihtumisen ja ennen kaikkea laihtumistahdin kanssa.

Jokainen ihminen on erilainen, kaikki keinot eivät sovi kaikille, jokaisen lähtötilanne ja elämäntilanne ovat toisistaan poikkeavia. Ennen-jälkeen-muutoskuvat ovat todella inspiroivia, mutta se ajanjakso, joissa muutos on saatu aikaan, ei sillä tavalla kiinnosta minua. Nykyään tunnen itseni ja tiedostan sen tahdin, joka sopii minulle ja se riittää.

7 Laihduttaminen ei tarkoita sitä, että joutuu olemaan nälässä. Laihduttaminen tarkoittaa ennen kaikkea aiempaa parempia valintoja ruoan suhteen. Koko tänä aikana, kun olen nyt tiputtanut painoani (7 kiloa 3,5 kuukaudessa) en ole kertaakaan ollut nälkäinen. Ruokaa saa syödä ja paljon, kun vain katsoo, että mitä ruokaa ja kuinka energiatiheää se on.

Terveellisemmät valinnat eivät ole myöskään tylsiä. Omaksi suosikiksi on noussut maitorahka hedelmillä, jonka vedän lähes päivittäin aamupalaksi. Ja minä kun en jokunen vuosi sitten voinut sietää maitorahkaa. Kaikkeen näköjään tottuu, ja on palkitsevaa, kun ne terveellisemmät vaihtoehdot alkavat olla rutiineja ja niitä oikein haluaa syödä.

8 Vaakaa ei tarvita. Toki välillä on hauska nähdä oikeasti lukemia siitä, mitä on tapahtunut, mutta peili, valokuvat ja vaatteet kertovat riittävästi tietoa.

9 Itseä saa palkita. Palkitsen itseäni säännöllisesti, mutta palkinnot ovat vaihtuneet. Sipsipussin sijaan saatan ostaa uuden treenitopin tai ripsivärin, lounaan sushipaikassa. Kun saavuttaa jonkun etapin, saa sitä juhlistaa!

10 On ihana huomata se hetki, kun kuukausien toistaminen on muodostunut rutiiniksi. Se ei tapahdu hetkessä, mutta kun on kärsivällinen, tulee vielä huomaamaan, että kaikki se työ kyllä kantaa hedelmää. Ihminen tottuu kaikkeen, myös niihin terveellisimpiin valintoihin, mutta se voi viedä aikaa. Sen verran olemme jääräpäitä.

Itse olen viime aikoina myös huomannut sen, että ne epäterveelliset vaihtoehdot houkuttavat yhä vähemmän. Toki joskus on hauska syödä mitä mieleen juolahtaa ja sillä järkyttää elimistöä, mutta on myös ihana oivaltaa, että hampparit, pitsat ja kermapastat eivät ole enää mieliteoissani kärkipäässä. Sitä yhtäkkiä huomaa, ettei enää edes jaksa syödä kokonaista pizzaa. On todella palkitsevaa oppia tuntemaan itseänsä, kehoaan ja esimerkiksi kuuntelemaan sitä, onko enää nälkä. Ruokaa ei edes tarvitse jättää, kun alkaa osata valita pienempiä annoskokoja.

Hyvää vointia sinulle! Pääsiäisrauhaa!

Keskivartalo on sulanut, vaikka vieläkin riittää ylimääräistä materiaalia. Hissukseen kestävä tulee.

Lue myös:

Kuusi kiloa kolmessa kuukaudessa – onnistuminen vai pettymys?

Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *