10 oppimaani asiaa elämästä

10 oppimaani asiaa elämästä, aika diippiä. Rakas esikoiseni täyttää tänään 20 vuotta. Aika on hurahtanut ja paljon on tapahtunut, niin hyvää kuin pahaakin, mikä on tavallista elämässä. Halusin kirjoittaa 10 asiaa, jotka olen tänä aikana oppinut. Ehkä toimivat sullakin, kuka tietää?!

1 Kaikki menee ohi. Mikään tunne ei kestä ikuisesti. Suurin suru, pahin pelko, ankein ahdistus ja syvin toivottomuus. Nekin kaikki hiipuvat ja muuttuvat. Joskus ne katoavat kokonaan, joskus eivät.

Sama pätee myös positiivisiin tunteisiin. Siksi olen oppinut ja yhä opettelen muistamaan sen ikuisen muutoksen ja olemaan kiitollinen hetkistä. Kun alkaa tarkkailla omia tunteitaan, siitä alkaa jännittävä matka.

2 Mikään tilannekaan ei kestä samana loputtomiin. Kaikki muuttuu. Ihminen oppii suhtautumaan asioihin eri tavoin. Joskus pelkkä asenteen tai näkökulman vaihtaminen tuo tilanteisiin uuden ulottuvuuden, jota ei aiemmin ole edes huomannut.

3 Sinä pärjäät kyllä. Vaikka aina ei tunnu siltä ja joskus toivo ja luottamus ovat kortilla, niin itse en ole koskaan lopettanut hokemasta ”kaikki järjestyy” -mantraani. Joskus järjestyminen vie päivän, joskus 10 vuotta, mutta tuon olen elämässäni todeksi kokenut.

4 Keskity omaan elämääsi ja sen parantamiseen. Sen sijaan, että olisi kateellinen ja kyyläisi toisten tekemisiä, kannattaa kaikki paukut laittaa siihen omaan ainutlaatuisen elämään, jota täällä elellään. Jos jokin asia kaipaa muutosta, muuta sitä.

5 Kukaan ei voi tehdä muutoksia puolestasi. Ihan sama, mitä muut sanovat, ihminen pystyy muuttamaan vain omaa elämäänsä, ei kenenkään toisen. Myöskään kukaan toinen ei pysty muuttamaan meidän elämäämme. Motivaation muutokseen täytyy lähteä itsestä. Toisen mieliksi toki voi tehdä muutoksia, mutta ne tuskin ovat kestäviä.

6 Elämä on lahja. Kyllä, ajattelen vahvasti, että elämä on lahja. Joskus se lahja tulee sellaisessa paketissa, jonka haluaisi vain palauttaa, mutta jälkikäteen kun katsoo, niin niitäkin hetkiä on tarvittu. Itselläni ainakin ne kaikista paskimmat lahjat ovat muuttaneet itseäni eniten, ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Nykyinen tietoisuus ja tapani olla ja elää ei olisi tullut sen helpoimman kautta. En tiedä miksi asia on näin, eikä minun tarvitsekaan tietää. Mutta jokaisena aamuna, kun silmäni avaan, olen kiitollinen siitä, että saan olla täällä.

7 Lapset ovat vain lainaa. Välillä on aikoja, kun lapset haluaisi palauttaa sinne, mistä ne tulivatkin eikä vanhemmuus aina ole mitään ruusuilla tanssimista. Silloin kannattaa muistaa se, että se lapsi ei asu kanssasi ikuisesti. Joskus itsekin olin niin väsynyt, etten aamulla tiennyt, miten selviän iltaan asti. Mutta niin ne vain lapset kasvavat ja ajat muuttuvat. Ja vanhempien lapsien kanssa on vain luotettava, että kyllä ne pärjäävät omillaan. Pienten lasten kanssa pitää jaksaa olla esimerkki, sillä se kannattaa myöhemmin. Tee, niin kuin haluat lastesi tekevän! Ja sinä vaikeimpana hetkenä muista, että aika rientää. Kohta ihmettelet samaa kuin minä, minne 20 vuotta katosi.

8 Vaikka elämä paukuttaa myös litsaria poskelle, ilo, onnellisuus, toivo, rakkaus ja ystävällisyys voivat olla sinunkin arkesi perusvireenä. Ne eivät poissulje negatiivisia tunteita. Kun arjen perusvire on myönteinen, kestää myös negatiiviset asiat paremmin ja ymmärtää juurikin, että kaikki menee ohi. Sitä ymmärtää, että elämään mahtuu kaikkea, siis ihan kaikkea, mutta ei lannistu!

9 Muista rakastaa. Ja jaella haleja ja ystävällisyyttä myös niille vaikeille tyypeille, koska he usein tarvitsisivat eniten ihmisten lämpöä ja huomiota.

10 Muista pyytää apua, silloin kun sitä tarvitset. Aina löytyy joku, joka haluaa auttaa. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan se on todellista vahvuutta ja rohkeutta. Ja myöhemmin, kun pöly on laskeutunut, puhu vaikeuksistasi, joista sinä olet selvinnyt! Se antaa toivoa heille, jotka uiskentelevat vielä siellä syvissä vesissä.

Ihanaa lauantaita ja rakkautta sulle! Minä lähden nyt lenkille ja olen onnellinen siitä, että on kaksi jalkaa, joilla juosta. Sekään ei ole itsestäänselvyys!

 

 

6 comments

  1. Tulin tänne sun blogiin hakemaan toivoa ja tsemppausta. Nyt on joku pahapilvi laskeutunut meidän tontin yläpuolelle. Se LUOJAN KIITOS on tuonut vaan rahallisia murheita, mutta ei nekään kivoja ole… Muistelen joskus lukeneeni täältä, että ei tälläistäkään tilannetta voi ihan jatkuvaan kestää. Uskon ja luotan nyt siihen ja yritän katsoa valoisasti tulevaisuuteen. Ja tosiaan, se on VAAN rahaa! Kunhan terveyden saisi pitää, se olisi enemmän kuin jees! ♥
    Mukavaa ja toivottavasti erittäin aurinkoista viikonloppua!!!!

    1. Moikka! Kiva, kun tulit lukemaan ja toivon kärsivällisyyttä tilanteeseen! Itsekin noissa rahapulmissa piehtaroineena olen oppinut ajattelemaan, että raha on vain rahaa, mutta vaikeassa tilanteessa kyllä sekin stressaa ja kymmeniä ellei enemmänkin öitä tuli aikanaan pyörittyä kun mietin, miten ihmeessä selviän kaikesta.
      Se on hyvä puoli, että mikään ei tosiaan samanlaisena kestä ikuisesti ja ihmeitäkin voi tapahtua. Jokin ratkaisu asiaan on aina olemassa, sitä ei vain välttämättä heti löydä.
      Toivon, että terveyttä teillä riittää ja että helpottaa pian! Lähetän sulle paljon lämpimiä ajatuksia <3

  2. Kiitos pysäyttävästä kirjoituksestasi. En ole aiemmin käynyt blogissasi. Nyt ilahduin.
    Iltapäivätähteni on ihana persoona, erityinen, synnynnäisten sairauksien myötä erilainen. Myös vanhemmuuttani haastava ja kasvattava. Todella, lapsi on lainassa lapsuutensa ajan, tehtäväni on tukea ja vahvistaa juuria, antaa oksien versoa ja latvojen tavoitella korkeuksiin. Samalla saan itselleni iloa, elämyksiä ja kullan arvoisia muistorikkaita hetkiä.
    Terveys on onni, muttei välttämätön tie onnellisuuteen.
    Minä loistan, koska minulla on joku jota saan rakastaa.

    1. Kiitos Leila kommentistasi. Mukava kuulla, että eksyit blogiini ensimmäistä kertaa! Toivottavasti palaat jatkossa, kirjoitan pitkälti henkisestä hyvinvoinnista, mutta mukana on toki liikuntaa ja muutakin teemaan liittyvää.
      Kirjoitat niin kauniisti lapsestasi ja vanhemmuudestasi, että se kosketti minua. Olet oivaltanut hienoja asioita!
      Ja olen samaa mieltä, terveys on onni, josta saa olla kiitollinen, mutta se ei ole välttämätön tie onnellisuuteen.
      Kaunista sunnuntaita sinulle ja perheellesi! <3

  3. Hieno kirjoitus ja täyttä totta. Niin se on, että jos täällä eläisi vatsa täynnä piparkakkuja ja aina iso täysinäinen konjakkilasi kädessä, ei oppisi niitä parhaita kiitollisuuden aiheita ja sitä, mikä täällä on elämäntehtävänä. Kivisin ja kuoppaisin polku opettaa eniten. Jossain vaiheessa luulin, että elämä menee ohi aina jossain muualla sillä aikaa, kun hoidan niitä joskus raskaita ja ikäviä arkipäivän asioita. Mutta juuri sehän se on sitä elämää.

    1. Kiitos Orvokki B. Hihitytti tuo ”vatsa täynnä piparkakkuja ja iso täysinäinen konjakkilasi kädessä” :D Samaa mieltä olen, että kivisin ja kuoppaisin polku opettaa eniten ja avaa silmät, jos ne muuten eivät avaudu.
      Elämä on arkea ja siitä kannattaa nauttia, tuli vastaan mitä tuli. Ihanaa sunnuntaita <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *