100 tuntia istumista

Pari päivää sitten Hesarissa oli juttua istumatyöstä ja venyttelyn tärkeydestä. Ihan mahtavaa, että istumisen haitoista uutisoidaan koko ajan enemmän. Istuminen ja sen haitat on ehdottomasti yksi terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä lempiaiheistani, sillä istunhan itsekin suuria määriä päivittäin. Meidän istumatyötä tekevien istumislukemat kun ovat aika lailla järkyttäviä, viikossa istumme jopa yli 100 tuntia (ja makaamme reilu 50), siinä ovat kannikat kuulkaas kovilla. Kun tähän vielä lisätään hiljattain uutisoidut, jättikokoiset, jopa kilon painavat lounasateriat, joita uutisten mukaan ravintoloiden buffapöydästä lautasillemme kauhomme, niin on aika turha miettiä, miksi pari kolme hikijumppaa viikossa ei laihduta tai saa meitä pysymään paremmassa kondiksessa. Arjen aktiivisuudella onkin iso merkitys hyvinvointia ajatellen, eikä se oikeasti ole edes vaikeaa, mutta omasta halusta se on kyllä kiinni. Monille tuntuukin ilmeisen vastenmieliseltä kulkea jalan edes muutaman pysäkin välin pituista matkaa tai nousta rappusia rullaportaiden sijaan. Näkeehän sen jo aamulla metroasemalla, porukka jonottaa rullaportaiden oikeaan laitaan, jotta ei tarvitse kävellä niitä ylös! Itse nykyään istun julkisissa kulkuvälineissä vain, jos matkaan nuorimman lapseni kanssa, minulla on duuni- ja treenikassin lisäksi vielä jotain muuta kannettavaa tai olen jo ohjannut monta jumppaa kyseisenä päivänä. Olen jo kuukausia sitten ottanut tavakseni seistä aina kuin mahdollista. Tähän minut herätti se, kun eräs haastattelemani työfysioterapeutti totesi, että edes kuntoliikunnan säännöllinen harrastaminen ei riitä poistamana pitkäaikaisen istumisen aikaansaamia terveyshaittoja. Myös se, kun kuulin jatkuvan istumisen ilman taukoja lisäävän jopa keskivartalolihavuutta, on toiminut hyvänä herättäjänä.

Paljon istuvan on myös muistettava nousta jaloittelemaan säännöllisesti. Itse pyrin nousemaan ylös kerran tunnissa. Jatkuva istuminen aiheuttaa painetta lannerangalle ja jäykistää jopa selkää, koska kehon aineenvaihdunta ja verenkierto hidastuvat. Tulee hartia- ja selkäoireita ja jopa raajojen puutumisia, ei hyvä.

No, koska teen välillä pitkiäkin työrupemia läppärini ääressä, aina istumiselle ei löydy vaihtoehtoja eikä pelkkä seisominenkaan liene terveellistä. Kultainen keskitie tässäkin, siis. Onneksi istuessa voin aina kiinnittää huomiota hyvään ryhtiin ja siihen, että en kuin huomaamatta valu niihin keholleni ja terveydelleni epäedullisiin istuma-asentoihin, joista tosin löydän itseni jatkuvasti. Toiseksi istuimen voi myös valita ja innostuin suuresti, kun minulle tarjottiin testiin kotimaisen Sallin satulatuolia. Tähän asti olen istunut isältäni perityssä 1980-luvun alkupuolelta peräisin olevassa työtuolissa, joten muutos istumisessa voi olla aika huikaiseva. Raportoin kokemuksistani Salliin liittyen muutamissa postauksissa, ja mikä parasta, myös sinulla voi olla mahdollisuus voittaa itsellesi Salli-satulatuoli vuoden vaihteessa blogissani tapahtuvassa arvonnassa.

Ensi vaikutelma Ferrarin punaisesta testituolistani on hyvä. Olin kammoksunut tuolin kokoamista ja paketti makasikin työpöytäni vieressä useamman päivän ennen kuin uskalsin ryhtyä puuhaan, johon kului valehtelematta noin kaksi minuuttia. Siitä selviää siis jopa tällainen, jolla on kokoamisasioissa peukalo oikeasti keskellä kämmentä. Sallilla on todella kattavat ja informatiiviset nettisivut, käykäähän tutustumassa. Siellä voit lukea lisää muun muassa istumaterveydestä ja Sallilla istumisen plussapuolista. Jännityksellä jään odottamaan, mitä työtuolin vaihtaminen saa aikaiseksi omassa kropassani.

Laittakaahan kokemuksia jakoon: kuinka paljon istut päivittäin? Mitä teet istumisen vastapainoksi? Huolestuttavatko istumisen haitat?

Huikaisevan hyvää viikkoa! Tapahtukoon paljon ihania asioita meille kaikille.

On se hiano! Salli antoi testattavaksi ferrarinpunaisen satulatuolin. Saa nähdä, pysyykö selkäni nyt suoremmassa.

On se hiano! Salli antoi testattavaksi ferrarinpunaisen satulatuolin. Saa nähdä, pysyykö selkäni nyt suoremmassa.