Hyvä elämä

11 oivallusta huonoon hetkeen

Miksi? No koska elämä ei aina ole yhtä ruusunpunaa eikä popkornia.

Eilen se tosin oli, kun kävin juhlistamassa The Blog Awards Finlandissa ja tuli hyvä fiilis siitä, miten paljon tunnenkaan innostavia ja inspiroivia tyyppejä. Koko ajan oli juttuseuraa enkä silti ehtinyt jutella kaikkien kanssa, joiden kanssa olisi ollut kivaa vaihtaa edes muutama sana.

Menimme paikalle yhdessä mahtavan turkulaisvahvistuksen, bloggaajakollegani Annan kanssa, johon olen saanut tutustua viime kuukausien aikana. Oli niin toimelias ilta, etten ehtinyt ottaa edes valokuvia! Vähän onneksi juttelin Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiian, Pinkit Korkokengät -blogin Maijun, Isyyspakkaus-blogin Tommin, Kuplia-blogin Emilian ja ties kenen kanssa. Jos asuvalintani kiinnostaa, se löytyy Instagramista!

Vaikka välillä on kiva käydä näyttämässä naamaansa juhlissakin, niin pakko sanoa, että kaiken sen bling blingin keskellä se ihan tavallinen arki on kuitenkin parasta. Toki joskus myös se tavallinen arki tuntuu olevan ihan syvältä. Niitä hetkiä varten, kun ärsyttää, väsyttää, kiristelee ja arki lyö litsaria poskelle, olen koonnut itselleni vahvistukseksi 11 oivallusta huonoon hetkeen. Mitäs niistä tuumaat?

Vastaisku ankeudelle

1 Iloitsen toisten kanssa. Ihminen voi olla onnellinen toiselle ihmiselle tapahtuvista hyvistä jutuista ja toisen kanssa hehkuttaminen on ihan parhaita juttuja. Iloitsen ja uskallan sanoa sen myös ääneen. Miten hienoa Maija, että voitit 46 miljoonaa eurolotossa! Minullakin on tilillä kolme euroa, mutta onneksi palkka tulee pian. Kehun ja kannustan, vähintäänkin silloin, kun todellista aihetta on.

2 Fiilistelen täysillä arjen suoraa lähetystä. Otan elämää vastaan sellaisenaan, enkä mieti, mikä voisi sujua vielä paremmin. Enkä ainakaan mieti sitä, mitä asiasta someen kirjoitan, sen voi hoitaa sitten joskus. Sillä hupsista vain, siinä voi käydä niin, että koko asia tai elämys jää elämättä, kun jo miettii tulevaisuutta tai iskeviä somestatuksia.

3 Annan kaikkien tunteiden olla osa elämääni. Silti voin päättää keskittyä eniten niihin myönteisiin. Toimii! En ole ikinä ollut hyvä peittelemään tai hautaamaan tunteita sisälleni, ainakaan pitkäksi aikaa. Parempi antaa niiden epämukavienkin fiilisten tulla, sillä nehän ovat osa elämää. Kun tunnetta ei yritä pakottaa pois, se hiipuu nopeammin. Paradoksaalista, mutta totta.

4  Inspiroidun muista. Otan toisen onnen ja unelmien täyttymyksen bensana, josta lainaan omaankin moottoriin voimaa ja vauhtia. Jos hän onnistui, myös minulle kaikki on mahdollista.

Vastaisku ankeudelle

5 Muistan, että jokaisella on valonsa ja varjonsa. En oleta toisista mitään asioita. Kaikilla on helpot ja vaikeat hetkensä.

6 En unohda kiitollisuutta. Kun kiitollisuutta hetken harjoittelee, siitä tulee automaattista. Itse olen vielä 1,5 vuoden jälkeenkin kodistamme niin fiiliksissäni, että joka aamu kiitän muun muassa toimivasta suihkusta! Kun osaa olla kiitollinen perheestä, työstä, ystävistä, terveydestä, kodista, autosta, harrastuksista, lähellä sijaitsevasta ruokakaupasta, hanavedestä, lehdistä puissa ja parvekekukista, oma elämä ei enää tunnukaan yhtään hassummalta, vaan rajattomalta mahdollisuuksien ikkunalta!

7 Olen iloinen ja ylpeä omista saavutuksistani! Muistan, ettei minunkaan tarvitse kätkeä onneani tai onnistumisia vakan alle. Ei silloinkaan, vaikka lähelläni olisi joku, joka ei osaa iloita mukana tai fiiliksiäni vastaanottaa. Ei ole minun eikä kenenkään muunkaan tehtävä suojella toisia omilta unelmilta. Annan palaa, olen ylpeä itsestäni ja saavutuksistani ja myös näytän sen. En vähättele itseäni, enkä vertaa. Olemme erilaisia, uniikkeja ja hyvä niin. Tämä maa tarvitsee myös sinun menestystarinoita! Puhutaan enemmän onnistumisista. Ei siitä, mikä meni pieleen. Mietitään enemmän ratkaisuja. Ei sitä, mikä meni pieleen.

8 Muistan, että jokaisen haaveet ovat erilaisia. Jokaisen kannattaa keskittyä niihin omiinsa. Minäkään en haaveile muiden haaveita, vaan omiani, olivat ne sitten trendikkäitä tai ei. Juuri nyt haaveilen uusista villasukista ja sadetakista.

9 Laitan hyvän kiertämään. Autan ja jeesin muita, toki jaksamiseni rajoissa. Hyvikset palkitaan. Ja aina kun olen itse auttanut toisia hädässä, yllättäen olen sitä apua saanut itsekin silloin kuin sitä olen tarvinnut. Huomioin muut, enkä mene unelmiani kohti kyynärpäät ojossa. Mikään ei ole niin tärkeää.

10 Mietin säännöllisesti, mikä itselleni on merkityksellistä ja tavoittelemisen arvoista. Mitä minä haluan kokea elämässäni? En elä elämääni toisten ihmisten unelmien ja tekemisten kautta. En keskity muiden arkeen, vaan keskityn omaan arkeeni.

11 Listaan unelmani ja tavoitteeni ja työskentelen niiden eteen. Jos haluan alkaa purjehtia, mietin, mitä voin tehdä, jotta haaveeni toteutuisi? Jos haluan matkustaa enemmän, mitä voisin tehdä, jotta se olisi mahdollista? Jos haluan enemmän runsautta ja rahaa, niin miten siitä tulee todellisuuttani? Jos haluan villasukat, kannattaisiko opetella neulomaan?

Aina löytyy keinoja.

Leppoisaa lauantaita!

Vastaisku ankeudelle

3 thoughts on “11 oivallusta huonoon hetkeen

  1. Otan osaa ja säälittävää hehkutusta
    näille ns. Ruuhkavuosien tallaajille.
    On hieno nimitys tyhmyydelle, joka lähtee ihan siitä omasta päästä ja tahdosta sanoa EI kaikelle, mikä vie aikaa itselle mieluisten asioiden tekemisestä.
    Lapset oppii ja saa ilonsa hekin, selvitytyä ilman jatkuvaa hössötystä ja perään katsomistakin.
    Pullamössö ja peukku keskellä kämmentä muumeleita nykyään kasvatetaan liian kanssa. Toisten hoidettaviksi kaiken lisäksi.

  2. Tuosta tunteiden näyttämisestä tuli mieleen, kun tänään Inhimillisessä tekijässä puhuttiin murrosikäisten kanssa elämisestä ja siitä, miten omat vihan tunteet siinä purskahtelevat esiin. Se on inhimillistä. Miten toimia silloin? Yksi ohje oli astua askel taaksepäin ja katsoa, mitä tapahtui juuri ennen oman vihan esiintuloa. Oliko siinä surua, pelkoa, huolta vai mitä? Ja sanallistaa se, ainakin sitten kun tilanne hieman rauhoittuu.
    Sitten se tilanne, kun itse jumiutuu asioista jankuttamiseen. Sehän ärsyttää murkkua tai puolisoa. Tehokasta on päättää pidättäytyä kaksi viikkoa jankuttamasta ja kirjoittaa ne vaivaavat asiat ylös. Pidättäytyminen aiheuttaa itselle ahdistusta ja siihen on keksittävä oma keino purkaa sitä. Tuollainen jakso muuttaa perheen energioita, jotain erilaista tapahtuu.
    Tämä blogikirjoitus herättää paljon ajatuksia, jokainen kohta moneen suuntaan meneviä. Kiitos siitä!

    1. Kiitos OrvokkiB kommentistasi, erinomaisia vinkkejä! Täytyy kokeilla tuota kirjoittamista, jos vielä asiat alkavat jankututtaa :) Mahtavaa viikkoa sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *