Viime viikolla oli viimeinen kerta uniryhmää, jossa olen käynyt kevään mittaan. Oli minun vuoroni kertoa unestani, jota sitten yhdessä analysoitiin. Uneni koostui monesta eri vaiheesta ja tuntui välillä päättömältä. Hassua oli se, että unessa esiintyi eräs ystäväni, joka on ollut minulle hyvin läheinen vuosien ajan. Kaikenlaisista sattumista johtuen kuitenkin menetimme yhteyden toisiimme, hän muutti ulkomaille
Retki menneisyyteen
Viimeisen muutaman päivän aikana olen poistanut lähes neljä vuotta tekstiä facebookistani. Delete delete delete. Ja hups, sinne meni se elämä (Minua tosin varoiteltiin, että saattavat viestit pompsahtaa milloin vain takaisin, mutta sellainen tämä intternetti on). Urakka oli järkyttävä! Henkisesti tosin lähinnä puhdistava ja vapauttava. Tuntuu siltä kuin olisin lukenut päiväkirjaa: Omaa sekä muiden. Siellä ne
Hikisiä terveisiä
Kävin pitkästä aikaa tuuraamassa intervalli-sisäpyöräilytunnin Meilahden liikuntakeskuksessa. Porukkaa olisi voinut olla enemmän, mutta muuten oli hauskaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa treenata itsensä pökerryksiin. Hiki virtaa, bassonjytke soi ja jengi vetää täysillä. Intervallitunnilla todella voi haastaa itsensä, siis jos tahtoo. Kaikki eivät tahdo. En oikein ymmärrä sitä, miksi tullaan tunnille ja vielä tehoiltaan kaikkein raskaimmalle, jos
Hulluna Piksuun
Nuorin tyttäreni Piksu on tänään 5 kuukautta ja 1 viikon vanha. Vaikka kyse on kolmannesta lapsestani, en voi olla ihastelematta, miten huimaa ihmislapsen kehitys on. Juuri äskenhän hän syntyi eikä vielä osannut mitään. Nyt hän nukkuu hyvin (joko koko yön tai sitten herää kerran syömään), syö reippaasti (suu on ammollaan heti kun näkee vilauksen ruoasta
Elämää pikakelauksella
Ensimmäinen juttu työhuoneelta lähetetty! Juhlistin historiallista hetkeä kiljahtamalla iloisesti. Siihen lapseni olisivat sanoneet, että ”vähäks sä äiti oot nolo”, mutta hah, minäpä satuin olemaan yksin paikalla. Vielä tuohon eiliseen vanhenemispostaukseeni liittyen, katsahdin tänään kalenteriani ja en voi muuta kuin todeta, että a p u a, minne toukokuu katosi. Ihan juuri on kesä, ja ensi viikolla koululaisilla
12 päivää…
…niin täytän 34 vuotta. Keskimmäiseni juuri kiitteli, miten mukavaa on, kun olen niin nuori. Hihih. 34 on vielä lähempänä kolmea- kuin neljääkymppiä, mutta lukuna se kuulostaa isolta. Muutin lapsuudenkodistani 17 vuotta sitten. Se tuntuu järkyttävän pitkältä ajalta. Parikymppisenä tuntui siltä, että yli kolmekymppiset olivat ikäloppuja. Muistan ajan, kun kävin kavereiden kanssa ulkona ja vältimme hamaan loppuun
Turistina Helsingissä
Onpas ollut hauska päivä! Minulla on vielä tänään ja huomenna vapaapäivä kera Piksun, sillä puolisoni on Loviisan ulkosaaristossa laittamassa paikkoja kuntoon kesää varten. Eikä Piksu tykkää, että olen koneella, joten työnteosta ei arvatenkaan tule mitään. Aamulla sentään sain työskenneltyä tehokkaasti, sillä Piksu nukkuu kuin prinsessat eikä nykyään herää ennen kello kahdeksaa. Torstaina pääsen vihdoin viemään
Kampaajalla
Liikunnan lisäksi kampaajakäynnillä on kyllä ehdottomasti mielialaa kohentava vaikutus. Koska kaipasin jotain uutta lyhykäiseen kuontalooni, päätin antaa Nooran leikata minulle pottamalliset hiukset. Ehkä hiusteni mukana karisi myös muutaman päivän minua vaivannut huonotuulisuus. Sopii toivoa. Sellainen olotila ei nimittäin sovi minulle lainkaan. Uuden muodon lisäksi hiusteni värikin on nyt asteen harmaampaan suuntaan kuin aikaisemmin. Oikeasti hiuksia
58,01
Tänään oli ohjelmassa Naisten Kymppi erinomaisen heikon valmistautumisen jälkeen. Kaiken kruunasi se, ettei sponsoritrikoot yksinkertaisesti mahtuneet jalkaani. Jouduin siis juoksemaan kilpailijamerkin valmistamissa pöksyissä. Juoksufiilis ei siis ennen kisaa ollut kovin korkealla, mutta muut juoksutiimini jäsenet tavatessani se alkoi parantua – kiitos Marsaanan naisille ja kollegoille. Nostan hattua Fit-lehden Tarulle ja Elle-lehden Saaralle, jotka olivat eilen