Lueskelin loppuun Deepak Chopran kirjan Seitsemän onnellisen elämän ohjetta. Kirja oli selkeä ja käytännönläheinen, voin suositella. Se oli jaettu seitsemään eri lakiin, joita noudattamalla voi saavuttaa onnellisuutta ja mielenrauhaa. Elämähän on jatkuvaa valintojen tekemistä, mutta suuri osa niistä tulee tehtyä tiedostamatta. En esimerkiksi nyt sen kummemmin valitse, mitä kirjoitan, kunhan kirjoitan vain, sana toisen perään.
Äiti hunningolla
Ei sentään pieni nainen hunningolla, kuten tytär, 10, lauleskelee. Edellisessä postauksessani mainitsin kirjoittaneeni paperille kymmenen minulle tärkeää asiaa, joihin aion keskittyä tulevana vuonna. Näin siis tein, ja yllättävän moni niistä käsitteli itseäni ja omaa hyvinvointiani. Huomasin, että vaikka olen onnistunut yhdistämään työn ja kotielämän (kiitos kuuluu myös puolisolleni), olen paitsi ollut laiska sosiaalisesti kuin myös
Eroon roinasta!
Uusi vuosi tarkoittaa minulle uuden alkua. Se ei näy itselläni siinä perinteisessä mielessä, että alkaisin jumpata hulluna tai ryhtyisin lakkoilemaan eri asioiden parissa, vaan enemmänkin hankkiudun eroon turhasta ja täytän innolla neitseellisen puhdasta, joululahjaksi saamaani kalenteria. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en aio tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta. Aion kyllä tehdä monta uudenvuodentoivomusta. Ensi alkuun kirjoitin paperille kymmenen
Vielä ajatuksista
Olen useampana iltana ennen nukkumaanmenoa pyöritellyt mielessäni asioita, joiden odotan ja tiedän toteutuvan. Puolihorroksessa kelailu on aiheuttanut sen, että olen nähnyt unta kyseisistä asioista. Alitajunta tosiaan käsittelee unessa päivällä mielessä liikkuvia asioita, minkä ymmärsin jo viime keväänä uniryhmässä. Usein minulle on käynyt niin negatiivisten asioiden kanssa, mutta nyt uneksimani asiat ovat olleet pelkästään positiivisia. Tartuin
Affirmaatioiden voima
Kun juhlii joulua toimeliaan ja puuhakkaan yksivuotiaan kanssa, ei ole juuri perinteistä lukurauhaa. Siitä huolimatta kahlasin läpi huikean hyvän kirjan: ruotsalaisen Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi -opuksen (Tammi 2009). Ehdin jo googletella kirjan perään, sillä tahdon hankkia sen omakseni, Adlibriksen alessa se maksaa 3,90 e! Kirja kertoo myönteisestä ajattelusta, uskonvahvistuksista eli affirmaatioista ja rutkasti myös
Anna itsesi iloiseksi
Eilen tuskailin sitä, että mitä enemmän yrittää auttaa apua kaipaavia, sitä enemmän heitä huomaa olevan olemassa. Mutta oikeasti, avun ei tarvitsekaan olla aina aineellista. Illalla sitten satuin tarttumaan Deepak Chopran Seitsemän onnellisen elämän ohjetta –kirjaan (Gummerus 1999). Kirjassa käsitellään nimensä mukaisesti seitsemän henkisen menestyksen lakia, jotka voivat auttaa onnellisen elämän saavuttamisessa. Kirjan toisena lakina esitellään antamisen laki. Itsekin tykkään
Ajattele hyvää
Erään ihastuttavan tuttavani Facebook-status kiinnitti eräänä aamuna huomioni. Siinä luki jotenkin näin: Vetovoiman laki toimii myös siinä, mitä itsestäsi ajattelet. Se oli osuvasti sanottu. Vetovoiman laillahan tarkoitetaan sitä, että se mitä ajattelet, vahvistuu. Jos ajattelet itsestäsi huonoa, olosi tuntuu entistä kurjemmalta. Jos ajattelet itsestäsi hyvää, tunnet olosi iloiseksi ja hyvä mielesi ja positiivisuutesi tarttuu myös muihin.
Sisustusbloggaajia SATOn Kotona-lehdessä
Terveiset työhuoneelta! Uusimmassa SATOn Kotona-lehdessä on kirjoittamani juttu kahdesta sisustusbloggaajasta. Käykäähän vilkaisemassa. Minulla oli ilo haastatella kahta hyvin erilaisissa kodeissa asuvaa reipasta naista. Minna K. asuu kerrostalokodissa poikaystävänsä kanssa, kun taas Kotipalapelin kirjoittajalla on puolisonsa kanssa iso talo ja tupa täynnä tenavia. Käykäähän vilkaisemassa! Nyt eivät työasiat juurikaan etene, mutta kirjoittelenkin tässä jo sovittuja juttuja ja
Väärän ikäinen äidiksi
Uudessa Olivia-lehdessä on kirjoittamani juttu kolmesta nyt 30+ ikäisestä naisesta, jotka tulivat nuorena äidiksi. Annakaisa sai esikoisensa 17-vuotiaana, Annika 13-vuotiaana ja Janica oli äidiksi tullessaan 18-vuotias. Silti he ovat menestyneet elämässään. Pystyn hyvin samaistumaan heihin, sillä sainhan esikoiseni 19 vuoden ikäisenä. Juttuideani sai alkunsa siitä, kun lueskelin erään tuttavan kandintyötä, joka käsitteli teiniäitejä. Minua raivostutti, miten