Ahdistus

Tämän viikon kammottava uutisointi on laimentanut kirjoitusintoa ja herättänyt ahdistusta. Yksinkertaisesti en vain löydä sanoja enkä siksi aihetta edes pysty kommentoimaan. Tekisi mieli laittaa pussi päähän ja leikkiä, että ei tiedä mistään mitään. Sellainen käytös ei kuitenkaan auta ketään myöskään. Ja kuitenkin tällainen järkyttävä, silmitön väkivalta lasta kohtaan ja ihmisten välinpitämättömyys tai arkuus puuttua asioihin

Read more

Terveys on..

..aivan liian aliarvostettua. Tai ainakin moni pitää sitä itsestäänselvyytenä. Usein myös minä. Juuri nyt olen erittäin onnellinen! Melkein neljä viikkoa sitten satuttamani käsi kesti tänään Bodypumpin ohjaamisen. Jouduin hieman himmailemaan painojen kanssa, mutta ei se mitään. Pääasia on, että käsi alkaa toimia kuten ennenkin. Olenkin tässä viime aikoina tiuhaan muistanut olla kiitollinen terveydestäni. Nykytilasta ja

Read more

Mieliasiaa!

Varma syksyn merkki: juon teetä. Lisäsin joukkoon runsaasti sitruunaa, koska kurkussa pistelee. En voi tulla kipeäksi, sillä lauantaina on oltava juoksukunnossa. Aikatavoitteeni tuskin toteutuu, mutta lähden matkaan silti iloisin mielin. Toinen varma syksyn merkki on se, että olen alkanut taas lukea. Minulla on parhaillaan ainakin viisi kirjaa kesken. En vain osaa lukea yhtä kirjaa loppuun,

Read more

Voimalauseiden varassa..

.. on menty tänään, voi herramunjee sentään! Hehhee, eipä olisi kannattanut hehkutella hyviä unia eilen, sillä viime yö olikin taas aivan horroria. Ilmeisesti kehoni järkyttyi saamistaan yhtäjaksoisista 7,5 tunnin unista niin, että illalla ei uni tullut. Kun vihdoin kahden jälkeen nukahdin, niin eikö taapero herätellyt sitten usemman kerran ennen kuin kello oli edes kuusi. Raskasta!

Read more

Elämä opettaa…

…missä tahansa ja koko ajan. Ja se tekeekin tästä kaikesta niin upeaa. Jokainen kohtaaminen voi olla koetilanne, jossa voi testata itseä ja omia toimintatapojaan. Suorastaan mahtavuutta, sanon. Ja erityisen mahtavaa elämä on muuten juuri nyt siksikin, että viime yönä sain nukkua ensi kertaa kuukausiin yhtäjaksoisesti 7,5 tuntia. Aamulla kun avasin silmäni, en ollut ensin uskoa,

Read more

Hyvistä ajatuksista seuraa hyvää

Kyllä vain, niin on näppäimet. Ja ah sentään, mitkä fiilarit! Olen onnistunut nimittäin vaalimaan hyviä ajatuksia ja hyvää mieltä. Fiilikset ovat olleet plussan puolella huolimatta flunssaisista lapsista tai autoon liittyvistä ongelmista. Olisin tietysti voinut valittaa ja murehtia, mutta siinä tapauksessa asiat tuskin olisivat edenneet mihinkään. Toki tein vähän sitäkin, mutta vain minimaalisessa mittakaavassa. Tänään mietinkin

Read more

Sohvaperunan kootut selitykset

Miten voi olla, että olen päästänyt itseni näin huonoon kondikseen? Häikäilemättä olen käyttänyt syynä raskautta ja kuopusta. Usein vain olen unohtanut mainita sen, että hänellä on ikää jo vuosi ja kahdeksan kuukautta. Aika härskiä käyttää tarhaikäistä lasta tekosyynä sille, ettei saa itsestään irti edes raskauskilojen pudottamista. Tänään oikeasti meinasi iskeä epätoivo lenkkipolulla. Aamulla ohjaamani sisäpyöräilytunnin

Read more

Hyvää kuuluu!

Kuluneina viikkoina olen tavannut töiden, juhlan ja kirjanteon merkeissä kymmeniä ihmisiä, vanhoja sekä uusia, ystäviä, tuttavia ja sukulaisia. Lähes väistämättä jokaisen keskustelun alussa on esitetty kysymys: mitä kuuluu? No mitäpä siihen olen vastannut? Hyvistä päätöksistä huolimatta olen huomannut valittelevani kiirettä, vatsamakkaroitani, työsumaa ja kipeää kättäni. En jokainen kerta, mutta liian usein kuitenkin. Ah, milloin lie

Read more

Minä uskon…

…itseeni ja siihen, että kaikki on mahdollista! Useimmiten ainakin. Kuinka usein sinä ajattelet, että äh, ei kannata, en kuitenkaan onnistu? No emmä oikeestaan ees viitsi yrittää, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Kun itselleni tulee yllämainittu hetki, lainaan tyttäreltä, 11, Lewis Carrolin kirjaa Alice Peilintakamaassa (Wsoy 2010). Sieltä, sivulta 80, luen seuraavan pätkän: ”Mutta koetapa uskoa

Read more