71 päivää ensimmäiseen maratoniin! Saa neuvoa.

71 päivää maratoniin Tukholman maratoniin. Viime viikonloppuna lepuuttelin lenkistä väsyneitä jalkojani ja sain ajatuksen surffata Instagramissa ja etsiä kuvia häshtägillä stockholmamarathon2017. Pakko sanoa, että pikku paniikki iski, kun selailin, millaisia matkoja porukka oli jo juossut: lenkit näyttivät olevan vajaata tai reilua kahtakymmentä kilometriä.

Niken paita. On:in tossut (saatu testiin). Flipbeltin vyö. H&M:n toppi. Kari Traan trikoot (saatu).

Koska en ole talvijuoksija, aloin juosta vasta helmikuun puolella ja kerran viikossa. Totaalista juoksutaukoahan itselläni oli takana viitisen kuukautta. Starttasin kolmen vartin pinkaisulla, josta siirryin pian kymmeneen kilometriin ja välillä yhteentoista. Seuraavaksi lauantain rutiiniksi muodostunut aamulenkura venähti 14 kilometrin mittaiseksi ja tällä hetkellä pisin lenkkini on 16.4 kilometriä.

71 päivään mahtuu kilsoja

71 päivää maratoniin kuulostaa tosi vähältä, mutta kyllä tuohonkin lukemaan juostuja kilometrejä mahtuu. Reilu kolme viikkoa ennen Tukholmaa käyn juoksemassa Helsinki City Runin, joka mielestäni käy oikein hyvästä harjoituksesta. Siis kunhan vain maltan lähteä liikkeelle riittävän rauhallisesti ja ottaa lenkin harjoituksena, en kilpailuna. Edellisen puolikkaani aika on 2 h 10 minuuttia, ja veikkaan, että tuosta taidan jäädä jonkin verran.

Mutta ei se aika, vaan matka! Parasta tässä on ollut se, että juoksu on alkanut sujua. Vieläkään se ei kulje yhtä lennokkaasti kuin aiemmin kevyemmällä elopainolla, mutta kulkee kuitenkin. Ja mikä parasta, olen saanut juosta ilman vaivoja tai vammoja. Kehonhuoltoni ei ole täydellistä, mutta veikkaan, että hyvää on tehnyt paitsi venyttely, myös säännöllinen jooga.

Röhnischin trikoot. Socin toppi (saatu). Niken toppi. Suunto Spartan -kello (testissä).

Paljasta salasi, sinä maratonin juossut lukijani!

Moni asia kuitenkin mietityttää 4.6. olevaan maratoniin liittyen, joten koko juokseva Suomen kansa, nyt odotan rutkasti vinkkejä!

Mitä puen päälle? Toki valitsen vaatteet säästä riippuen ja välillä kesäkuinen Tukholma on kuulemma ollut hyinen. Luultavasti päädyn pitkiin trikoihin, pitkiin sukkiin, alustreenitoppiin, t-paitaan tai ohueen pitkähihaiseen. Juoksutakki on suuri kysymysmerkki.

Joka tapauksessa vaatteiden tulee olla mukavat, joustavat, istuvat ja hiertämättömät. Ei tule juoksusta mitään, jos joudun reilu 42 kilsaa kiskomaan valuvia juoksukalsonkeja ylemmäs.

Flipbelt-vyössä kulkevat kätevästi ja hölskymättä mukana puhelin ja vähän rahaa, jos tulee hätätilanne. Kauheinta olisi, jos sataisi kaatamalla vettä. Midnight Runissa nelisen vuotta sitten juoksin kaatosateessa. Lits läts, ei kovin kivaa.

Mitkä juoksukengät valitsen? Olen juossut viime lenkit kolme vuotta vanhoilla, mielestäni ei vielä loppuunkäytetyillä Adidas Ultra Boosteilla. Tossut kuitenkin alkavat olla ei niin hyvässä kuosissa ja talven jälkeen melko kuraiset. Vaihtoehtona ovat vuosi sitten lanseeratut Adidaksen Pure Boostit, joita olen käyttänyt lähinnä kävelylenkeillä. Kolmas vaihtoehto on hiljattain meilläkin lanseeratut sveitsiläisen On:in Cloudflowt. Ekaa kertaa käytin niitä tuolla 16.4 kilsan lenkillä, ja illalla lenkin jälkeen alaselkä oli kipeä. Uskon, että tossut kyllä pehmentyvät juostessa ja ovat varteenotettava vaihtoehto myös maratonille, sillä hiertymiä en niistä saanut. Neljäs vaihtoehto on mysteeri. Ehkä sinä osaat suositella jotain tossuja?

Mitä syön maratonaamuna ja edellisenä iltana? Saavumme Tukholmaan jo perjantaina lentämällä ja huone on jo buukattu ihanalta vaikuttavasta Hotel Skeppsholmenista. Maraton alkaa klo 12. Tykkään juosta viikonlopun aamulenkkejä tyhjällä vatsalla, mutta maraton on jo sen verran mittava matka, että pakko on syödä, jos aikoo jaksaa. Puolikkaan juoksin aikanaan synttäripäivänäni kakun ja kahvin voimalla!

En kuitenkaan voi syödä paljon muutamiin tunteihin ennen juoksulenkkiä, koska jos lähden juoksemaan kovin täydellä vatsalla, ei toivottuna lopputuloksena voi olla vatsavaivoja. Juoksun aikana nautittavista energiageeleistäkään en ole ihan varma, sekoittavat kuulemma massua. Enkö vain voisi juosta veden voimalla?

Miten treenaan maratonviikolla? Kuten huomaa, olen näissä pitkissä lenkuroissa ihan aloittelija. Koko viikkoa tuskin voi lepäillä, mutta kovin paljon ei ehkä voi juostakaan. Entäs kuntosali? Jooga?

Otan kaikki vinkit kiitollisena vastaan!

Adidaksen juoksutrikoot. SOCin sukat. Adidaksen heimopaita (saatu).

20 comments

  1. Paras neuvo maratonille. Vaseliinia varpaidenväleihin, mihin rintaliivit osuu ja kyllä nänneihin. 42km ja jos ei 20km lenkillä hierrä, niin puolet pidemmällä voi tulla verestävät haavat ihan supermukavista juoksuliiveistäkin. Geeliä en suosittele herkkävatsaiselle. Mulla mukana glukoositabletteja ja omalle masulle sopinut dexal light, normaaliversiota ei masu kestä. Testaa etukäteen tankkaukset ja aamupalat.
    Maratonille riittää, että kerkeät juoksemaan muutaman 20km lenkin. Ehkä yksi yli 20km. 20km lenkkejäkin suosittelen max. Kerran kahteen viikkoon ja max. Yksi pitkä lenkki per viikko! Kun ei ole vielä paljoa pitkiä lenkkejä alla, niin vaarana on näännyttää kroppa jo ennen maratonia. 20km lenkeistäkin meinaan joutuu toipumaan!!!Pitkät 20km lenkit kannattaa juosta oikeasti hitaasti ja ottaa sit vauhtikestävyystreenit lyhyemmillä lenkeillä.
    Itse maratoni: laske tavoiteaika ja paljonko kuluu aikaa per kilometri. Tavoiteaika on suunnilleen -10% 10km Lenkki vauhdista.
    Kun tiedät vauhdin pystyt pitämään juoksuvauhdin kilometritasolla tarpeeksi hitaana. kisassa meinaan tulee adrenaliiniryöppy ja tankkauksen takia energiaa on. Et kuitenkaan halua kuluttaa kaikkea energiaa ekalla puolikkaalla! Eli katse kelloon ja pidä tasainen tahti alusta lähtien vaikka vauhti todennäköisesti tuntuu alussa jopa hitaalta! Se kannattaa 30-35km kohdalla, kun saat ohitella ihmisiä mitkä on kuluttaneet jo kaiken energian 😉

    1. Kiitos Kati vinkeistä! Pitää varmaan hommata noita glukoositabletteja ja kokeilla nyt pidemmällä lenkillä. Myös tuon vaseliinikikan aion ottaa käyttöön! Mulla on vatsa aika herkkä ja kun varmasti lisäksi vielä jännitän tuota juoksua, niin ainekset mahan sekaisin menemiseen ovatkin valmiit :D
      Noin olen ajatellut, että juoksen yhden pidemmän viikossa ja pari lyhempää, mutta tän viikon suunnitelmat meni plörinäksi kiitos kurkkukivun ja nuhan. Pitää nyt toipua täysin ennen kuin urheilen, sen verran olen viisastunut vuosien varrella.
      Mä juoksin puolikkaan silloin muutama vuosi sitten 2 h 10 min niin, että vauhti oli tasainen koko ajan eikä missään vaiheessa iskenyt väsymys. Nyt juoksen hitaammin kuin silloin, mutta uskon, että mulla hyvä vauhti on noin 6 min 40 sek per kilsa.
      Ai vitsi että alkaa jo innostaa koko koitos! Saa nähdä jääkö tähän yhteen maraan vai iskeekö himo juosta lisää. Aurinkoa!

  2. Hei, mahtavaa että olet menossa maratonille! Mun vinkki on se, että älä edes suunnittele juoksevasi pelkällä vedellä. Matka on pitkä ja hiilihydraattivarastot hiipuvat sen aikana, niitä pitäisi saada matkan aikana tankattua lisää. Siten varmistat itsellesi mukavan matkanteon. Jos hiilarit loppuvat ja kroppa siirtyy käyttämään rasvoja, vauhti hidastuu merkittävästi ja mahdollisesti myös olo kurjenee jos kroppaa ei ole riittävästi ehtinyt totuttaa pelkällä rasvalla etenemiseen. Hanki jotain geeliä ja kokeile seuraavalla lenkillä, muuten sitä ei oikein saa selville että mikä itselle sopii! Sulla on vielä monta lenkkiä aikaa kokeilla! Muista, että geeli otetaan aina veden kanssa (ei edes urkkajuoman), muutoin voi olla vatsalle liian tujua. Hyväksi havaittuja geelejä voit ottaa matkaan mukaan, 1 geeli puolen tunnin välein veden kanssa. Ja muistathan tietenkin jo päiviä ennen maratonia tankata kroppaan hiilareita (ja suoloja), ne helpottavat alkumatkaa :)

    Itse menin ekalle maratonilleni kohtuuvähäisellä treenaamisella, mutta siitä jäi mahtavat muistot! Ei ollut helppoa ja kaikki ei mennyt putkeen, mutta maaliintulo oli ihan huikeaa :)

    1. Kiitos Soile kommentistasi! Mä olen nyt vähän kiinnostunut noista glukoositableteista, joita muutama on maininnut. Mites sitten, jos syö matkalla vaikka banaania? Mua hieman arveluttaa noi urheilujuomat, kun moni on kertonut saaneensa niistä ripulin. Ei oo kiva, jos joutuu juoksemaan vessasta toiseen :D
      Mutta uskon sua, eikä oo kiva, jos kehosta alkaa voimat loppua täysin. Taidan rohjeta testaamaan jotain geeliä seuraavalla pitkiksellä.
      Voin vain kuvitella tuon maaliin tulon! Kun luin tuota sun vikaa lausetta, menin kananlihalle! On kyllä hienoa päästä kokemaan jotain tuollaista.
      Aurinkoa!

  3. Itse lähdin maratonille shortsit ja t-paita päällä vaikka aamulla oli melko viileää ja sumua niin paljon että ei meinannut eteensä nähdä. Mutta jossain vaiheessa ilma lämpenikin odottamattomasti lähemmäs 30 asteeseen ja aurinko paistoi jolloin olin kiitollinen vähistä vaatteista :D jotkut laittavat aluksi päälle vanhan pitkähihaisen Honka voivat sitten lämmettyään heittää menemään, niin ei tarvi kantaa mukana :D

    Kaikista tärkeintä on kyllä hyvät urheiluliivit, itselläni monet on hanganneet ihon aivan rikki ja se on ollu kivuliasta sekä juoksun aikana että jälkeen….

    Ja ruoasta vielä sen verran että itse en maratonille ottanut omaa syötävää ollenkaan, vaan menin eteenpäin vaan vedellä ja matkan varrella tarjotuilla banaaneilla. En uskaltanut herkkävatsaisena syödä muutakaan, mutta ihan hyvin meni juoksu silti :)

    Tärkeintä on ehdottomasti testata kaikkea etukäteen, sekä vaatteita että aamupalaa ja juoksueväitä! :)

    1. Kiitos MK kommentistasi! Tuo onkin hyvä vinkki, että ottaa mukaan paidan, jonka voi heittää menemään ilman, että harmittaa. Myös nuo liivit ja alushousut pitää testata, sellaiset, jotka ei hierrä ja hankaa mistään kohdasta.
      Hei täältä mä luinkin tän banaanikommentin, kiitos siitä! Tuo vesi ja banaani houkuttelisi muakin kovasti, herkkävatsainen kuin olen.
      Pitää alkaa pikku hiljaa testailemaan eri juttuja ja nostattamaan maratonkuumetta!
      Ihanaa päivää sulle!

      1. Vinkkinä myös, että jos haluaa ottaa oman banaanin matkalle mukaan, niin kannattaa etukäteen miettiä mihin ja miten sen kiinnittää :-D Terveisin tunari joka laittoi banaanin vaan juoksuvyön ja itsensä väliin ja menetti sen jo ensimmäisen sadan metrin aikana :’D

        Ihanaa päivää sullekin!

        1. Hyvä pointti! Täytyy testata, mahtuuko se juoksuvyöhön ilman, että menee mössöksi,
          Tai urheilutoppiin :D Hahaha. Luovuus lienee valttia!
          Kivaa viikonloppua!

  4. Itse juoksin Levillä Ruskamaratonilla muutama vuosi sitten. Ei ollut aikatavoitetta, vain ihan itseni kanssa kisailin. Eli nautin matkasta. 😊
    Huomasin juoksukoulun ja kaiken lukemani perusteella parhaaksi sen, että tekee esim. syömisten kanssa niin kuin oma kroppa sanoo. Harvalla asiat toimii niin kuin kirjoissa. Mutta sen voin sanoa, että varsinkaan helteessä ei kannata juoksennella pelkällä vedellä. Geelien vatsan sekoittava vaikutus tuli itselläni vasta maratonin jälkeen, mutta keksisin niiden tilalle jotakin muuta. Kannattaa testailla pidemmillä lenkeillä, mikä itselle toimisi. Glukoositabletit omassa taskussa olivat itselle myös hyviä palkintoja. Kun pääsen tuon mäen päälle/siihen kilometriin, niin sitten saan sen. 😊
    Hiertymiä välttääkseni käytin itse vaseliinia niin kainaloihin, sisäreisiin, jalkoihin kuin nänneihinkin. Ja vain yksi varpaankynsi lähti! Levillä ei toki ollut hellettä syyskuussa eli se kannattaa tutkia vielä, mikä vaikutus sillä on.
    Ja vaatteet – ihan kuin kengissäkin, ei uusia kamoja maratonille vaan omilla, varsinkin pidemmillä lenkeillä testatut kamppeet. Ja itse juoksin keskimäärin 10 km lenkkejä ennen maratonia, kerran viikossa jonkun pidemmän, mutta taisin juosta vain yhden kerran parinkymmenen kilometrin lenkin. Ja juoksin keskimäärin 3 krt viikossa. Maratonaikani ei ollut mikään kummoinen, mutta minulle tärkeintä olikin kokea se ja se, etten joudu raatoauton kyytiin 😉

    1. Kiitos Johanna kommentistasi ja neuvoistasi! Noi varpaankynsien irtoamiset pelottavat! Ja vatsavaivat, kuten Kirsillekin jo sanoin. Enkä myöskään halua raatoauton kyytiin, hihityttää, vaikkei ehkä saisi!
      Täytyykin tutustua noihin glukoositabletteihin. Ja uskon kans, että kyllä sitä lopulta varmaan itse tietää, mikä itselle sopii. Täytyy testailla eri juttuja pidemmillä lenkeillä, hyvä idea.
      Vaseliinia ja talkkia pitänee kai laittaa, että säilyy hiertymittä.
      Mahtavasti selvitit maratonisi, jos et tuon pidempiä lenkkejä juossut. Itselläkään ei ole oikeastaan aikatavoitetta. Kunhan pääsee maaliin ja tosiaan ilman raatoautoa tai muutakaan kuljetusta!
      Ihanaa viikonlopun jatkoa sulle :)

  5. Minä olen juossut maran Tukholmassa helteessä ja vähemmän helteessä. 3/4 mittaiset trikoot tai lyhyet juoksusortsit+hihaton paita ollut. Lippis, jota oli kätevä vesisuihkuissa kastella ja saada vilvoitusta. Ei mitään juoksutakkia! Tosin juoksen aina aika vähillä vaatteilla, mutta kyllä takki on liikaa.

    Tärkein asuste (naisella) mielestäni on kunnolliset alushousut ja urheilutoppi. Millään pitkälläkään lenkillä (edes 30 km) en koskaan ole tuntenut mitään hiertymiä tms. mutta maratonilla niitä tulee helposti, jos sauma painaa. Talkkiakin niihin saumakohtiin kannattaa vähän laittaa. Mulla ei oo koskaan maratonilla ollut edes mitään juomavöitä, olen juonut juomapisteillä. Ihan alkuun olen ottanut käteen puolen litran juomapullon, josta olen hörppinyt, sillä ihan eka juomapiste on aika ruuhkainen kai Tukholmassa aina.

    Mulla on myös kaikilla maratoneilla lähtenyt varpaankynsiä irti. Jalat turpoaa… mutta eipä sitä nyt isoillakaan kenkuloilla voi matkaan lähteä.

    Voi että kun seuraan innolla valmistautumistasi. Ehkä vielä joskus taas itsekin palaan maratonien pariin.

    1. Kiitos Kirsi kommentistasi! Mua alkoi naurattaa ihan kauheasti, kun tuosta omasta listastani puuttuivat tosiaan alushousut! Ne ovat varmasti iso osa mukavaa vaatetusta, enkä halua, että nekään hiertävät tai persvakoa hinkkaa joku nauha 42 kilometriä ja risat. Minäkin tykkään mieluiten juosta vähillä vaatteilla, ja taidan jättää takin tosiaan kotiin, ellei nyt sada räntää ja rakeita.
      Toi varpaankynsien irtoaminen suorastaan kauhistuttaa minua. Myös vatsavaivat pelottavat. Mutta pitää lähteä liikkeelle kuitenkin myönteisellä mielellä.
      Kiva kuulla, että valmistautumiseni inspiroi! Sähän oot niin kovakuntoinen, että voit palata maralle milloin tahansa.
      Aurinkoa!

      1. Aah joo siis ihan kuten Johannakin tuossa kirjoittaa: vaseliinia siis mahdollisiin hiertymäkohtiin (esim. jos valitset alushousuiksi tangat, niin sitten sinne haha), ja talkkia laitoin varpaisiin. Olen myös harrastanut erinäisiä teippauksia varpaissa, hiertymien ja kynsien lähdön estämiseksi, mutta silloin teippien on oltava tosi hyviä etteivät ne puolestaan ala irtoillessaan hiertää. Leukotype/ihoteippi on ollut hyvää.

        Mullakin on valitettavasti kokemusta raatoautoon joutumisesta erään kerran Tukholmassa. Oli valtaisa, seisova helle, ja järjestäjä tarjosi kaikille halukkaille mahdollisuuden siirtää osallistumisoikeutensa seuraavaan vuoteen. Lähdin kuitenkin lähtöviivalle, vaikka en kestä hyvin kuumuutta. Juoksin yli 30 kilometriä veri lenkkareista tursuten, kunnes hoipertelin sen verran kadunreunasta toiseen, että jouduin auton kyytiin. Voi sitä walk of shamea, kun jostain syystä auto jätti meidät ihan likelle maaliportteja. Tulimme siihen oikein esille yleisön eteen ja meiltä leikattiin chipit pois kengistä.

        Muuten Tukholmassa on ihan mahtavaa juosta. Joka paikassa, pitkin matkaa, on jengiä kannustamassa. Kaikenlaisia orkestereita ja sambaryhmiä joka nurkalla. Siellä ei edes huomaa että sattuu ja väsyttää :) En viitsisi juosta maratonia jossain perähikiällä jossa ei ole ketään.

        Vatsavaivoista vielä: mä siis juon aina vain vettä, hyvin harvoin laimeaa urkkajuomaa ja joskus on ollut hyväksi havaittuja energiapatukoita mukana. Mutta Tukholmassa kerran loppukilometreillä otin vastaan kaiken mitä tarjottiin. Yhdellä kojulla käteeni lykättiin mukillinen jotain. Heitin ääntä kohti ja – se oli lämmintä lihalientä. Hyi visto! Hyvä etten jäänyt siihen järkytyksestäni.

        Ihan ekalla maratonilla muistan kun matkaa oli joku 2 km enää ja kadun molemmin puolin hirveästi yleisöä. Joku heilutti isoa valkoista plakaattia jossa luki suomeksi OKSU TULEE. Se oli aika epäkannustavaa :)

        1. Apua, veri tursusi lenkkareista! Kirsi, oot kyllä hurja! Voin kuvitella, että on harmittanut, mutta varmasti teit parhaasi eikä terveydellä voi leikkiä. Hienosti vedetty tuo 30 K hurjassa helteessä! HAHAHAHA repesin tuosta oksu tulee -kyltistä! Ai että. Sulla on kyllä kirjoittamisen lahja, tää kommentti oli äärimmäisen inspiroiva!
          Mulla alkaa kyllä innostus nousta! Toivottavasti ei tule oksu sitten kuitenkaan.

        2. Olin samalla maratonilla Tukholmassa :) Se oli mun eka ja todella lämpöinen kokemus. Huh hellettä.
          Tukholmassa on ruuhkaa, varsinkin juomapaikoilla pidemmät ja isompikokoisemmat juoksijat tulee päälle. Joten kyynärpäät mukaan. Tarjottavat banaanit saattavat loppua kesken, joten hyvä varata jotain omaa just in case.
          Itse nautin vettä ja banaaneja, sekä mukana oli myös muutama pieni pullo juoksuvyössä jossa hapotonta kokista (siis hölskytelty todellakin ne hiilihapot pois).
          Hyvin pärjäsin helteessä.

          1. Kiitos Sirpa! Hui, kyynärpäät mukaan! Onneksi itsellä ei ole NIIN kiire, mutta pitää varoa, ettei jää isompien alle.
            Banaanin sijoituspaikkaa mietin yhä. Ehkä juoksuvyössä… Täytyy testata! Kivaa viikonloppua!

  6. Hei Jenny!

    Asiasta aivan toiseen. Minulle tuli pakottava tarve muuttua, haluan muuttua iloiseksi ihmiseksi, tai sanotaan että löytää taas sen iloisen ja myönteisen puolen itsestäni ja vahvistaa sitä. Tajusin, että olen muuttunut kovin vakavaksi monen asian suhteen. Työ on ankeaa, muissa on kaikenlaista vikaa, minussa sitäkin enemmän.. En muista koska olisin nauranut, kunnolla räkäposkella nauranut. Ja se saa minut kovin surulliseksi. Tiedän että muutokseen vaaditaan monesti muutakin kuin myönteisiä voimalauseita, mutta haluaisin nyt aloittaa vaikka siitä tai ihan mistä tahansa. Osaatko vinkata aiheesta mitään oikeasti hyvää kirjaa tai muuta luettavaa, tai olisiko jotain muita vinkkejä. Haluan heittää ryppyotsan romukoppaan. En ajattele että yritän ratkaista ongelmat olemalla vain myönteinen, mutta haluaisin mielummin kohdata ongelmat myönteisempänä, vähän pilke silmäkulmassa kuin jatkuvan vakavuuden ja ankeuden vallassa. Ennen kaikkea haluaisin taas alkaa nauraa.

    1. Kiitos S kommentistasi! Nyt näin nopeasti en oikein osaa sanoa mitään reseptiä, vaikka aiheesta olen varmasti itsekin kirjoittanut useasti. Mutta sen haluan sanoa, että mahtavaa, että sinusta tuntuu siltä, että koet, että haluat muuttua. Ja selkeästi olet huomannut sen, että mikä on se juttu, joka puuttuu elämästäsi. Se on jo iiiiiiso askel eteenpäin kohti iloa ja myönteisyyttä.
      Ehkä voisit lähteä liikkeelle sitä kautta, että miettisit, milloin viimeksi olet kokenut pohjatonta iloa? Milloin viimeksi olet tuntenut onnea? Milloin viimeksi olet nauranut? Pohdi myös, mikä itsessäsi oli silloin toisin kuin nyt? Mikä sinussa oli erilailla kuin nyt?
      Itsestä sitä on lähdettävä liikkeelle, sillä vaikka työ sakkaa ja muissakin on vikaa, muita et voi muuttaa kuin itseäsi.
      Voit myös tehdä ajatusleikin, jossa istutat ryppyotsaisen itsesi tuoliin ja sitten viereiseen tuoliin sen sinän, joka pirskahtelee iloa. Mikä on ero näiden tyyppien kanssa? Tarkastele ensin mielikuvissasi sitä kireämpää tyyppiä, ja sitten sitä toista. Mitä näet?
      Yritän miettiä, jos löydän sinulle jotain kirjavinkkejä! Mukavaa viikonlopun jatkoa <3

      1. Kiitos paljon vinkeistä :)

        1. Ole hyvä! Toivottavasti on jotain apua! Toivotan sulle kaikkea hyvää <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *