Ainakin 10 klisettä!

Ehkä jopa 15! No niin, tämä postaus sisältää paljon kliseisiä, mutta ah, arjessakin niin toimivia lausahduksia.

Pidän siis paljon miete- ja voimalauseista ja seuraan esimerkiksi Paulo Coelhon Facebook-päivityksiä. Kotimaisista suosikkini on Tommy Hellstenin sivusto Ihminen tavattavissa. Sen Facebook-päivitykset ovat huikeita! Vai mitä sanotte seuraavista:

Monet meistä eivät ole tietävinään sitä minkä tietävät. Elävät elämää joka ei ole heidän omansa.

On ihmisiä jotka istuvat Moskovaan menevässä junassa vaikka he tietävät, että heidän pitäisi olla menossa Roomaan.

Mutta palataanpas jälleen Coelhoon. Yksi rakkaimmista hänen lausumistaan viisauksista on seuraava:

Kun minulla ei ollut mitään menetettävää, sain kaiken. Kun lakkasin olemasta se joka olen, löysin itseni.

Ehkä rakkauteni tuota lausahdusta kohtaan johtuu siitä, että kykenen samaistumaan siihen. Se on samaa tyyppiä kuin Tommy Hellstenin lausahdus Saat sen, mistä luovut.

Noiden analysoiminen on haastavaa, ne kun voivat tarkoittaa jokaisella ihmisellä eri asioita. Kuitenkin ajattelen näin, että kun lakkaa takertumasta, pitämästä asioita lähellään väkipakolla, ymmärtää päästää irti, saa kaiken. Okei. Yhä edelleen itselläni on yksi Audin maasturi tilauksessa (ah, myös Land Cruiser käy), mutta paljon minulla jo on. Suuri osa siitä paljosta ei ole rahalla ostettavissa eikä materialla mitattavissa, koska se ei ole tavaraa tai mitään, jonka voisin omistaa. Tässä haalimisen yhteiskunnassa ja kulttuurissa olisi joskus hyvä muistaa, että kun täältä jonain päivänä poistumme puuyksiössämme, kukaan meistä ei saa mitään mukaansa.

Niin se menee, oli asiassa oikeastaan kyse mistä tahansa. Kun höllää otettaan eikä yritä pakolla tai väkisin, hommat alkavat rullata. Luopuminen on hyvästä! Luopua voi turhasta, itselle liiasta tai vääränlaisesta ja sopimattomasta. Oli kyse sitten tavaroista, työstä tai jopa ihmissuhteista. Kun uskaltaa antaa mennä ja päästää irti, saa jotain uutta tilalle. Yhden oven sulkeutuminen avaa monia uusia ovia. Ja juuri muuten olin kirpputorilla myymässä, ja turhasta roinasta eroon pääseminen oli todella puhdistavaa.

Entäs jatko-osa sitten: Kun lakkasin olemasta se joka olen, löysin itseni.

Ajattelen näin, että kun pyrkii olemaan välittämättä toisten arvostelusta, kun lakkaa elämästä toisten odotusten mukaan, kun seisoo rehellisesti ja vilpittömästi omien sanojensa takana, kun alkaa kulkea omaa polkuaan, kun tekee niin kuin itse haluaa, toki ilman itsekkyyttä tai haittaa muille. Silloin taitaa ainakin jonkin verran löytää sitä itseään, joka on ehkä koko ajan ollutkin, mutta joka on saattanut olla hukassa sen kaiken alla. Välillä se on vaikeaa, toisina päivinä taas todella helppoa.

Wayne W. Dyer kirjoitti jossain kirjassaan, ettei omasta maineesta tulisi olla huolissaan. Että jos tunnemme 50 ihmistä, meillä on 50 eri mainetta. Erinomaisesti sanottu. Näinhän se menee, että jokaisella meistä on joka ihmisestä ja asiasta oma mielikuvansa. Turha siis murehtia maineesta!

Ja vaikka kirjoitin, että tulee kulkea omaa polkuaan ja tehdä kuten itse parhaaksi kokee ja tuntee, en tarkoittanut sillä sitä, etteikö muita ihmisiä tulisi ajatella ja huomioida. Koko ajan tapahtuu niin paljon pahaa, että kaipaamme todella kipeästi hyvinvointia, hyviä ihmisiä, onnellisuutta, välittämistä, rakkautta, empatiaa, kuuntelevaa korvaa, halauksia, myönteisyyttä ja toisen puolesta/kanssa iloitsemista, näin ensi alkuun.

Jos etsit omaa onneasi, se karkaa aina. Jos pyrit tekemään toiset onnelliseksi, löydät onnen itsekin.

Valoa torstaille!

Vielä yksi ohje! Toimii!