Ainakin kaksi tapaa olla ja keskustella

Mitä enemmän maailmalla tapahtuu, sitä tärkeämmäksi itselleni on muodostunut se, etten valittaisi turhasta. On ainakin kaksi tapaa olla ja keskustella. Toki turhaan valittamiseen sorrun silloin tällöin itsekin, mutta uskon kiitollisuuden voimaan ja niiden arjen pienten suurten hyvien juttujen huomioimiseen. Kun vuokra on maksettu, on mahdollisuus tehdä työtä, josta pitää ja mahdollisuus pitää myös vapaapäiviä, luonto saa vettä, hanastakin tulee vettä, saa herätä aamuisin turvassa omassa sängyssään useimmiten terveenä, on ihmisiä ympärillä joilta tarvittaessa saa apua, niin mistä ihmeestä sitä oikeastaan edes voisi valittaa?

Ihan parasta! Ilmaista ruokaa metsästä.
Ihan parasta! Ilmaista ruokaa metsästä.

 

Mitä sinä vastaisit?

Joitain vuosia sitten, kun joku kysyi kuulumisiani, hyvistä päätöksistäni huolimatta huomasin lähes tulkoon aina sortuvani valittelemaan kiirettä, vatsamakkaroitani, työsumaa, no, aiheitahan riitti loputtomiin. Olin jo tuolloin kiinnittänyt huomiota liki automaattiseen tapaani, josta en itsekään pitänyt.

Nykyään minun on helppo vastata vilpittömästi mitä kuuluu -kysymykseen että hyvää, ja jättää se negatiivinen hyvää kuuluu, mutta myöhästyin bussista, niin siis en oo vieläkään laihtunut, vihaan sadetta, on liian kiire, lapsi kiukutteli -litania useimmiten kokonaan pois. Sellaiselle turhalle napinalle ei ole tarvetta, koska hanavesi, oma sänky ja kaikki tuo, mitä yllä mainitsin.

Pyysin merkkiä, minuutin päästä löysin tämän.
Pyysin merkkiä, minuutin päästä löysin tämän.

Kiitos, olipa kauniisti sanottu

Olen myös oppinut ottamaan kohteliaisuuksia vastaan ilman, että minun pitää selitellä tai vähätellä niitä. Kun joku sanoo, että vau, onko sulla uusi paita, niin ennen olisin vastannut, että joo, no tää on tällanen halpa riepu, tää löytyi tuolta alelaarista ja maksoi vain viisi euroa, en mä tätä kalliimmalla olisi ostanutkaan. Nykyään otan ilon irti jokaisesta saamastani kehusta ja vastaan, että joo, on, eikö oo makee! Ja mikä parasta, tää maksoi vain viisi euroa, voitko kuvitella, aijjettä mikä löytö!

Koukuttavaa puuhaa!
Koukuttavaa puuhaa!

Kaksi tapaa olla ja keskustella

On kaksi tapaa olla, elää ja myös keskustella. Jos keskustelun aloittaa negatiivisen kautta, laskee se varmasti kaikkien osapuolien fiiliksiä. Toki kipeistä, haastavista ja vaikeista asioista saa ja pitääkin puhua, mutta nyt puhun meidän suomalaistenkin small talkista eli siitä, että usein kuulumisten vaihtoon tai rupatteluun otetaan helposti se negatiivinen näkökulma, jota sitten mässytellään, päivitellään ja paisutellaan. Se on myös turvallinen näkökulma, sillä jokainen kyllä tietää, miten helposti siihen saa toisen mukaan, ventovieraankin. Aina löytyy joku! Mietitäänpä vaikka sitä artistia, joka pari vuotta sitten myi stadionin täyteen tunnissa. Mikä onkaan helpompi small talkin aihe kuin hänen dissaamisensa, vaikka ei olisi ikinä edes kuullut hänen tuotantoaan. Uuh, ei näin, eihän!

Ja mustikasta en olisi lähtenyt pois en sitten millään.
Ja mustikasta en olisi lähtenyt pois en sitten millään.

Keskitytään vahvuuksiin

Negatiiviset asiat vain lähes automaattisesti nousevat pintaan myös keskusteluissa. Suurin osa meistä on myös erittäin hyvä valittelemaan omia puutteita ja huonoja puolia. Paljon kannattavampaa olisi kuitenkin keskittyä vahvuuksiin tai hyviin asioihin. Tai ainakin sellaisiin asioihin, joita voimme kehittää, jos tarvetta kehittämiselle on. Ehkä pelkäämme, että toiset luulevat meidän kehuskelevan. Ei ole häpeä olla hyvä jossakin. Itsekin toivoisin enemmän kuulevani menestystarinoita, onnistumisia ja hyviä uutisia!

Onneksi kenenkään ei ole pakko jäädä vanhojen kaavojensa vangiksi. Ihminen voi muuttaa elämäänsä korjaamalla asennettaan. Helposti vain uraudumme ja toistamme jatkuvasti samoja malleja niin puheissa kuin tavoissamme toimia. Kirjoitin joskus juttua lasten syömisongelmista ja asiantuntija sanoi, että lapsi voi joutua maistamaan uutta ruoka-ainetta jopa 20 kertaa ennen kuin hän alkaa tottua siihen. Aikuistenkaan tapoja ei muuteta tuosta noin vain, vaan tarvitaan sinnikkyyttä!

Eli:

Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu, kerrassaan kertakaikkisen hienoa ja mainiota! Entä sinulle?

Vau, onpa sulla hieno paita ja olet muutenkin niin nättinä.

Kiitos paljon, tämä pusero oli suoranainen löytö! Sinäkin näytät ihanan pirteältä. 

Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi rehellinen, vaan se tarkoittaa sitä, että on oppinut löytämään ne elämän hyvät puolet ja haluaa mieluummin jakaa iloa ja levittää hyvää ympärilleen.

Hyvää viikonloppua sinulle!

P.s. Minut löydät myös Instagramista ja Facebookista!

2 comments

  1. Nimenomaan ja kun kehutkin vielä osattaisiin ottaa vastaan :)
    Ihanaa alkanutta viikkoa sulle <3

    1. Kiitos Outi Karita kommentistasi! Se kehujen vastaanottaminen on vaatinut itsellänikin hieman harjoitusta, mutta nykyään sujuu jo aika hyvin :)
      Mahtavaa huippuviikkoa sinulle myös!

Comments are closed.