Arki on lahja…

…kyllä vain. Se ajatus kirkastui entisestään, kun pääsin hetkeksi pois kaikesta suorittamisesta ja joka päiväisestä tekemisestä. Kun vain tekee ja tekee, ei ehkä näe kaikkia vaihtoehtoja. Siksi välillä on hyvä repäistä itsensä tutuista kuvioista.

Vuosi lähenee loppua ja aika taas näyttää naamaa täällä blogissa, tervepä terve! Vietin viikon valohoidossa Kanarialla, ensimmäistä kertaa koko uusperheemme oli yhdessä matkalla. Kallis paukku, mutta pitkällisen säästämisen tulos ja lopulta ihan ookoo kokemus. Kaikki meni yllättävän hyvin, mutta eniten opin jälleen itsestäni. Toki tuntui kivalta, että vihdoin pystyin tarjoamaan lapsilleni jotain sellaista, mitä he eivät olleet vuosikausiin kokeneet.

Emme olleet ottaneet huoneistoomme edes Wifiä. Nettiin pääsi jos pääsi ja kun pääsi. Vaikka viikko meni nopeasti, päivät tuntuivat pitkiltä. Tuli oltua enemmän läsnä kuin ehkä koko vuonna.

xxx

Tässä hetkessä ei tarvinnut mitään muuta.

Sen sijaan, että olisin räpeltänyt kännykkääni tauotta, mietin arkeani. Rantatuolissa pohdin paljon työasioita, elämäntehtävääni, omia kutsumuksiani, asioita, joita haluan tehdä enemmän. Sitä, mikä tekee minun elämästäni merkityksellisen itselleni. Mietin asioita, joille sydämeni palaa. Mietin omia arvojani, minulle tärkeitä asioita. Mietin sitä, toiminko niin, että tekoni ja ajatukseni vievät minua kohti sitä, mikä itselleni on tärkeää. Mietin muutoksia, jotka ovat tulossa taas ensi keväänä. Jos jossain vaiheessa epävarmuus pelotti, nyt se tuntuu taas hyvältä. Asiat järjestyvät aina, myös ilman stressaamista.

Mietin myös sitä, miten hyvää ihmiselle tekee se, ettei viikkoon lue uutisia. Ymmärsin, miten viikon (huonojen) uutisten paasto sai mielen voimaan hyvin. Se ei tarkoita, etteikö välittäisi, mutta oikeasti kaikkea ei tarvitse tietää 24/7. Toki silti tiedostaa hyvän ja pahan, pelon ja rakkauden, elämän koko monimuotoisuuden, mutta omaa mieltä kannattaa ruokkia ennen kaikkea niillä myönteisillä asioilla. Omaa hyvinvointia saa suojella. Koko ajan ei tarvitse olla ajan tasalla kaikista maailman pahuuksista. Sen sijaan voi keskittyä hyvään ja elää itse elämäänsä niin, että itse ja mahdollisimman moni kohtaamistaan ihmisistä voi hyvin. Itse voi olla valo, rakkaus ja ystävällisyys ja inspiroida muita.

fgfghfh

Valo ja meri. Mitään ei puuttunut.

Viikko lämmössä auttoi kyllä hahmottamaan elämää eri kulmista. Toki myös reissussa muodostuivat tietyt rutiinit, sitä valitsi aina sen rantatuolin sieltä samalta puolelta rantaa ja suurin piirtein samasta kohdasta, mutta jotenkin teki hyvää lähteä kauas, jotta näkee lähelle.

Ymmärrän sen täysin, että kun on synkeää ja pimeää, ihminen menee niin helposti siihen moodiin, että alakulo, apeus ja tylsyys on oman elämän perusvire. Silloin sitä ei huomaa, miten upea seikkailu elämä voi olla. Jatkuvasti sitä ollaan vähän tyytymättömiä, muttei edes etsitä ratkaisua. Halutaan ehkä helppoja vastauksia, muttei oteta elämästä vastuuta. Jotkut ajattelevat, että on oikeus olla tympeä ja vihainen, koska mitä tahansa. Miksei mieluummin ajatella, että samanlainen oikeus meillä on olla iloisia, hilpeitä, onnellisia ja elossa? Toki on vähän vaikea tuntea olevansa elossa, kun aurinkoa ei juuri näy ja kylmyys tunkeutuu luihin asti, mutta silti omilla ajatuksilla ja teoilla voi vaikuttaa tosi paljon. Ja myös voi säästää niin kauan, että matka lämpimään on mahdollinen!

xxx

Tämä kirkkaus!

Ihan kuin elämä olisi jokin pakollinen asia, joka nyt vain sattuu tapahtumaan ja pitää elää läpi. Pahimmassa tapauksessa suu mutrulla ja ainaisessa vitutuksessa. Kun samaan aikaan asia voisi olla täysin päinvastoin. Elämä voi yhtä hyvin olla hieno tarina, upea matka, lukemattomien mahdollisuuksien ikkuna.

Ei kannata miettiä sitä, mitä ei voi tehdä, vaan mietitään sitä, mitä voi tehdä.

Ei mietitä sitä, mitä itsellä ei ole, vaan sitä, mitä itsellä on.

Hyvää sunnuntain jatkoa! Onhan tänään sunnuntai? 😉

xxx

Vähän rämä ja epätäydellinen, kuten elämämme itse.