Hyvä elämä

Arki on ihanaa ja skeidaa

Arki. Se on ihanaa, välillä kamalaa ja pitää sisällään kaikenlaisia tunnetiloja rakkaudesta pelkoon, surusta iloon ja murehtimisesta huolettomuuteen, mutta käsi ylös, olet(ko)han enimmäkseen arkeesi tyytyväinen?

Silmiini sattui eräs tiedote, jossa kerrottiin, että yli 50 prosenttia kokee viettävänsä mielekästä aikaa arkisin kaksi tuntia vuorokaudessa. Siis haloo, kaksi tuntia! Onko siis niin, että suuri osa meistä ei ole arkeensa tyytyväinen? Mieleni teki kiljaista, että tavallista arkea ei olekaan ja koko elämä on omaa aikaa.

arki

Selkeästi olisi Sisäiselle voimalle ja Sisäiselle timantille tilausta monessa kodissa. Ajatus siitä, että noin iso osa meistä kokee arkensa epämielekkääksi ja ehkä taakaksikin, saa minut huokailemaan surullisena. Elämä on ihme, eikä arjen tarvitse olla raahautumista päivästä toiseen tai vain niiden parin mielekkään vuorokausitunnin odottamista. Toivottavasti muuten nämä mielekkäät tunnit eivät ole ne lapset menivät nukkumaan, nyt minulla on pari tuntia omaa aikaa -tunnit.

Aina emme voi muuttaa olosuhteita, mutta silloinkin voimme edes yrittää muuttaa ajatuksiamme ja asenteitamme. Ihan oikeasti, jos ajattelee koko ajan, että elämä on paskaa ja arki on syvältä, niin sitä se sitten on. En oikeastaan edes hämmentynyt, kun tiedotteen mukaan suurimmat syyt epämielekkäälle elämälle ovat kiire ja saamattomuus.

Kiire tarkoittaa mielestäni joko sitä, että tekemistä on liikaa tarjolla olevaan aikaan nähden tai että kiire on tunne, joka jää päälle eikä silloin saa sittenkään oikein mitään aikaan ja olo on kuin säntäilevällä rusakolla. Nyky-yhteiskunnassa faktahan on, että harva työ loppuu tekemällä. Tunnistan asian, sillä välillä kirjoittaminen tuntuu minustakin liukuhihnaduunilta. Kun yksi juttu on valmis, kymmenen seuraavaa jo odottavat. Mutta sitähän tämä nykyajan työnteko on. Silti voin valita, miten tilanteeseen asennoidun. Menenkö paniikkiin ja ahdistun kiireen tunteesta, valitan ja voivottelen, vai hoidanko asioita joko yksi kerrallaan tai monta samaan aikaan ja iloitsen siitä, että asiat edistyvät ja lopulta valmistuvat ja voin taas ryhtyä edistämään jotain uutta. Ja samallahan saan toki olla kiitollinen siitä, että minulla ylipäänsä on töitä. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys näinä aikoina.

arki

Ja mitä tuohon omaan saamattomuuteen tulee, se on varsin yleistä ja vaivaa välillä itseänikin. Ennen parin vuoden takaista lähes vuoden minua vaivannutta ja lenkkini estänyttä juoksijan polvi -vaivaani esimerkiksi saatoin voivotella saamattomana sitä, että pitäisi mennä lenkille. Piti, mutten todellakaan aina saanut aikaiseksi. Kun juokseminen ei sitten yhtäkkiä ollutkaan mahdollista, lopetin voivottelun siihen paikkaan. Myöhemmin toivuttuani päätin, että joko olen sitten saamaton ja en juokse, mutta en myöskään valita ja voivottele asiasta, jota kaikki eivät pysty tekemään, vaikka haluisivat.

Moni toki haluaisi muuttaa elämäänsä, muttei jaksa. Se on ihan ookoo ettei jaksa, mutta sitten ei kannata myöskään valittaa, vaan silloin on suositeltavaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Valittamisesta olenkin vuosien mittaan kirjoittanut paljon. Olen huomannut, että monelle valittaminen on turvallinen tapa ilmaista itseään, sillä siihen saa aina jonkun mukaan, joku on aina samaa mieltä. Valittaminen saattaa myös olla niin automaatio, ettei sitä edes huomaa tekevänsä. Se vain vahingossa lipsahtaa, koko ajan ja kaikkialla. Jotta sen voi pysäyttää, ensimmäinen askel on tiedostaa tapa.

Elämä vain on sellaista, että välillä pitää jaksaa, välillä vähän ja välillä paljon enemmän. Arki ei ole aina mukavaa, mutta useimmiten se voi olla todella hyvää. Oikeasti jos ei ole tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen oli kyse sitten työpaikasta, ihmissuhteista, omasta hyvinvoinnista tai harrastamisesta, niin ehdottomasti kannustan tekemään muutoksia.

Meillä on vain tämä ainutkertainen elämä, jonka kestosta ei ole varmuutta. Tehdään itsellemme palvelus ja nautitaan siitä mahdollisuuksien mukaan. EI vain alle paria tuntia päivässä.

P.s. Nyt sitä taas saa, nimittäin alkuperäiseen numeroonsa palannutta Sisäistä voimaa! Kolmas painos on saapunut juuri kauppoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *