Ärsyynnytkö helposti – Näin opit käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta

Ärsyttääkö? Haluatko oppia käsittelemään ärsyyntymisen tunnetta? Lue, kuinka itse toimin.

Muutamana päivänä männäviikolla huomasin, että minua ärsytti. Tunsin tuon inhan tunteen kiemurtelevan itsessäni, ja hyvä niinkin, sillä eihän kenenkään elämä voi olla pelkkää aurinkoa, popparia, ruusunpunaa ja päivänpaistetta. Mutta hei, olen silti kasvanut ihmisenä! Jos ennen purin ärsytystäni toisiin, lähinnä läheisiin ihmisiin ja saatoin ihan överisti alkaa nalkuttaa jostain pikkuasiasta, kuten lapsen sukista lattialla (se, missä kuusivuotias riisuu vaatteitaan, siihen ne jäävät) tai viemättömistä tyhjistä maitopurkeista keittiön tason reunalla, olen oppinut vuosien varrella tunnistamaan ärsyyntyneen fiilikseni ja kysymään itseltäni liudan kysymyksiä ennen avautumista toiselle ihmiselle.

Istahda alas fiilistelemään omia tunteitasi. Toimii!

Ja se on hyvä se, sillä sanoisin, että yhdeksän kymmenestä ärsyyntymisestäni johtuu jostain asiasta, jota en itsekään heti osaa yhdistää fiilikseeni. Se ei siis johdu niistä muista ihmisistä, heidän teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Useimmiten ärsyyntyminen johtuu ennen kaikkea omista teoistani tai vielä useammin omista tekemättä jättämisistäni.

En myöskään anna huonosti nukutun tai hyvin valvotun yön määritellä itseäni tai tuntemuksiani. Jos joskus olin väsyneenä vihainen ja kiukkuinen, olen oivaltanut senkin, että voin väsyneenä olla ihan mitä tahansa, jos vain haluan. Se, että väsyneenä avaudun vaikka puolisolleni ei väsymystä vie pois eikä tilannetta paranna, päinvastoin sen jälkeen saan kärsiä tuplasti huonommasta fiiliksestä ja morkkiksesta ja olen onnistunut siirtämään oman tunnetilani ehkä myös toiseen. Ei toimi.

Sano ääneen, että ärsyttää 

Paitsi että kysyn itseltäni liudan kysymyksiä, olen oppinut myös sanomaan asiasta ääneen. Jos ennen kihisin itsekseni ja annoin pääkoppani kertoa valheellisia tarinoita jotka omassa mielessäni paisuivat rikkinäisen puhelimen tapaan ja vain pahensivat ärsyyntymistäni, nykyään sanon asian ääneen, kuten se on: Kylläpä minua tänään ärsyttää ja harmittaa joku asia, enkä oikein edes tiedä, mikä se on. Tai: olenpa tänään ärsyyntyneellä tuulella. Onpa hassua, sillä kaikkihan on ihan hyvin.

Olen huomannut, että asian myöntäminen auttaa paremmin kuin sen peittely tai tukahduttaminen tai kuvittelu, ettei sitä ole olemassa.

Usein pyrin ärsyyntymisen hetkellä vetäytymään toviksi omiin oloihini. Kysyn hiljaa mielessäni, missä kohtaa kehoani ärsyyntyminen tuntuu ja mistä se voisi johtua. Mitä sellaista on tapahtunut, josta saatoin ärsyyntyä? Tärkeä on myös kysäistä, mitä tunne haluaa itselleni kertoa. Uskon, että usein sillä on minulle viesti, joka on syytä purkaa tarkemmin. Jo se, että istahtaa hetkeksi olemaan tunteen kanssa auttaa. Se taas, että tuo tunteen draamakuninkaallisena esille, ei auta, vaan usein pahentaa tilannetta.

Olen myös oppinut ärsyyntymisen hetkellä muistamaan, että tämäkin tunne menee ohi. Ja kun sitten ihan itse omin keinoin osaa käsitellä turhautumisen ja ärsyyntymisen tunnetta ilman, että purkaa sitä kehenkään muuhun, tulee hyvä fiilis. Ja kun huomaa, että jos ennen hermostui ja antoi pinnan palaa, niin nykyään automaationa on se, että tekee kaikki yllä mainitut asiat, ilman, että edes joutuu miettimään niitä.

Ja niin löytyi syy omalle tämän kertaiselle ärsytyksellenikin. Kaiken takana oli huoli ja pelko, ettei pari asiaa järjesty, jotka olisin voinut hoitaa alunperin toisin tai paremmin. Sanoin itselleni, että kaikki järjestyy, koska aina niin tapahtuu tavalla tai toisella, ja lakkasin pelkäämästä.

Mahtavaa uutta viikkoa! Suosittelen lämpimästi tutustumaan omiin hetkellisiin ärsyyntymisen tunteisiin ja ottamaan ne vastaan rakkaudella, sen sijaan, että niitä purkaa kehenkään toiseen ihmiseen.

Jos minä pystyn siihen, pystyt sinäkin! Valoa!