Hyvä elämä, Treeni

Ei eroon, vaan jotain kohti

Hupsis. Otsikon lausetta olen unohtanut noudattaa, mitä liikuntaan tulee. Mieluummin kohti jotain kuin eroon jostakin.

Kuten viikko sitten lauantaina kirjoitin, aloitin vuosien tauon jälkeen salitreenin. Tavoitteena minulla on pysyä paremmassa kunnossa ja päästä eroon keskivartalokellukkeestani, joka salakavalasti hiipi tursuamaan housujeni vyötäröltä vuosi sitten keväällä. Toki vararengas on myös esteettinen asia, mutta ennen kaikkea haluan panostaa itseeni terveydellisistä syistä. Uusimpaan Kauneus ja Terveys -lehteen nimittäin kirjoitin jutun suomalaisnaisten yleisimmistä taudeista. Vaikka esimerkiksi kakkostyypin diabetes voi puhjeta muutenkin kuin elintapojen takia, on ruokavaliolla, liikunnalla ja muilla elintavoilla valtava merkitys sen ehkäisyssä. Toiseksi yleisimpään sairauskategoriaan kuuluva atopiajuttu on muuten netissä, käy lukemassa!

Mutta tosiaan, useita viikkoja kesti, ennen kuin todella ”ehdin” sinne salille ensimmäistä kertaa. Motivaationi oli jotenkin ihan nollassa, vaikka tiesin, että se tekisi pelkästään hyvää itselleni. Pari päivää sitten lukiessani 40 kiloa laihduttaneen Pauliinan Health’s Kitchen -blogia, oivalsin saman tien, miksi salille siirtyminen oli ollut kohdallani niin hidasta ja nihkeää. Pauliina nimittäin paljasti virheen, jonka lähes jokainen laihduttaja tekee.

Minäkin.

Vaikken enää vuosiin ole harrastanut itseni sättimistä ja olen suhtautunut keskivartalooni vallan lempeästi, ymmärsin, missä vika tällä(kin) kerralla piilee. Minullahan oli täysin väärä asenne tätä (ties kuinka monetta) kuntoiluprojektiani kohden. Päässäni junnasi vain yksi asia, nimittäin pakko päästä eroon kellukkeesta -ajatus, kun paljon kannattavampaa on miettiä, mitä kohti on menossa. No hittolainen minähän olen menossa kohti loppuelämän kesäkuntoa ja toden totta kohti terveempää, vahvempaa ja voimakkaampaa kehoa.

Useimmiten minun on helppo ajatella, että siirryn jotain uutta kohti mieluummin kuin hankkiudun eroon vanhasta ja epäsopivasta. Uskon aika paljon siihen, mitä Kaija Juurikkala joskus totesi, että ei ole loppuja, on vain uusia alkuja. Mutta pakko myöntää, viime aikoina nämä ajatukset ovat erityisesti liikunnan kannalta jumittaneet siellä negatiivisella puolella, eikä se johda tuloksiin, kun se epätoivottu nykytilanne junnaa päässä tavoitteen sijasta.

Eli katse sinne minne tähtää, ei lähtökohtaan. Pätee muuten varmaan lähes kaikissa asioissa. Työnhaussa, opiskelupaikan hankkimisessa, ihmissuhteissa.

No miten se saliharrastukseni sitten käynnistyi vuosien tauon jälkeen? Hienosti, hyvä minä! Merkitsin sunnuntai-iltana kalenteriin tämän viikon treenikerrat ja otin ne tosissani. Tällä viikolla olen siis jumpannut salilla jo maanantaina ja keskiviikkona. Treenit ovat tärkeitä tapaamisia itseni kanssa, joissa haluan olla paikalla. Aion todellakin onnistua.

Reipasta torstaita ja leppoisaa pääsiäisen aikaa sinulle!

Lisää taukojumppaohjeita ensi viikolla ilmestyvässä Voi Hyvin -lehdessä.
Lisää taukojumppaohjeita ensi viikolla ilmestyvässä Voi Hyvin -lehdessä. Istuvilla jumppahousuilla saa ihmeitä aikaan!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *