Oma elämä ja perhe, Treeni

Elämä muuttuu taas: osa miljoona

Elämä muuttuu taas: osa miljoona. Olen taas uuden edessä, sillä aloitan hommat Tammessa kustannustoimittajana parin viikon päästä. Vaikka olinkin freelancerina kuluneena syksynä tyytyväinen työtilanteeseeni ja paikoin jopa hieman ylityöllistetty, huomasin tarttuvani tällaiseen loistotilaisuuteen iloisesti.

Tässä aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Nyt pääsen auttamaan muita, jotta he saavat kokea tuon saman fiiliksen!

Pääsen tekemään töitä tietokirjojen parissa, mikä on erityisen ilahduttavaa. Olenhan itsekin tehnyt niitä muutamia: Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista, Sisäinen voima – 365 ajatusta parempaan arkeen, Sisäinen Timantti – 365 ajatusta parempaan arkeen, uusimpana erokirja Sisäinen minä – uusi elämä eron jälkeen ja Sisäisen timantin voima – 500 ajatusta parempaan arkeen, joka on yhdistelmä eli niin sanotusti parhaat palat Sisäisestä voimasta ja Sisäisestä timantista. Ja ei ihme, jos joku menee sekaisin, että mitä onkaan tullut tehtyä, itsellänikin on täysi työ pysytellä kärryillä noista eri painoksista ja luvuista ja sisällöistä!

Toimittajan työstä en täysin luovu

Nyt kun en sitten enää juuri kirjoita työpäiväni aikana, jatkan myös osittain joissakin vanhoissa hommissani. Muun muassa Voi Hyvin -lehden Onnenposti-palstan pidän, vaikka terveyspalstan toimittamisesta luovunkin. Noita muita hommia sitten puuhastelen välillä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta aion myös nauttia siitä, että virka-ajan jälkeen ei ole pakko tehdä mitään, jos ei halua!

Freelancerina työskennellessä kun on välillä ollut pakko painaa pitkää päivää ja vaikka useimmiten työnteosta olen puhtaasti nauttinutkin, ei ihminen jaksa tehdä koko aikaa edes niitä kivoja asioita. Elämässä pitää olla sopivasti vaihtelua ja balanssia ja kaikkiin osa-alueisiin tulee panostaa. Tänä vuonna keskitynkin erityisesti hyvinvointiini kaikin tavoin. Vähennän tai kokonaan poistan asioita, jotka eivät saa minua voimaan hyvin ja lisään asioita, jotka saavat minut voimaan hyvin.

Voi Hyvin -lehden Onnenpostini jatkuu.

Milloin sitä uskoisi, että murehtiminen on turhaa?

Nyt vähän huvittaa se murheen määrä, jota pyörittelin mielessäni viime keväänä viikkotolkulla, kun työasiat olivat hyvin epävarmoja. Suorastaan pelkäsin tuolloin freelanceriksi jäädessäni, miten minun käy, riittääkö töitä vai ei. Ja sittenhän hommia riitti jo touko- ja kesäkuussa sen verran, että pystyin huoletta lomailemaan heinäkuun, mikä tuntui suoranaiselta ihmeeltä. Toki elokuussa oli rahallisesti tiukkaa, ja meikäläinen aika kaurapuurolinjalla, sillä kesti melkein kuukausi, ennen kuin pääsin laittamaan ensimmäisiä laskuja kesälomani jälkeen. Mutta siitäkin selvittiin.

Tässä oli varmaan miljoonannen kerran hyvä opetus itselleni, että murehtiminen ja uhkakuvien maalailu omassa pikku pääkopassa on niin turhaa. Jollain tavalla asiat järjestyvät ja se etukäteen murehtiminen ja stressaaminen vain syövät iloa siitä hetkestä. Tiedän sen kyllä, mutta käytännössä tiedän myös sen, että jos antaa peloille vallan, niitä ei niin helposti saakaan heti pysäytettyä. Ja erityisesti nuo yöaikaan mieleen luikertelevat murheet ja stressaukset ovat pahimmasta päästä. Päivällä mikään musta möykky rinnassa ei tunnu niin mustalta kuin yöllä.

Tämä kaverini lähettämä kuva ilahdutti aikanaan suuresti!

Jumppaohjaukset vähenevät radikaalisti

Elämä muuttuu myös sillä tavalla, että vähensin liikunnanohjaukset radikaalisti yhteen viikkotuntiin. Niskaselkä-tuntini maanantaisin on niin mahtava alku viikolle, että sen halusin pitää. Muuten sitten tuurailen tilanteen ja fiiliksen mukaan. Ohjausten väheneminen yhteen tuntiin tarkoittaa sitä, että omaehtoista liikuntaa on lisättävä tai käy huonosti näillä ruokatavoilla, joihin myös olen alkanut kiinnittää nyt vihdoin huomiota.

Olen vihdoinkin terve, ja huomenna pääsen taas treenaamaan yhdessä personal trainerini Tuukan kanssa. Osallistuminen kesäkuiselle Tukholman maratonille (kyllä, maratonpaikat, lentoliput ja hotellimajoitus on hankittu jo, perääntyä ei siis voi) pakottaa minut taas myös lenkille puolen vuoden juoksutauon jälkeen. En siis ole vieläkään luovuttanut ajatuksesta, ettenkö voisi päästä yli viha-rakkaussuhteestani juoksuun, joka sai alkunsa kuopukseni synnyttyä kuusi vuotta sitten . En aio antaa periksi. Jokaviikkoinen jooga on myös suunnitteilla, huolimatta siitä, että olen ikuinen joogan aloittaja! Saa nähdä, kuinka muikkelin käy, pidetään peukkuja.

Sen siis haluan vain sanoa, että ihmeitä tapahtuu, murehtiminen on turhaa ja omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa. Ennen kaikkea haluan sanoa nuo sanat myös itselleni, sillä olenhan ihminen, kuten sinäkin, ja epäusko saa aina paikoin valtaa. Lopulta elämässä asiat järjestyvät tavalla tai toisella ja 2017 olkoon myös oma teemavuoteni siinä, että ennen kaikkea opin luottamaan omiin kykyihini ja myös nauttimaan niistä, uskomaan, että olen hyvä ja ansaitsen paikkani ja myös menestyksen niin työelämässä kuin arjessa muutenkin. Ja tiedäthän, että niin teet sinäkin!

Mahtavaa tämän vuoden jatkoa sinulle! We rock!

Lue myös:

Umpisolmusta tähän hetkeen

Tavoitelista

Odota hyvää, se toimii

Tämä jatkukoon ja lisääntyköön huimasti!

8 thoughts on “Elämä muuttuu taas: osa miljoona

  1. Jenny, sinulla on elämän viisautta ja taito kirjoittaa koskettavasti. Kiitos jakamistasi jutuista. Hyvä että pääset auttamaan muita kirjoittajia. Nyt viimeistään etsin nuo kirjasi käsiini :)

    1. Kiitos Mari ihanasta kommentistasi, lämmittää minua kovasti! Itsekin odotan innolla, että pääsen jeesimään muita, jotka toteuttavat kenties ensimmäistä kirjaunelmaansa :) Mahtavaa, että etsiskelet kirjani käsiisi! Myös useimmista kirjastoista ympäri maan ne löytyvät. Eräs kertoi ostaneensa Timantin kirpparilta :) Mukavaa viikon jatkoa sinulle <3

  2. Onnea!! Sydän kurkussa luin postausta, koska halusin tietää miten jumppaohjausten käy. Ja olen niin iloinen, että pidät juuri niska-selkäjumpan, se on mun selälle ehdoton ja muutenkin ihana viikon aloitus!! 😊💙💙

    1. Ooh kiitos kaima kommentistasi! Itsestäkin tuntuu, että aina maanantaisin saan uuden selän, ainakin hetkeksi. (Onneksi uudessa työpaikassa on seisomapöytä, se ehkä helpottaa asiaa hieman.)
      Kiitos paljon palautteestasi, lämmitti mieltäni erityisen paljon. Toki varmasti muitakin tuurailen, mutta tuo tunti on kyllä sellainen, josta en hevillä luovu.
      Mukavaa viikkoa ja ehkä tapaamme ensi maanantaina :) <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *