Elämäntapamuutoksessa merkkaa ruoka, ei liikunta


Pian viisi kuukautta terveellisempää elämää takana ja moni vanha tottumus ja tapa on mennyt kokonaan uusiksi, kuten esimerkiksi syöminen ja välipalat. Elämäntapamuutoksessa merkkaa eniten ruoka, ei liikunta. Kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa testailin juuri kauppoihin saapuneita, 16 tai 19 grammaa proteiinia sisältäviä Eat & Go -salaatteja, jotka sopivat niin lounaaksi kuin terveellisemmäksi välipalavaihtoehdoksi.

Meillä joutuvat mallinhommiin niin puoliso kuin lapsetkin! Tällä kertaa mallina ensin mainittu.

Ensimmäistä kertaa sitten kuopuksen syntymän painoni näyttää laskusuuntaa pysyvästi ilman ylös alas sahaamista. Ennen kuopustahan en ollut koskaan kärsinyt ylipainosta saati jojottelusta. En milloinkaan joutunut edes tarkkailemaan, mitä suuhuni laitoin, sillä tuolloin ohjasin jumppaa yli kymmenen tuntia viikossa. Kuopuksen parin ensimmäisen vuoden aikana menivät unet ihan harakoille, kuten moni vakkarilukijani tietää. Sitten minua alkoivat lihottaa paitsi lähestyvä 40:n vuoden ikä, jatkuva heräily, katkonainen uni ja sekaisin ollut aineenvaihdunta, mutta vahvasti myös tarttuminen suklaalevyyn ja kolapulloon, jotka piristivät hetkellisesti piinallista väsymystä. Liikuin yhä paljon, mutta koska sain nukuttua maksimissaan pari tuntia kerrallaan ja pahimmillaan herätys tuli 10 kertaa yössä, selvähän se oli, ettei keho palautunut mitenkään. Ei ollut iso yllätys, että seuralaiseksi saapui ylikunto, rytmihäiriöt, korkea leposyke ja hikilammikossa vietetyt yöt. Niin jäivät jumpat ohjaamatta useamman kuukauden ajaksi liikuntakiellon takia. Tuon elämänjakson jälkeen olen pudottanut ”raskauskilot” ainakin kahdesti, vain saadakseni ne korkojen kera takaisin lyhyessä ajassa.

Viime vuoden loppupuolella vaaka näytti parhaimmillaan 82 kiloa, ja rasvaprosentti 173 senttisellä varrellani oli 35 prosenttia. Silloin päätin, että tämä on nyt viimeinen kerta, kun pudotan painoa. Päätin, että en enää koskaan aio joutua jojottelemaan. Se kun tekee hallaa keholle, rasittaa mieltä ja saa koko arjen helposti pyörimään painonpudotuksen äärellä, joka ei koskaan kuitenkaan onnistu millään vippaskonsteilla. Ymmärsin, että jos oikeasti mielin elämäni kuntoon nelikymppisenä, on minun tehtävä ihan kaikki toisin kuin ennen. Palkkasin personal trainerin, jonka kanssa treenaan salilla yhä silloin tällöin. Aloitin tipattoman, ja ennen kaikkea aloin tarkkailla mitä syön, milloin syön ja millaisia annoksia.

16 voipakettia kevyempänä

18 viikossa painoa on kadonnut 8 kiloa eli 16 voipaketin verran. Se tekee noin 0,5 kiloa viikossa, mikä monen asiantuntijankin mielestä on hyvä tahti, kun mielii pysyviä tuloksia. Olin toki aina tiennyt, miten kannattaisi syödä, mutta niin siinä vain meni aikaa, että aloin oikeasti toteuttaa tietämystäni. Yksi tärkeä muutos on ollut se, että lisäsin jokaiselle aterialle tietoisesti proteiinia.  Proteiinia paitsi tarvitaan lihasten rakentamisessa, se pitää minut selkeästi kylläisenä pitkään. Enkä enää edes ajattele, että laihdutan, vaan ajattelen, että muutan kehonkoostumustani. Liian rasvan tilalle haluan lihasmassaa ja tiedän, ettei silloin vaakaa edes kannata liiaksi tuijottaa, peili, valokuvat ja vaatteet kyllä kertovat, missä mennään.

Aamulla kippaan kulhoon purkin maitorahkaa, pilkotun banaanin, omenan ja kourallisen pähkinöitä. Lounaalla syön usein salaatin, johon valitsen peruskasvisten lisäksi useimmiten joko kalaa ja juustoa tai katkarapuja ja juustoa. Seuraava tärkeä ruoka onkin välipala, jonka syön töissä kolme tuntia lounaasta. Välipalan ansiosta duunipäivän jälkeen kotiin ei palaa kiukkuinen rouva, vaan iloinen ja kylläinen tyyppi, jolle riittää iltaruoaksi joku pieni lämmin kotiruoka-ateria tai muutama voileipä kananmunalla. Jos välipala on jäänyt jostain syystä väliin, sen kyllä huomaa kilometrin päähän. Mieliala ei ole korkealla ja illalla tekee mieli syödä jääkaappi tyhjäksi ja ahtaa munkkia naamaan, kun taas normivälipalan syötyäni mieleni tekee vain jotain pientä ateriaa.

Välipala on ollut haastava, sillä en jaksa enkä halua syödä toista rahkapurkkia päivässä. Helppo olisi lähteä karjalanpiirakkalinjalle, mutta silloin jäisi proteiini saamatta. Siksi ilahduin, kun pääsin maistelemaan Atrian uutuuksia, joita en ollut itse vielä kaupassa bongannutkaan. Ensin ajattelin, että korvaan Eat & Go:lla lounaani, mutta useimmiten kaipaan lounaaksi suurempaa ja vehreämpää annosta. Sitten huomasin kokeilla Eat & Go:ta välipalana, jollaiseksi se muutaman kerran kokemuksella sopii itselleni mainiosti. Jos lounas taas on ollut valtava, silloin Eat & Go:sta riittää kahdelle välipalalle. Huomasin, että se toimii myös lisukkeena esimerkiksi kanafileen tai katkarapukasan kanssa. Jos mielikuvitusta riittää, tämän valmisaterian tuunaus- tai lisäkemahdollisuudethan ovat rajattomat.

Suosikiksi nousi papu-couscoussalaatti

Vegaaniset Eat & Go papu-ohrasalaatti ja papu-couscoussalaatti painavat 250 grammaa ja sisältävät tosiaan 16 ja 19 grammaa proteiinia. Itse olen pyrkinyt nauttimaan päivässä noin 1 gramman verran proteiinia per painokilo. Ensin se tuntui haastavalta saada, mutta huomasin, että kun joka aterialla huolehtii proteiininsaannista, on vuorokausiannoksen kasaan saaminen sittenkin vaivatonta.

Suosikikseni nousi 19 grammaa proteiinia sisältävä papu-couscoussalaatti, vaikkei papu-ohrakaan pahaa ollut. Ruoassa saa olla makua, joten siksi mausteisempi papu-couscoussalaatti oli enemmän mieleeni. Annoksessa on soija- ja kidneypapujen lisäksi kikherneitä ja rusinoita. Papu-ohrasalaatti on lisäaineeton ja sisältää kotimaisen ohran lisäksi soija- ja mustapapuja ja kikherneitä.

Salaatin voisi mikrottaa, mutta mielestäni se maistui parhaimmalta jääkaappikylmänä. Pakkauksessa on mukana haarukka-lusikka-yhdistelmä, joten ruoan voi syödä myös tien päällä pikaisesti vaikka ennen treenejä, jos on nälissään. Pakkaus on helppo avata eikä avaamiseen tarvita apuvälineitä. Kun ruoan ottaa suoraan jääkaapista, on sen koostumus aika kova, ja sitä kannattaa vähän sekoittaa, niin syöminen on miellyttävämpää ja joko ohraversion sitruunanaisen kastikkeen tai coucous-salaatin öljykastikkeen saa sekoittumaan koko ruokaan.

Parempien tapojen opettelu on osa elämää

Oma parempien tapojen opettelu jatkuu ja samalla linjalla jatkan eteenpäin. Kun kesä joskus vihdoin saapuu, alan varmasti juosta enemmän, mutta nyt kun en enää juuri ohjaa jumppaa, niin muilta töiltäni liikun saman verran kuin normaaliliikkuja, eli 3-5 tuntia viikossa. Sen takia painonhallinnassa ensiarvoisen tärkeää onkin se, mitä suuhuni laitan. En voi enää syödä mitä sattuu ja sitten liikkua 15 tuntia viikossa, aika ei riitä eikä kehokaan jaksa sellaista rääkkiä muiden hommien hektisyydessä.

Tässä vielä arkeni kulmakivet:

  • Säännöllinen ruokailuväli ja 4-5 ateriaa päivässä
  • Proteiinia jossain muodossa joka aterialla, vuorokaudessa yhteensä 1-1,5 grammaa/painokilo
  • Vettä juon 2-3 litraa vuorokaudessa
  • Hyötyliikun aina kun voin. Pyöräilen töihin ja töistä kotiin. Siinä tulee jo noin 7 kilometriä liikuntaa kuin huomaamatta.
  • Töissä olen vaihtanut istumisen seisomiseen, kiitos säädettävän sähköpöydän. Kun seison aina kun olen koneeni äärellä, voin huoletta istua palaverissa ja myös vähän illalla sohvalla.
  • Liikun 3-5 tuntia viikossa: joogaa, salia tai juoksua. Kaikista paras olisi näiden sekoitus, jolloin keho saa kaikkea, mitä se kaipaa: aerobista liikuntaa, lihaskuntotreeniä sekä liikkuvuutta ja kehonhallintaa.

Hyvin palkitsevaa on ollut huomata, että keho ja mieli tottuvat terveellisempään syömiseen. Minun ei tee enää mieli syödä huonosti, sillä tiedän, että sillä aiheutan hallaa vain itselleni. Mitä järkeä on tunkea itseensä ruokaa, joka ei sisällä mitään ravitsemusaineita, vaan täyttää hetkeksi ja sitten taas on sudennälkä?

Lauantaina puolimaratonin jälkeen tosin tilasin ihanan pizzan, koska halusin sillä tavoin itseni palkita. Jaksoin syödä siitä kaksi kolmasosaa, jonka jälkeen oli pakko luovuttaa. Vatsa ei vedä enää jättiannoksia, ei, vaikka olisi pari tuntia sitten juossut 21,1 kilometriä. Ehkä olisi pitänyt silloinkin vain syödä Eat & Go mukisematta!

Kun syöminen on säännöllistä ja riittävän ravitsevaa, huomaan, etten enää halua valtavia määriä sokeria, turhia hiilareita tai mättöruokaa. Suoraan sanottuna juuri nyt en voisi edes kuvitella syöväni vaikka sipsipussia tai suklaalevyä, vaan ajatuskin sellaisista tuntuu tosi nihkeältä. Uskon, että moni oma huono vanha tapani olikin tottumus, joka minun piti vain huomata, jotta pääsen siitä irrottautumaan. Ja niitä huonoja tottumuksia voi aina korvata uusilla. Ja kuten olen monesti aiemminkin sanonut, ei kannata miettiä, mistä joutuu luopumaan, vaan kannattaa miettiä, mitä uusien tapojen myötä elämään saa lisää.

Mahtavaa maanantaita! Mitä kuuluu?

Jenny

Yhteistyössä Atria ja Lifie

22 comments

  1. Kiinnostaisi tietää tommosten tuotteiden aminohappoprofiili. Tuppaa kasviproteiineissa olevan välttämättömien aminohappojen, varsinkin haaraketjuisten, määrä täysin riittämätön tukemaan optimaalista palautumista.

    1. Kiitos Sepi kommentistasi! Nyt en kyllä osaa ollenkaan vastata sinulle, mutta voin selvittää asiaa! Itse syön paljon myös muita proteiininlähteitä, kuten jauhelihaa, kanaa, rahkaa ja erityisesti kananmunaa, joten liikunnasta palautuminen ei siis ole vain kasvisruoan varassa.
      Uskon, että monipuolisuus on paras ratkaisu moneenkin asiaan :)
      Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

  2. painonvartija

    Varmasti proteiinin saankin kannalta nämä ateriat hyviä,mutta ei todellakaan mitään kovin kevyitä ole. Couscous-ateriassa kaloreita 196kcal/100g joten tuo boksi sisältää miltei 500kcal! Huhhuh.Saman verran kuin puolikkaassa pizzassa tai normi hampurilaisateriassa…

    1. Kiitos painonvartija kommentistasi, oikein hyvä huomio! Itse en oikeastaan koskaan laske kaloreita, ja toki ruokailuissa merkitsee eniten vuorokaudessa saatujen kaloreiden yhteismäärä.Nyt olen tehnyt jotain oikein tänä keväänä, kun ehdin liikkua samalla tavalla kuin normiliikkuja (3-5 kertaa viikossa) ja paino on laskenut viidessä kuukaudessa 8 kiloa.
      Itse syön aamu- ja päiväpainotteisesti ja nyt kun hieman laskeskelin esimerkkipäiviä, näyttää kalorinsaantini pysyvän hienosti alle kahden tuhannen vuorokaudessa. Oli muuten pakko katsoa, kuinka paljon kaloreita on karjalanpiirakassa, ja siinäkin oli 157 (70 gramman piirakka) eli yllättävän paljon, kun harvoin tulee syötyä eväänä yhtä, vaan usein just sen kaksi ja jos vielä laittaa päällisiä, niin siinäkin on helposti 500 kaloria (tai yli) kasassa!
      Pitääkin vähän useimmin tarkkailla noita kalorimääriä ihan vain mielenkiinnosta, kiitos siis sinulle herätyksestä. Mitenkään orjallisesti en niitä jaksa laskea, mutta onhan se hyvä tietää, kuinka paljon niitä suustaan alas laittaa.
      Mukavaa päivää sinulle!

  3. Katselinkin kaupassa noita joku päivä – kunpa vain olisi gluteenittomia vaihtoehtoja :)

    1. Kiitos Katja kommentistasi. Toivottavasti tulee myös gluteenittomia vaihtoehtoja. Tuolla Atrian sivuilla näemmä on hyvin merkitty nuo gluteenittomat tuotteet. Kaunista viikonloppua sulle!

  4. Kiitän vielä täälläkin lauantain jännitysseurasta, hyvin vedit! <3

    Täällä yritetään toipua viikonlopusta ja sen jättämästä tyhjiöstä, lenssukin meinaa tulla. Mä en muuten ole muuttanut ruokavaliota mitenkään kevään aikana, mutta juossut pitkiä lenkkejä ja jättänyt saunasiiderit/viinilasilliset. Se ilmeisesti on vaikuttanut paljon, koska kommenttia laihtumisesta on tullut koko ajan, eikä mitenkään positiivisessa sävyssä. Vaaka näyttää samaa, eli mikä lie turvotus lähtenyt, mutta ehkä pitäisi oppia syömään enemmän tms. Kun on lihavuudesta ollut koulukiusattu, ei uskoisi, että näihin "syö enemmän"-juttuihinkin voi kyllästyä ja ahdistua pahasti. :( No, hyvillä mielin silti kesää kohti!

    1. Kiitos Katja kommentista!
      Mä sain sunnuntaina ihan kauhean allergisen kohtauksen, nenä vuoti kuin seula ja aivastin joku miljoona kertaa ja silmät olivat ihan turvonneet :) Maanantaina olin taas ihan ookoo. Kiittelin vain maailmankaikkeutta siitä, ettei se sunnuntain olo ollut lauantaina, en muuten olisi päässyt juoksemaan.
      Voin uskoa, ettei ole kivaa kuulla myöskään kommentteja, että on jonkun mielestä liian laiha. Välillä mietin, että miksihän ihmiset oikein ottavat muiden elämää niin henkilökohtaisesti, että pitää ylipäänsä huomautella mistään. Monen täällä kannattaisi ensisijaisesti keskittyä siihen omaan elämään ja jättää muiden jutut rauhaan.
      Mahtavia lenkkejä sulle jatkossakin! Ja kiitos vielä seurasta <3

  5. Nämä sinun postaukset ovat nykyään ihan lemppareita😊! Itse asiassa sinun innoittamana aloitin itsekin elämäntapamuutoksen muutama viikko sitten lähinnä ruokavaliota muuttaen ja vyötärö on kuvista päätellen kaventunut jo mukavasti. Mies lähti mukaan muutokseen, kaksin aina kaunihimpi😉Ylipainoa ei puntarin mukaan ole kauheasti mutta viime aikojen sairastelut ja vahvojen lääkkeiden aiheuttama turvotus sekä myös useat suklaalevyt ovat ikävästi alkaneet näkyä kropassa. Liikkumaan en pysty kuin puoli tuntia kerrallaan, pyöräilyä tai kävelyä mutta sekin jo piristää mieltä ja nyt keväällä ulkona liikkuminen on ihan parasta. Itselläni on selkäleikkaus tulossa kesällä, sinnekin on mukavampi mennä muutaman kilon kevyempänä. Itse olen vähentänyt ruokavaliosta hiilareita, lisännyt proteiinia ja kasviksia sekä hyviä öljyjä. Ruokailut 5 kertaa päivässä, ei naposteluja. Nälkää ei tarvi nähdä, johtunee mainitsemastasi runsaasta proteiinista. Ongelmana oli alkuun iltapala, itse tarvin jotain hiilaria ennen nukkumaanmenoa, onneksi löysin reseptin terveellisistä banaanikauraletuista, niitä me nyt tytön kanssa mussutetaan joka ilta :)
    Kiitos erittäin hyvästä blogista ja ihanaa kevään jatkoa 😊🌻

    1. Kiitos Amalia kommentista ja palautteesta! Mahtava kuulla, että tää oma muutokseni inspiroi! Varmasti monenlainen liikunta on hyvä selkäleikkausta ajatellen ja voisi ajatella, että kun on hyvässä kunnossa, toipuminen voi olla nopeampaa.
      Sulla kuulostaa aika samalta syömiset kuin mullakin. Pakko kokeilla noita banaanikauralettuja, kuulostavat oikein herkullisilta! Mutta tosiaan, en ole nähnyt nälkää minäkään, mikä on positiivista. Jos koko ajan olisi kova nälkä, ruoka pyörisi varmasti jatkuvasti ajatuksissa ja sitten myös saattaisi syödä, mitä sattuu.
      Ulkoliikunta on ihan parasta, kun on päivät sisällä toimistossa. Vielä kun saatais vähän lämpöä :)
      Ihanaa viikkoa sulle!

  6. Hei Jenny :)
    Ihana kuulla, että paino on nyt alkanut tippua!!! Jeee!!! Tiedän sen innostuksen ja tyytyväisyyden tunteen. Se on huikea ja kannustaa ja motivoi jo itssessään. Niin voimakas se on!
    Tällä hetkellä hoidan keskivartalon syviälihaksia siihen kuntoon, että paketti pysyy kasassa sarjojen ajan (vats.lihasten erkauma). Salille on kova ikävä!! Onneksi mulla on kahvakuulia kotona, voi ’luoda pohjaa’ ;) Liikkuminen on niin ihanaa! Se hyvänolon hormonien ilotulitus sen jälkeen <3 Ja tunne, että tekee hyvää itselleen. Samoten, kun syö terveellisesti, ajattelen, että hellin itseäni.
    Sain kerrattain hyvän vinkin: Jos kaapissa jokin herkku houkuttaa hirveästi, kysy itseltäsi: "Miksi minun on helppoa olla syömättä …?" Kysymyksen sanat jo kertovat, että sinun on helppo olla syömättä herkkua. Tämmöisiä tälle aamua :)
    Upeaa tiistaita alli huuppa <3 <3 <3

    1. Kiitos Susanna kommentistasi! Munkin pitäisi keskittyä enemmän taas lihaskuntoon ja just noihin keskikehon syviin lihaksiin. Niillä on kuitenkin niin paljon merkitystä ja kannattelevat koko pakkaa. Muutenkin ryhti on jotenkin ihan kulahtanut, mutta kyllä se tästä. Hienoa, että sä hoidat niitä kuntoon, on kuitenkin tärkeä asia, erityisesti kun on ollut tuota erkaumaa. Toivotaan, että pääset salille pian, mutta ihailen sua, että saat tehtyä kotonakin kahvakuulatreeniä.
      Toi oli ihan mahtava toi sun kysymys, aion kopioida sen omaan käyttööni :) Siinähän tosiaan jo vahvistetaan itseä myönteisen kautta eikä jouduta kieltämään mitään, todetaan vain, että helppoa on!
      Mahtavaa päivää sulle, kaikkea hyvää <3

  7. Eat&Go testattu ja hyviksi havaittu :) Hyvää oli myös se couscous &falafel-ateria!
    Hieno muutos sinulla! Onnea!

    1. Kiitos Minnea kommentistasi! Sä oot sitten valveutuneempi kuin minä, sillä en ollut Eat & Go:ta aiemmin vielä huomannutkaan  Ja kiitos, tässä matkalla kohti sitä toivottavasti loppuelämän painoa. Ei jaksais ollenkaan enää mitään jojotteluja, koska se on vain niin todella rassaavaa. Ei ole kiirettä, siksi tää ehkä just onnistuukin nyt. Mahtavaa viikkoa sulle!

  8. Väsymys (lapsista johtuva) ja stressi on mullakin suurimpia syitä lipsua joskus terveelliseltä polulta. Ja makean ja epäterveellisen mussuttaminen tapana on kyllä paha juttu. Joskus huomaa, että oikeasti ei ole edes nälkä tai varsinaisesti tee mieli mitään, mutta silti käsi hakeutuu karkkipussille ihan vaan turhautumisen tai kyllästyneisyyden tai minkä milloinkin takia. Olisi niin helppoa pitää kiinni hyvistä elintavoista, jos aina saisi tarpeeksi unta eikä olisi mitään huolia, mutta elämä ei vaan aina ole sellaista. Joskus pitää lisäksi herkutella ihan vaan siksi että elämä olisi kivempaa :)

    1. Moi!
      Kiitos kommentista Menolippu maalle!
      Mulla meni silloin kuopuksen ollessa taapero herkuttelu ihan joka päiväiseksi. Join joka päivä kokista ja söin suklaata ja sehän alkoi näkyä. Sitten sen jälkeen on ollut kausia, jolloin oon ollut ”sokerittomalla” ja kausia, jolloin olen syönyt sokeria. Nyt syön herkkuja noin kerran viikossa ja määrät on ihan eri kaliiperia kuin ennen. En olis joskus uskonut, että saatan oikeasti syödä vaikka 4 palaa suklaata levyllisen sijaan!
      Omalla kohdalla ei toimi oikein se totaalikieltäminen, paitsi että tipaton jatkuu vielä jouluun saakka, mutta en ole itseäni mitenkään kieltänyt juomasta alkoholia, ei vain huvita. Ehkä se siksikin on niin helppoa, sillä syy siihen ei ole vain painonpudotus, vaan tuli olo, että haluan detoxata ja päästä irti tavasta, että jee perjantai, skumppaa.
      Mun ongelma on ollut myös isot ruoka-annokset ja heikkous pizzaan, hamppareihin ja kermapastaan. Mutta oikeasti en jaksa enää kauhoa sellaisia annoksia kuin aiemmin, eikä se sitten vaatinutkaan kummoistakaan totuttelua, sillä mun mielestä viitisen kuukautta on aika lyhyt aika omaksua uusia tapoja.
      Herkkuja ei vain tee mieli samalla tavalla kuin ennen. Uskon, että just toi proteiini, säännöllinen ruokailu ja tunne kylläisyydestä on yks isoin juttu siinä. Koska heti jos syön päivän mittaan heikommin, olen valmis tyhjentämään kotona illalla jääkaapin, eikä syömiselle meinaa tulla loppua.
      Ja oon samaa mieltä, silloin kun elämä potkii päähän tai ei saa nukuttua, sitä on paljon helpompi lipsua hyvistä elämäntavoista. Mä tiedän, koska oon just tollanen tyyppi! Tosin silloin kun on tosi tosi vaikeaa, mä menetän ruokahaluni, enkä syö mitään. Sekään ei ole hyvä, sillä kokemusta on siitä, että paino voi liusua jopa liian vähäiseksi. Onneksi siitäkin on jo kymmenen vuotta kohta, kirjoitin siitä täällä: https://vastaiskuankeudelle.fi/elamani-huonoimmat-vuodet-olivat-kolmekymppisena-tervetuloa-40/ (tosin painosta ei ole tuossa puhetta)
      Ihanaa eloa sulle! Toivottavasti saat nukuttua. Ja oon samaa mieltä, välillä kannattaakin herkutella. Onhan se kivaakin, kun pysyy just kohtuuden rajoissa.

  9. Ihanaa, juuri oikeaan aikaan tuli tämä postaus. Eilen illalla päätin, ettäelämäntapojen on muututtava nyt oikeasti. Pysyvästi. Mä olen lihonut silmittömästi ja en pääse kilostakaan eroon millään. Kroppa sekaisin?
    Ahdistuneena mietin mitä syödä ja miten laihtua jne. Tajusin että ei se voi kauhean vaikeaa olla kuitenkaan. Olenhan mä ennenkin laihtunut ja jopa pysynyt suht alhaalla.
    Oli kiva lukea mitä syöt. Siitä vinkkiä itsellekin. Jopa tuota papuhässäkkää ttäytyy testata.
    Mun ongelmat on nimenomaan välipalat. Aamiainen lounas ja päivällinen on helpot, mutta mitä päivävälipalaksi ja illalla?

    Onnea sulle rauhallisesta pudotuksesta. Ja elämäntapamuutoksesta.

    jk. mitä saa MUKA herkuttelun tilalle mietin juuri :D

    1. Kiitos P kommentista ja palautteesta! Mukava kuulla, että postaus tuli oikeaan aikaan ja papuhässäkäkin kiinnostaa 
      Mähän tosiaan oon jojotellut jo useamman vuoden ja luulen, että ainakin oma kehoni oli aika sekaisin just nukkumattomuudesta ja sitten myöhemmin ylikunnostakin johtuen. Ja kun ikää tulee, aineenvaihdunta hidastuu hidastumistaan, sekin voi vaikuttaa. Mä huomaan sen jo nyt, jos vertaan itseäni vaikka 5-10 vuotta taaksepäin.
      Mä olen huomannut, että jos laihduttaa, niin silloin ajatukset pyörivät asian ympärillä, mutta mitään ei tapahdu. Moni sanoo, että stressilläkin on vaikutusta enkä ainakaan usko, että stressi hoikentaa. Mulla on toiminut se, että lakkasin ajatuksissa laihduttamasta, ja päätin, että sen sijaan vähennän rasvamassaa ja lisään lihaksia. Se on ajatuksenakin jo ihan erilainen, jotenkin paljon myönteisempi kuin se, että pitää pudottaa kiloja. Toinen iso juttu on ollut se, että nukun nykyään paremmin, uskon, että se auttaa. Lisäksi toi ruokailun säännöllisyys ja ne proteiinit. Laskepa huviksesi vaikka pari kolme päivää, miten paljon suurinpiirtein saat proteiineja vuorokaudessa. Netistä löytyy apua ja tuotteiden pakkausselosteista.
      Mä en ole koskaan ollut mikään maitorahkan fani, enkä sitä oikeastaan ole koskaan syönytkään. Mutta nyt kun sekoitan rahkan sekaan just banaanin, omenan tai välillä appelsiinin ja kiivin + pähkinöitä, se täyttää ja on ihan tosi herkullinen välipala tai aamiainen.
      Lisäksi oon kananmunien suurkuluttaja. Syön välillä välipalaksi (kotona) tai iltapalaksi munakkaita, niihin voi sekoittaa mitä tahansa, kuten tomaattia, oliiveja, juustoa jne. Tai sitten pari ruisleipää keitetyn tai paistetun kananmunan kanssa.
      Kyllä mäkin herkuttelen, mutta määrät ovat ihan eri kaliiperia kuin aiemmin ja ole pyrkinyt pitämään herkuttelun viikonlopussa. Me usein viikonloppuisin tehdään dippikastikkeita ja sitten pilkotaan paprikaa, kukkakaalia, porkkanoita, kurkkua jne. On hyvää, parempaa kuin sipsit ja dippi. Ja kun ei enää syö karkkia juurikaan, niin hedelmätkin alkavat maistua makeilta 
      Tsemppiä! Vaikein askel on aloittaa. Kyllä se sitten alkaa rullata.

  10. Veden juominen on ikuinen kompastuskivi. Se pitäisi muistaa aktiivisesti täälläkin..!
    http://westendmum.fi

    1. Kiitos Westend Mum kommentistasi. Mulla on töissä aina vesipullo tai iso puolen litran muki pöydällä. Jos teen kotona hommia etäpäivänä, unohdan heti juoda tarpeeksi. Janontunnehan ei saisi yllättää, silloin on ollut jo liian vähillä nesteillä.
      Mulla toimii se, että vesi on koko ajan näkyvillä. Työpäivän aikana juon noin 1,5-2 litraa vettä. Sitten jos urheilen, toki juon lisää. Ja aamun aloitan aina tiskipöydällä yön seisseellä vedellä.
      Sekin on tapa, jonka voi opetella! Ja jos tykkää, voihan veteen laittaa sitruunaa tai vaikka minttua :)
      Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle.

  11. Kiintoisa tuo Eat&Go! Täytyykin tutkia kaupan hyllyä. Itselläni taitaa tuonproteiinin saanti olla huonolla tolalla. Aurinkoista maanantaita! Tuija

    1. Kiitos Tuija kommentistasi! Suosittelen tarkkailemaan proteiinin määrää, koska se oikeasti pitää useammat kylläisenä pidempään. Itse kun olen opetellut näitä säännöllisiä ruokatapoja, niin proteeini on ollut ihan must. Kun sitä saa riittävästi, ei nälkä ehdi yllättää ennen seuraavaa sapuskaa.
      Ja kaikkea protskua ei todellakaan tarvitse saada lihasta. Itse syön paljon kananmunia ja kun tykkään pavuista, niin nämä Eat & Go:t sopivat mulle tosi hyvin. Toki kannattaa sapuskoita vaihdella, niin ei tule kyllästymistä Ihmettelen suuresti, etten ole vielä kyllästynyt rahkaan :)
      Mukavaa alkanutta viikkoa sulle!

Comments are closed.