Emma Seppälän onnellisuuskirja toimii

Kukapa ei haluaisi olla onnellisempi ja kaikki sitä lupaava onkin valtavaa bisnestä. Mutta erityisesti kun on epätoivoinen, helposti tarttuu kaikkeen, mikä onnellisuutta lupailee. Been there, done that. Vaikka aluksi lukeminen sujui nihkeämmin, Emma Seppälän Elä onnellisemmin -onnellisuuskirja pistää ajattelemaan.

Vastaisku ankeudelle
Kirja on saatu kustantajalta.

Onnellisuuden jahtaaminen ei kuitenkaan toimi, eikä pitkäkestoista onnen tunnetta saa materiasta, rahasta, ihmissuhteista. Omaa onnea ei voi sälyttää myöskään kenenkään toisen ihmisen tai muun itsestä ulkopuolisen asian harteille. Ei voi sanoa kenellekään, että hei, tee sinä minut onnelliseksi. Mutta, ihan oman kokemukseni kautta tiedän, että onnellisuuden voi löytää itsestään. Silti niitä huonoja päiviäkin tulee, se on ihan varma.

Suurella mielenkiinnolla tartuin Hesarissakin haastatellun suomalaissyntyisen Emma Seppälän Elä onnellisemmin – Käytännön opas onnellisuuteen, menestykseen ja hyvinvointiin -kirjaan (Harper Collins Nordic 2016). Olen kahlannut läpi kymmeniä aihetta käsitteleviä kirjoja, kyllä, juuri siinä vaiheessa elämääni, kun jahtasin onnellisuutta lähes pakkomielteisesti. Olin päättänyt voida paremmin ja oletin, että onnellisuus tulee, kun vain päätän niin tai opin sen jostain. Vaikka olin väärässä, en sano, että kaikkien niiden opusten lukeminen olisi ollut turhaa, se oli vain osa sitä elämänvaihetta ja ne antoivat myös paljon ajattelemisen aihetta, mutta eivät mitään pikalippua onnellisuuteen.

Aluksi Seppälän kirja tuntui hieman pitkästyttävältä koska aiheeseen tosiaan olen hyvinkin perehtynyt. En kokenut saavani mitään uutta tietoa, vaikka kannessa luvattiinkin uusimpia tutkimustuloksia. Onneksi kuitenkin jatkoin kirjan lukemista, sillä mitä pidemmälle luin, sitä kiinnostavammaksi kirjakin muuttui.

Siinä puhuttiin paljon stressistä, siis siitä kroonisesta, josta toipumiseen kuluu jopa kuukausia. Seppälä kirjoittaa, että ylivenyminen on elämäntapa ja kulutamme loppuun suurimman voimavaramme, meidät itsemme. Ah, miten tuttua! Itselläkin on takana tiukka työputki ja heti kun se alkoi helpottaa, iski flunssa. Vaikka olen pyrkinyt pitämään huolta itsestäni ennen kaikkea silloin, kun on ollut kiireisintä, en siinä aina onnistu. Kuitenkin oma itse on se pakka, johon koko korttitalo useimmilla meistä nojaa, joten jos me palamme loppuun, seuraa paljon ongelmia.

Vastaisku ankeudelle

Menestys tulee, kun on onnellinen 

Seppälä toteaa myös, ettei onnellisuus ole menestyksen seurausta vaan sen edeltäjä. Hyvin sanottu. Ja se on ihan bullshittiä, jos luulee, että menestys tulee suorittamisen kautta. Miten suorittaminen voisikaan tehdä ketään onnelliseksi, sillä eihän ihminen silloin ole tyytyväinen mihinkään, ja vain nostaa panoksia koko ajan! Ylikierroksilla olo taas johtaa jossain vaiheessa krooniseen stressiin ja oravanpyörä on taas valmis.

Se oli huolestuttava uutinen, että tutkimuksen mukaan aikuinen ihminen viettää 50 prosenttia ajastaan nykyhetkessä. Olemme siis puolet elämästämme joko vellomassa menneisyydessä tai jo miettimässä tulevaisuutta. Auts, kolahtipa kipeästi omaan nilkkaan! Murehtiminen joko menneestä tai tulevasta onkin itselläni yksi iloa, onnellisuutta ja energisyyttä hiivuttava haittatekijä. Onneksi läsnäoloon on kaikkien saatavilla olevia keinoja, kuten meditaatio tai hengitykseen keskittyminen, jotka ovat ilmeisesti niin helppoja, ettei niitä tuppaa vaivautua tekemään!

Ja jo se, kun huomaa, ettei ole tässä hetkessä, palauttaa meidät tähän hetkeen. Se vaatii vain harjoitusta, ihan kuten lihasten kasvatus vaatii treeniä tai maratonin juokseminen juoksemista. Ei se sen kummempaa ole, mutta moni vain kuvittelee jotenkin, että henkistä työtä ei tarvitse tehdä, vaan kaikki se kannetaan meidän eteemme hopeatarjottimella.

Mutta eipäs kannetakaan.

Vastaisku ankeudelle

Vahvuudet eivät vain tapahdu

Yksi asia, joka kirjassa innosti minua eniten oli se, että Seppälä kehottaa meitä tekemään myös asioita, jotka eivät ole vahvuuksiamme. Aivomme tarvitsevat sitä, että opettelemme uutta. Hm, itse tykkään erityisesti tehdä niitä juttuja, joissa olen hyvä, sillä niiden tekeminen tuntuu kivalta ja antaa onnistumisia. Mutta tottahan se on, että uusiin haasteisiin tarttuminen ja uusien taitojen kehittäminen luovat jotain uutta, jopa niitä uusia vahvuuksia. Se, ettei heti onnistu, se voi olla kuin seikkailu, josta voi oppia. Vahvuudet eivät siis vain tapahdu, vaan niitä täytyy kehittää. Itselläni tällainen uudehko asia elämässäni on luentojen pitäminen. Aluksi jännitin sitä hirveästi, mutta nyt se on alkanut sujua ja uskon, että kun vain jatkan itseni kehittämistä, voin jonain päivänä vielä täyttää Finlandia-talon!

Eli tehdään uusia asioita, opitaan uutta, eikä lannistuta, jos menee pieleen. Niin se on kuulkaas mennyt pieleen monilla merkittäviä asioita keksineillä ihmisilläkin. Mutta sen sijaan, että he olisivat palanneet siihen, mistä lähtivät, he jatkoivat sinnikkäästi ja onnistuivat.

Kirjassa käsiteltiin myös myötätuntoa, joka vie menestykseen, kuin myös kiitollisuutta ja ystävällisyyden tärkeyttä. Mutta, lukekaa itse! Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Torstai, toivoa täynnä!

Lue myös:

Onnellisuus tässä ja nyt

Miksi toisen onnellisuus ärsyttää

Vastaisku ankeudelle

 

3 comments

  1. Kiitos vinkistä, täytyypä lukea. Jenny pystyt kyllä, sitä Finlandia taloa odotellessa ;)
    Torstai on toivoa täynnä♡

    1. Kirsi, suosittelen lämpimästi kirjan lukemista. Sitä näytti olevan meillä Helsingissä kirjastoissakin runsaasti, mutta niinpä oli varauksiakin!
      Ja kiitos, kyllä minäkin vahvasti uskon, että Finlandiataloon vielä pääsen :) Ja sulle on varattu paikka eturivistä!
      Mukavaa päivää!

Comments are closed.