Ennen kun avaudut puolisolle, tutki, mikä sinua oikeasti ärsyttää


Koska ei pääse treenaamaan, voi aina kirjoittaa parisuhteesta. Tänään mietin sitä, että on lahja, ettei ajattele muita ihmisiä ongelmiensa syynä tai ratkaisuna. Ei edes sitä puolisoa. Ennen kuin avautuu, miettii, mikä itseä ärsyttää. Toimii ja moni riita jää käymättä.

xx

Kun olo ei ole flunssan takia kovin kaksinen, sitä helposti saattaisi ärsyyntyä viemättömästä roskapussista, tiskialtaassa lojuvista astioista, sotkeentuneista aikatauluista tai ihan vain siitä, että on huono olla. Sitä helposti saattaisi ärsyyntyä myös ihmiselle, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, kuten vaikkapa omalle puolisolle.

Mutta sen sijaan, että uskon jonkun toisen ihmisen olevan joko syypää tai ratkaisu arkeni tarjoamiin haasteisiin, olen opetellut kysymään itseltäni, että miksi olen juuri nyt tässä tilanteessa. Miksi minusta tuntuu tältä kuin tuntuu?

Usein sitä kuitenkin on jollain tapaa itse aiheuttanut asioita. On vaikka saattanut sopia liian tiukkoja aikatauluja. Ei ole levännyt silloin, kun on huomannut, että tulee kipeäksi.

Totta kai eteen tulee myös asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa ja jotka vain tapahtuvat. Mutta silloinkin ratkaisua kannattaisi etsiä mieluummin itsestään kuin odottaa jonkun toisen tulevan ja pelastavan, tuosta noin vain korjaavan kaiken.

Kantapään kautta opittua tietoa

Toki itse tiedän nämä asiat juuri siksi, että kauan aikaa sitten itsekin nojasin vaikka nyt sitten puolisoon, johonkin tavaraan tai tilanteeseen ja odotin, että se tekisi minut esimerkiksi onnelliseksi. Ajattelin myös, että kun tulen onnelliseksi, minun ei tarvitse kohdata niitä tunteita, jotka tekevät oloni epämukavaksi, tuovat surua, nostattavat vihaa tai kiukkua.

Mutta ei se mene niinkään, että niillä myönteisillä tunteilla voi peitota tai tukahduttaa niitä tunteita, joita ei haluaisi kokea. Elämään kuuluvat kaikki tunteet ja mitä vähemmän mitään yrittää poistaa, sitä helpompaa on ihan kaikki, siis se elämä.

xx

Tunnista se, mikä ärsyttää

Välillä vain olisi mahdottoman helppo turvautua ajatukseen, että minua vatuttaa, koska toi tyyppi on tollanen, toi ei ole hoitanut hommiaan tai eihän vika minussa ole, vaan koko muussa maailmassa. Sitten asia olisi nätisti loppuunkäsitelty eikä tarvitsisi lainkaan miettiä sitä, miksi minua oikeasti ottaa päähän.

Silloin ei tarvitsisi miettiä sitäkään, mikä niitä tunteita itsessä todellisuudessa herättää tai miten itse ehkä käyttäytyy. Tunnistan tuon entisajan minästäni. Jos vaikka deadlinet paukkuivat päälle tai olin väsynyt, saattoi se purkautua aivan muissa kuvioissa ja jonkun naurettavan pikku asian takia. Yhtäkkiä eteisessä hujan hajan lojuva kenkävuori sai ärsytyksen nousemaan. Tai sitten sitä vaikka avautui viattomalle puolisolle, joka nyt vain sattui lausumaan jotain muka väärällä äänenpainolla.

Se on onneksi jo askel eteenpäin, kun tilanteessa tunnistaa, että eihän minua siis ärsytä oikeasti nämä kengät täällä pitkin poikin, vaan minua ärsyttää tietenkin se deadline, joka painaa päälle ja asiat ovat levällään tai flunssa, joka ei meinaa hellittää.

En minä, vaan tuo toinen

Aika helppoa on kuitenkin olla kiinnittämättä huomiota omiin heikkouksiin ja niihin epätoivottuihin puoliin, kun niitä kerran kohtuullisen näppärästi voi projisoida kanssaihmisiin. Sekin monesti unohtuu, että toisten ihmisten meissä herättämät ajatukset pohjautuvat monesti aikaisempiin kokemuksiimme.

Niiden perusteella me sitten muodostamme mielikuvia, joiden pohjalta tunnemme ja lopulta toimimme. Jos mieleen pulpahtaa petturieksä, voi olla, että ilta nykyisen puolison kanssa onkin pilalla, kun siinä tilanteessa ei pysähdy ajattelemaan, että he ovat kaksi aivan eri ihmistä.

Ärsyttävässä tilanteessa kannattaakin pyrkiä pysyttelemään vain siinä hetkessä. On ihan turha kaivaa esille koko elämää ja kaikkia elämän ihmisiä. Sillä eihän millään muulla kuin sillä hetkellä ole lopulta merkitystä.

xx

Älä ota toisia ihmisiä henkilökohtaisesti 

Toki on ihmisiä, joiden kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja silloin on ehkä parempi antaa olla ja perääntyä. Onneksi yhä enemmän on niitä hetkiä, kun muiden ihmisten todella antaa olla sellaisia kuin he ovat. Näkee toisen edessään sellaisena kuin hän on. Aina se ei onnistu, mutta aina vain useammin. Uskon vakaasti siihen, että kun pysyttelee hyvien asioiden virrassa ja myönteisenä, yhä harvemmin tulee edes tarvetta sellaiseen, että syyttelee tai odottaa toisten ihmisten olevan ratkaisu omiin probleemiin.

Mitä varmempi olo itsellä on itsestään, sitä enemmän toisista ajattelee hyvää eikä tarvetta minkäänlaiselle takertumiselle tai sille luulolle, että toiset tulevat ja täyttävät toiveemme ja tekevät meidän onnelliseksi ole. Toisinaan asioiden hyväksyminen sellaisenaan on helppoa, toki on hetkiä, kun tekisi mieli hakata päätä seinään ja kieltää kaiken. Uskon kuitenkin, että meistä itsestämme löytyy useimmiten niin haasteidemme syy kuin ratkaisukin. 

Toimi, kuten sanot toimivasi 

Yksi asia, joka tosin saa minut harmistumaan syvästi, on se, että toimitaan eri tavoin kuin sanotaan. Mutta ei mitään huonoa, jos ei hyvääkään! Tuokin asia nimittäin on aikojen saatossa lopulta opettanut eniten minua itseäni tutkimaan omia lupauksiani ja näkemään sen, että toimin itsekin toisinaan samalla tapaa eikä kukaan voi lukea ajatuksiani. Jos siis itse muutan suunnitelmia, on niistä myös kerrottava muille, enhän voi olettaa, että muut ne muutoin ymmärtävät.

Aika pitkälti vastaus haasteisiin muihin ihmisiin liittyen löytyy omasta itsestä ja esimerkiksi omista odotuksista ja uskomuksista. Siksipä uskon tähän mantraan: ole ensin itse sitä mitä haluat. Rakkaudesta käsin eläminen on niin paljon parempaa, mutta tulee hetkiä, kun se on vaikeaa. Mutta samanlaisuus vetää puoleensa samanlaista ja olotila vetää puoleensa olotilaa.

Leppoisaa iltaa! Mites elämä?

Lue myös:

Olettaminen tuhoaa parisuhteen

Erilaiset ihmiset samassa parisuhteessa

Riitapukari, sinunkin on mahdollista muuttua

Parisuhde on tiimi – ei kilpailua

xx

2 comments

  1. Tämä oli erittäin hyvä postaus. Kiitos!

    1. Kiitos Nimetön! Mukavaa viikonloppua :)

Comments are closed.