Hyvää kuuluu!

Kuluneina viikkoina olen tavannut töiden, juhlan ja kirjanteon merkeissä kymmeniä ihmisiä, vanhoja sekä uusia, ystäviä, tuttavia ja sukulaisia.

Lähes väistämättä jokaisen keskustelun alussa on esitetty kysymys: mitä kuuluu?

No mitäpä siihen olen vastannut? Hyvistä päätöksistä huolimatta olen huomannut valittelevani kiirettä, vatsamakkaroitani, työsumaa ja kipeää kättäni. En jokainen kerta, mutta liian usein kuitenkin. Ah, milloin lie opin.

Parempi vastaus olisi totta kai ollut: Hyvää kuuluu, kerrassaan kertakaikkisen hienoa ja mainiota! Entä sinulle?

Kun muutenkin pyrin keskittymään myönteisiin asioihin, täytyy positiivisuus ehdottomasti muistaa myös keskustelussa toisen ihmisen kanssa. On aivan turha aloittaa keskustelu negatiivisten asioiden kautta. Sanomattakin selvää, että tällainen laskee jokaisen fiiliksiä.

Negatiiviset asiat vain lähes automaattisesti nousevat pintaan. Olemme myös erittäin hyviä valittelemaan puutteitamme ja huonoja puoliamme. Paljon kannattavampaa olisi kuitenkin keskittyä vahvuuksiin tai hyviin asioihin. Tai ainakin sellaisiin asioihin, joita voimme kehittää.

Onneksi kenenkään ei ole pakko jäädä vanhojen kaavojensa vangiksi. Ihminen voi muuttaa elämäänsä korjaamalla asennettaan.

Eli: mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu, kerrassaan kertakaikkisen hienoa ja mainiota! Entä sinulle?

Kaunis metsä vai ruma risukko? Hm, valinta on sinun.