Hyvän elämän salaisuus on yksinkertainen

Siivousvimma on täällä eli se on syksy nyt! Olen pärjännyt hyvin ilman Konmaria, jota selailin alkutalvesta ja josta poimin kyllä kaksi vallan oivallista siivousvinkkiä käyttööni. Vaikka meillä on vähän tavaraa viiden hengen taloudeksi, niin kas, taas törmäsin kirjaan, jota en muistanut omistavani. Se antaa huikeat vinkit hyvään elämään, eivätkä ne ole mahdottomat toteuttaa.

Puunattu on. mutta näkisittepä työpöytäni!
Puunattu on. mutta näkisittepä työpöytäni!

Lämpimästi suosittelen Jukka Laajarinteen kirjaa Muumit ja olemisen arvoitus (Atena 2014). Kirja kiteyttää monia miettimiäni asioita muumimaisella asenteella höystettynä. Laajarinne tutkii muumien aivoituksia filosofisesta näkökulmasta ja vertailee niitä niin Kierkegaardiin kuin Sartreenkin, mutta silti kirja on superviihdyttävää luettavaa. Suosittelen sitä jokaiselle, joka pohtii vähänkin paikkaansa maailmassa ja ehkäpä myös elämänsä merkitystä.

Kirjassa olisi aineksia pidempäänkin postaukseen, mutta valitsin poimia nyt vain muutaman asian liittyen teemoihin, jotka ovat olleet jotenkin itselläni pinnalla viime vuosina. En puutu sen enempää Laajarinteen viisaihin pohdintoihin alla olevista muumitarinoista, vaan mietin sitä, mitä ajatuksia ne itsessäni herättivät.

Kaksi tyyppiä, kaksi eri näkökulmaa

Muumipeikko ja Nipsu ovat veneretkellä. Nipsu toteaa, etteivät he ole kokeneet ainuttakaan seikkailua koko päivänä, vaan pelkkiä samanlaisia harmaita rantoja. Siihen Muumipeikko vastaa hämmentyneenä, että hänestä on kyllin jännittävää liukua alas mutkittelevaa jokea, kun koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana odottaa. 

Tadaa! Tämä kiteyttää hienosti sen, kuinka me kaikki näemme ja koemme saman asian aivan eri tavoin. Sinulla, minulla ja hänellä on oma näkökulmansa asiaan, riippumatta siitä, mikä asia on. Erilaisuus olisikin hyvä muistaa ja itse olen pyrkinyt tsemppaamaan siinä, että annan tilaa toisen ajatuksille ja mielipiteille, vaikka ne eivät itseäni ehkä miellyttäisikään.

Se, että minä koen jonkin asian jollakin tapaa, ei tarkoita sitä, että joku muu kokisi sen juuri niin. Kenen määritys siitä, miten asioiden kuuluu olla, on oikea?

Ei kai kenenkään. On yhtä paljon oikeita vastauksia kuin on hyviä kysymyksiäkin. Ja kun huomaa päässeensä oikeassa olemisen tarpeesta, elämä on taas paljon helpompaa. Harvoin enää itsekään jaksan hukata energiaani pätemiseen tai typeriin väittelyihin. Ja joskus on ihan hyvä pitää mielipiteensä vain omanaan, olen huomannut. Ja kun alkaa katsoa niitä hankaliakin ihmisiä opettajina tai jonkinlaisena voimapesänä, joka tahtoo kertoa meille jotain, daa, saatamme oppia uutta ja suhtautuminenkin heihin muuttunee.

Vapautta voi olla jättää mennyt taakseen kuin vanavesi jää veneen taa.
Vapautta voi olla jättää mennyt taakseen kuin vanavesi jää veneen taa.

Pyri vapauteen

Kirjassa pohditaan myös vapautta ja toisten ihmisten vaikutusta omaan vapauden tunteeseen. Mainiossa pikku pätkässä kerrotaan Pikku Myyn ja Majakanvartijan ystävyydestä: …He eivät juuri puhuneet keskenään. He suhtautuivat toisiinsa jotenkin huvittuneen suvaitsevaisesti ja olivat kumpikin itsenäisiä. He eivät vaivautuneet toistensa takia, kumpikaan ei yrittänyt ymmärtää toista tai tehdä vaikutusta.”

Tuossa(kin) minulla on yhä oppimisen varaa. Haluaisin todella uskaltaa ihan joka tilanteessa olla sellainen kuin olen. Ennen kaikkea haluaisin uskaltaa antaa myös kaikkien muiden olla sellaisia kuin he ovat huolimatta epävarmuuksistani tai omista peloistani.

Me käytämme hurjasti liikaa aikaa siihen, että pohdimme ihmissuhteiden merkityksiä, ylläpidämme niitä joskus väkipakolla, vatvomme niitä liikaa saati kuinka paljon voimmekaan käyttää aikaa niistä elpymiseen, iäisyyden! Erityisesti tuosta viimeisestä minulla on kokemusta. Hukkasin elpymiseen vuosia, enkä todellakaan mennyt helpoimman kautta, vaan velloin vellomistani. Uuh. Ei niin.

Mutta entä jos vain pyrkisi ottamaan kaiken vastaan sellaisena kuin se on ja antaisi virran virrata. Ikinä kun ei tule olemaan sellaista päivää, jolloin kaikki muut olisivat kontrollissamme. Sitä pääsee niin paljon helpommalla, kun vain on kiitollinen ihmisten läsnäolosta, niin hyvässä kuin pahassa ja antaa erityisesti niiden toisessa olevien, itseä ärsyttävien piirteiden vain olla. Mitä enemmän ihmisten käyttäytymiseen, sanomisiin tai olemisiin takertuu, sitä vähemmän asiat menevät niin kuin itse toivoisi. Mitä vähemmän hallitsemme ja mitä enemmän päästämme irti, sitä onnellisempia olemme.  Joskushan tämä on tosi helppoa, joskus sitä haluaa takertua jokaiseen pikku asiaan ja oikein ripustautua siihen, että minun mielestäni sinä sitä ja tätä ja blaablaablaa. 

En tarkoita sitä, että kaikkea pitäisi sietää, ei hemmetissä. Joskus voi myös ottaa jalat alleen tai tehdä se, minkä tehdä voi, ilman turhaa päivittelyä.

Moiccu! Jästipää se tässä näin.
Moiccu! Jästipää se tässä näin. Rock your dreams, älä jumita!

Elämä on epävarmaa

Kolmas kirjasta poimimani asia liittyy elämän epävarmuuteen. Tuu-Tikki toteaa, että Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi.

Piisamirottakin neuvoo, että Pikku otukset saavan päähänsä kaikenlaista. He kuvittelevat, havaitsevat ja uskovat yhtä ja toista. He eivät ajattele koskaan. Ja siksi he erehtyvät. Ehkä meistä tulee muhennosta, ehkä ei. Ja se on aivan yhdentekevää, koska kaikki on turhaa. Nyt minä aion nukkua. Mene leikkimään pikku ötökkä. Leiki niin kauat, kuin saat. 

Näinhän se menee ikinä ei voi tietää. Elämä on epävarmaa. Ehkä meistä tulee muhennosta, ehkä ei. Ja se on yhdentekevää, sillä kaikki on turhaa!

Rennommalla otteella, ilman turhia pingotuksia ja jokaisesta päivästä nauttien elämä on hyvä. Joka tapauksessa silloin päässee ainakin pidemmälle kuin varmistelemalla joka asiaa, stressaamalla ja ahdistumalla. Ja haalimalla tavaraa, omaisuutta, huolia ja murheita, kaikkea, millä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Ei arjessa auta se, jos jatkuvasti murehtii huomisesta, toisten käytöksestä, ensi viikosta, ensi vuodesta tai elää omissa kuvitelmissaan siitä, millainen tulevaisuuden tulee olla.

Tietenkään ei voi heittäytyä vain haahuilemaan, mutta kun perusasiat ovat kunnossa, on ihan hyvä vain uskaltaa ottaa se vastaan, mitä tuleman pitää. Ja toki saa unelmoida, muttei sitäkään voi tehdä 24/7, joskus on myös pakko toimia. Miksi lie välillä on niin vaikea keskittyä hetkeen ja ottaa siitä kaikki irti, kun se on ainoa hetki, joka meillä konkreettisesti on ja ikinä tulee olemaan.

Torstai. Lempipäiväni, koska toivoa on. Sukelletaan virtaan, ei pulikoida vastaan!

Lue myös nämä:

Parisuhde on tiimi

Vapaus on suostumista elämään kaiken keskellä

Elämä on epävarmaa, mutta niin kaunista!
Elämä on epävarmaa, mutta niin kaunista!

11 comments

  1. […] Tiesihän Muumipappakin jo sen: Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. […]

  2. Välillä on ihan hyvä pysähtyä miettimään miltä kantilta sitä elämäänsä ja ihanm sitä arkea katsoo. Arkikin voi olla seikkalu kun niin päättää :)
    Kiitos kirjavinkistä, kirjoitin sen heti ylös seuraavaa kirjastokäyntiä varten :)

    1. Jenny Belitz-Henriksson

      Moikka! Ja kiitos, olet Outi Karita kommentoinut ahkerasti :) Joo, suosittelen lämpimästi tuota kirjaa. Arki on seikkailu eikä yksikään päivä ole tavallinen. Onhan tää ihan mieletöntä jo sekin, että saamme täällä olla! Ihanaa loppuviikkoa sulle <3

  3. Heikkilä Rauni

    Näitä elämäntaitoja on hyvä aina palauttaa mieleen,kiitokset Sinulle.Muumikirjan aion lainata ensi tilassa.Terveisin Rauni.

    1. Jenny Belitz-Henriksson

      Kiitos Rauni kommentistasi! Mukava, että postaukseni innosti. Mukavaa viikonloppua!

  4. Aivan ihana kirjoitus! Kiitos <3 juuri tätä olen viime aikoina yrittänyt itselleni sanoa, elämää tämä vaan on, älä ota niin vakavasti vaan rennompi ote sekä huumoria mukaan karille ajoihinkin :) muumit on parhautta! Lyömätön filososfia ja maailman paras lastenohjelma! Aina olen sanonutkin että minusta tulee isona muumimamma…vaikkei minusta taida koskaan tämän isompaa tullakaan silti voin aina mennä keittämään teetä rakkailleni <3

    1. Jenny Belitz-Henriksson

      Kiitos Muumimamma ihanasta kommentistasi! Ehkä meissä jokaisessa asuu pieni muumimamma :) Tykkään myös muumien filosofiasta. Fiksuja tyyppejä. Ihanaa viikonloppua!

  5. Kiitos taas loistavasta kirjoituksesta! Pidän sinun tavasta nähdä maailmaa ja pohtia asioita. Nyt olen itse flunssassa sängyn pohjalla ja minulla onkin ollut aikaa pohtia.
    Jäin miettiin tuota oikeassa/väärässä olemisen taitoa. Vasta kun sain muutama vuosi takaperin kiinni ajatuksesta että kun toinen näkee kutosen ja toinen ysin, niin kauan kuin pysyy omalla puolellaan näkee vaan oman. Se antoi minulle ymmärrystä myös siihen että en itse välillä pystynyt ymmärtämään etten tullut ymmärretyksi. Välillä oli vaikea hyväksyä toisen näkökulmaa ja joskus ei edes tarvinnut yrittää.

    Vapauden tunteesta ja tarpeesta jäädä joihinkin asoihin kiinni. Kuin virran mukana soljuvasti etenemisessä välillä vaan pitää jäädä johonkin kiinni. Se on myös tarpeellista? Ei sen vuoksi että asia olisi tarpeellinen vaan niin että tarkastellessaan miksi juuri tämä koskee minua, se on joku viesti jostain. Se että tämä asia herättää minussa näin paljon jotain vaatii minulta tarkempaa tarkastelua. Siten voin kokea kiitollisuutta siitäkin ikävästä tunteesta ja ajatuksesta.
    Jotenkin välillä itse pakotan itseäni vaan siihen ajatukseen miten haluan elää, miten toivon asioden olevan, juuri noin kun kirjoitit.

    Välillä mietin minkä puheen keskellä lapseni kasvaa, onko puhe vaan päivitellyä ja ikävien asioden jakamista. Miltä äidin puhelut kuulostaa, mihin ne keskittyy?! Heidän käsitys siitä minkälaisten asioden ympärillä elämä on ja mikä on tärkeää. On arki vaan murehtimista vai sisältyykö siihen ilo.

    Kiitos blogista ja siitä että jaat ajatuksiasi, minulla ei olisi siihen ikinä riittävästi rohkeutta. Ja torstait on minunkin lempipäiviäni heti maanantain jälkeen <3

    1. Jenny Belitz-Henriksson

      Kiitos Kiti ihanasta kommentistasi! Hienoa pohdintaa! Itse jäin miettimään juuri tuota omaa puhetta lapsen kuullen. Täytyykin ottaa se tarkkailuun! Kun viisivuotias oli pienempi, tuntui, että puhe oli koko ajan kieltämistä. Siihenkin löytyisi toinen tie, keskittyisi siihen, mikä on mahdollista, ei siihen, mikä mahdotonta.
      Ja totta, joskus pitää jäädä jumiin ja tarkistella, mitä asia itsestä kertoo. Miksi saan tämän viestin? Onhan esimerkiksi ärsyyntyminen oivallinen itsetutkiskelun paikka :) Kaunista viikonloppua sinulle ja pikaista toipumista!

  6. Laura Valkonen

    Kiitos tästä Jenny! Näitä samoja ajatuksia olen itsekin pyöritellyt mielessäni ja arvaapa mitä – muistin juuri, että minullahan löytyy tuo mainitsemasi kirja kirjahyllystä. Luen sen kyllä uudestaan, vähän eri ihmisenä kuin silloin kun sen ostin. Taianomaista torstaita ♡

    Laura

    1. Jenny Belitz-Henriksson

      Kiitos Laura, että jätit jäljen! Mahtava kirja, toden totta. Ja itselläni lienee käynyt juuri samoin, ensimmäisellä lukukerralla olin aika lailla eri ihminen :) Mukavaa viikonloppua sinulle.

Comments are closed.