Hyvistä ajatuksista seuraa hyvää

Kyllä vain, niin on näppäimet.

Ja ah sentään, mitkä fiilarit! Olen onnistunut nimittäin vaalimaan hyviä ajatuksia ja hyvää mieltä. Fiilikset ovat olleet plussan puolella huolimatta flunssaisista lapsista tai autoon liittyvistä ongelmista. Olisin tietysti voinut valittaa ja murehtia, mutta siinä tapauksessa asiat tuskin olisivat edenneet mihinkään. Toki tein vähän sitäkin, mutta vain minimaalisessa mittakaavassa.

Tänään mietinkin sellaista, että mitä enemmän ajattelen hyvää, sitä enemmän hyvää tapahtuu. Niin itselle kuin ihmisille ympärilläni. Nämä hyvät saattavat olla pieniä asioita, mutta pienistä puroista se iso lätäkkökin koostuu. Sain esimerkiksi auton kuntoon ulkopuolisten ihmisten avulla ja se läpäisi katsastuksen. Töitä on riittävästi. Kirjan teko etenee hienosti. Taapero nukahtaa nykyään ongelmitta unilleen, vaikka vielä öisin heräileekin. Työkeikalla sain aivan yllättäen avun fysioterapeutin kinesioteippauksesta yhä vain kipeänä olleeseen käteeni. Kirjastossa sattui olemaan juuri se kirja hyllyssä, jota olin sinne lähtenyt hakemaankin. Ja mistä ne kaikki vapaat parkkipaikat oikein tulevat! Ooh! Uskon vakaasti siihen, että kaikki nämä pienet onnenpotkut johtuvat siitä, mitä ajattelen.

Ja hienoa tässä tosiaan on se, että kun ajattelee hyvää, pelkästään itse ei kohtaa onnistumisia ja ilon hetkiä. Minusta tuntuu siltä, että myös ihmiset ympärillä onnistuvat ja voivat hyvin. Ja se on hienoa, sillä tästä kaikesta hyvästä riittää ihan jokaiselle. Toisen hyvä, onni tai ilo kun eivät ole minulta, sinulta tai meiltä pois.

Mistä tulikin mieleeni, että tovi sitten eräs työasioissa tuntemani ihminen sanoi minulle, että Facebook-statukseni ovat hänen mielestään todella ärsyttäviä. Hän myös jatkoi, että hänelle tulee ihan sellainen jesjesjes!-fiilis, jos kerrankin ilmoitan päivän olevan perseestä tai olen kohdannut jonkin vastoinkäymisen. Voi olla, että hän heitti sen puoliksi vitsinä, mutta minä jäin sitä miettimään. Tunnistan hänen kommentissaan entistä itseänikin. Aikoinaan olen miettinyt aivan liikaa sitä, mitä muilla on ja itsellä ei ole ja härskisti olen kadehtinut toisia ilman, että olisin vaivautunut lainkaan ponnistelemaan asioiden eteen. Onneksi tämän voi laittaa nuoruuden piikkiin, siis omalla kohdallani. Eipä ole ikävä sellaisia ajatuksia. Paljon hauskempaa on iloita toisten puolesta.

No, huolimatta saamastani kommentista aion jatkaa totutulla linjallani, hih.

Toki on helppoa ajatella hyvää ja olla mahtituulella silloin, kun ei ole surullinen, masentunut tai vaikkapa epätoivoinen. Mutta silloinkin kun ei ole niin hyvä päivä, on keinoja hilata itsensä huonoista fiilareista ylöspäin. Olen monesti kirjoittanut siitä, miten askel askeleelta ajatuksia voi muuttaa myönteisimmiksi. Olen alkanut tehdä myös niin, että epätoivon iskiessä alan ajatella minulle tärkeitä asioita. Siis sellaisia, jotka tekevät minut iloiseksi. Hyvää ajattelemalla kun ei voi olla huonolla tuulella.

Tietenkään kukaan ei voi olla aina positiivinen, hyväntuulinen, iloinen, onnellinen tai innoissaan. Eikä tarvitsekaan.

Mutta sen pyrin pitämään mielessäni, että joka hetki antaa mahdollisuuden ajatella toisin ja muuttaa vallitsevaa tunnetilaa. Miksi tuhlatakaan aikaa negatiivisuudelle, kun se tekee mielen entistä apeammaksi.

En tiedä, ymmärtääkö näitä elämän pieniä iloja vasta sitten, kun on kerran vedetty matto jalkojen alta pois niin, että kaikki romahtaa. Eräs fb-sivuilleni kommentoinut totesi hienosti, että pohjakosketus on parasta, mitä hänelle on ikinä tapahtunut.

Muumipeikkokin sen tietää: Myrskyjä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

Nautitaan lauantaista ja pidetään fiilikset auringonnousujen puolella.

Paljon iloa ovat tällä viikolla aikaansaaneet esikoisen rippiruusut ja niiden takana piilotteleva taapero.