Ihminen tottuu siihen, ettei harrasta liikuntaa

Huomasinpa taas, että ihminen tottuu liikunnan harrastamiseen yhtälailla kuin siihen, ettei harrasta liikuntaa. Vaikka liikunnanohjaaja olenkin, minullahan on kokemusta molemmista. Kuopuksen jälkeen liikkuminen oli pakkopullaa, kuten kolmisen vuotta sitten kerroin tässä Hesarin jutussa.

Tervehdys joogasalilta!

Mutta jos ei liiku, tottuu siihen olotilaan, eikä mieleen ehkä edes tule se, että voisi aloittaa liikunnan. Silloin sitä ei osaa kaivata liikunnan tuomaa hyvää oloakaan. Ja mistä voisikaan tietää, miten energiseksi liikkuminen useimmiten ihmisen tekee, vaikka olisi väsynyt ennen treeniä.

Toki itseään pitää kuunnella. Jos nukkuu huonosti, on superstressaantunut ja arki on täyteen ahdettua, useimpia ei silloin auta mikään rääkkitreeni, joka vain stressaa elimistöä lisää. Mutta silloinkin voi vaikka mennä metsään liikkumaan ja saada samalla terveyshyötyjä keholle ja mielelle.

Tekosyiden keksiminen ei ole vaikeaa

Tiedän kuitenkin, miten helppoa on vedota täyteen kalenteriin. Tiedän myös sen, miten helppoa on rankan työpäivän jälkeen jäädä mieluummin sinne sohvalle kuin painua lenkille. Tiedän, ettei aina pysty, vaikka haluaisi. Ja ihan oikeasti uskon, että moni ei vain tiedosta tilannettaan. Siis sitä, että ei ole liikkunut vuosiin. Sitä niin tottuu siihen omaan arkeensa, ettei edes ymmärrä ajatella, että voisi sitä jollain lailla muuttaa.

Ja onhan se helppoa sanoa toiselle, että mikäs siinä, sen kuin alat liikkua, ei se sen vaikeampaa ole. Se, että jostain tulee tapa, vaatii kuitenkin toistoa. Se vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Se ei aina suju helposti, eikä aina tunnu mukavalta. Ei itsellänikään, vaikka olen sentään liikkunut aina ja työksenikin liki parikymmentä vuotta.

Tulipahan bodattua!

Liikunta ei aina tunnu hyvältä

Itseään ei kannata syyllistää siitä, jos liikunta ei tunnu heti alussa hyvältä. Itseään ei kannata verrata heihin, jotka koukuttuvat liikunnasta heti ensimmäisillä kerroilla! Jos aloittaminen on kankeaa, sinussa ei ole vikaa! Se on tavallista ja täysin normaalia.

Olen itse aloittanut juoksemisen hiljattain uudestaan ja rehellisesti voin sanoa, etteivät ensimmäiset 10 lenkkiä tuntuneet mitenkään kovin mahtavalta lenkin aikana. Ja olen sentään elämässäni juossut paljon.

Jos ennen ajattelin, että olisi hyvä löytää itselle se joku oma ja rakas laji, niin nyt ajattelen, että ihan sama mitä tekee, kunhan saa itsensä liikkeelle. Maailmassa on niin paljon vaihtoehtoja, että kaikkea mikä itseä vähänkin kutsuu, kannattaa kokeilla.

Oma treeniviikkoni näyttää juuri siltä kuin mikä minua huvittaa. Tällä hetkellä käyn salilla, joogassa ja juoksemassa. Kerran viikossa käyn ohjaamassa niskaselkäjumppaa. Ensi kuussa voi olla taas toisin!

Sitkeän toistamisen ja säännöllisen treenin kautta olen taas jälleen kerran siinä vaiheessa, että olen tottunut liikkumiseen ja siihen, että se on tiivis osa arkeani tällä hetkellä. Mutta jos nyt jäisin sohvalle ja viettäisin siinä viikkoja, asia olisi pian toisin. Kaikkeen tottuu, kun sitä tekee riittävän pitkän aikaa.

Hyvä uutinen tulee tässä: Aina voi aloittaa liikkumisen, milloinkaan ei ole liian myöhäinen tai väärä hetki. Omassakin kaveripiirissä on monia, jotka ovat alkaneet urheilla parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja se vasta hienoa onkin seurata vieressä, miten sellainen ihminen alkaa nauttia liikkumisesta ja puhkeaa kukkaan monin tavoin.

Rentoa tiistaita! Mikä meininki ruudun toisella puolella?

 

16 comments

  1. Tuota se juuri itselläni tuppaa olemaan, kolme vuotta elämästä meni täysin työn ehdoilla (pitkiä päiviä fyysisessä työssä, viikonloput palautellen sohvalla :D) ja kun nyt on vaihtunut työpaikka ja vapaa-aikaa on enemmän liikkumaan lähteminen on silti vaikeaa. Oon niin tottunut mukavaan ja ”laiskaan” elämään sohvan pohjalla :/. Liikuntaa tulee viikottain, mutta liian vähän. Sen kun vielä tietää miten liikunnasta saa energiaa ja niin hyvän olon, lähteminen vain on se vaikein osa :)!

    1. Kiitos Laura kommentistasi! Ymmärrän täysin! Mutta hyvä, että liikut kuitenkin, olet jo hyvässä alussa. Mutta aluksi se lähteminen voi olla vaikeaa! Vaikka tietää kaikki liikunnasta saamansa ”palkinnot”. Toiston ja kärsivällisyyden kautta useampi meistä kuitenkin alkaa janota lisää. Kun vain jaksaa painaa sen alkuvaiheen läpi, niin kyllä se taas siitä muuttuu rutiiniksi.
      Iloisia treenejä sulle!

  2. Minun pitäisi liikkua ehdottomasti enemmän….. kääk. Tuli ihan pistos kirjoitusta lukiessa, tulisipa vielä se purema :D

    1. Kiitos Peggy kommentistasi! Ei stressiä, kaikessa rauhassa, eri lajeja kokeillen, niin purema kyllä voi tulla. Ei välttämättä heti, mutta toiston ja kärsivällisyyden kautta! Tärkeintä on se, että saa itsensä liikkeelle. Sitten vain jatkaa!
      Kivaa sunnuntaita!

  3. Mä olen aina ollut ”huono” liikkumaan. En ole ollut lahjakas missään urheilussa, enkä ole kokenut esim. sellaista juoksussa tulevaa euforiaa, mistä juoksun harrastajat puhuvat. Olen toki myös ollut aina ylipainoinen ja sekin on hankaloittanut urheilemistani. Olen kuitenkin tykännyt aina liikkua. Vasta aikuisiällä olen löytänyt itselleni sopivia liikunnan lajeja ja oppinut olemaan välittämättä siitä, että en ole nopea, ketterä, enkä kovin kestävä. Mutta jotenkin liikunnan saaminen osaksi rutiinia on ainainen haaste. Saatan pysyä pitkään hyvässä rytmissä, sitten sairastun tai käyn lomalla ja unohdan liikunnan vuodeksi. Vaikka se on ollut minusta kivaa. Se on mysteeri johon etsin ratkaisua.

    1. Kiitos Minna kommentistasi! Niin tutulta kuulostaa. Kun joutuu olemaan liikkumatta tai ei ehdi, niin koko homman rakentamisen rutiiniksi saa aloittaa taas alusta. Ehkä se on hyvä tiedostaa, että se vie aikaa, niin jaksaa olla kärsivällinen.
      Ihana kuulla, että olet löytänyt mieleisiä lajeja! Kaikki liikunta on hyvästä eikä meidän tosiaankaan tarvitse olla mitään eksperttejä. Pääasia, että tekee sitä, mistä tykkää.
      Kivaa viikonloppua!

  4. Kiitos rohkaisusta. En ole löytänyt koskaan sitä kuuluisaa liikunnan iloa. Järkisyyt kyllä puolustavat liikunnan harrastamista, mutta.. Ei mitään muttia, vaan kyllä minunkin häätyy alkaa liikkua enemmän! :)

    1. Kiitos Laura kommentistasi! Se on just se, kun se liikunnan tuoma hyvä fiilis ja ilokin voivat kestää pitkään eikä aina malttaisi odotella. Monella liikkuminen ehtii lopahtaa sitä ennen. Rauhallisesti liikkeelle vain ja ilman stressiä! Pikku hiljaa ja pakottamatta :)

  5. Hyvään saumaan tuli sun teksti koska itselläni on menossa reilun vuoden tauko liikunnasta. Erosin exästäni ja jäin silloin 5-vuotiaan poikani kanssa kahden asumaan omakotitaloon. Työpaikalla puhalti muutosten tuulet ja töitä oli kotia viemiseksi. Ajatukset karkasi siihen suuntaan et kun minulla on poika hoidettavana ja työt niin enhän minä ehdi enää harrastaa mitään. Poika on tällä hetkellä 6 vuotta ja haasteita riittää joka päivä koti- ja työelämän tiimoilta. Ajatus olisi että saisin itseni taas liikkumaan jollain konstilla. Liikunta on kuitenkin se joka antaa sitä mielihyvää ja jotenkin se on päässyt unohtumaan…

    1. Kiitos Pia kommentistasi!
      Kyllä itselläkin liikunta on se, joka nollaa päätä. Ei tätä showta varmaan ilman liikuntaa taas jaksaisi, kun on päässyt sen makuun!
      Toivottavasti saat aikaa ja mahdollisuuksia liikunnalle. Se vie sen oman aikansa, mutta alkaa muuttua taas rutiiniksi ja sitten sitä ei osaa ilman ollakaan!
      Tsemppiä ja ennen kaikkea iloa treeneihin!

  6. Postaus tuli oikeaan aikaan. Mä todella kärsin siitä, etten enää liiku, mutta kun en vaan enää pääse vauhtiin. Kun tulee tauko ja kun lihoo, otivaatio katoaa. Sitten vaan istun kotona ja valitan kun inhoan olla omissa nahoissani. Kuinka koko ajan TUNNEN vartaloni olemassaolon.
    Mutta tänään, tänään minä menen salille. En rhki enkä raada, ehkä vain pyöräilen. Huomenna toisto. Jossain vaiheessa saatan huomata, että liikunta on taas mukana elämässä.

    Että kiitos

    1. Mahtava kuulla, kiitos Pinkki kommentista! Ja ihana, että tulit blogiin visiitille! Olen aina välillä käynyt kurkkimassa sun kuulumisia monen postauksen verran. Paljon on elämä muuttunut!
      Tauko kun tulee, niin motivaatio voi kadota. I feel you, tiedän tuon kokemuksesta.
      Ihana, että menet salille ja teet just niin kuin tuntuu. Se on hyvä! Tsemppiä liikuntaan :)

  7. Totta on. Joskus kun kävin puntilla tai oli rankka jumppatunti, kyselin että koska tämä alkaa tuntua kivalta. Nyt on niitäkin liikuntamuotoja ikävä. Mutta tilanteen mukaan, sama mitä tekee, silti on liikkuvalla parempi olo kuin sohvalle sammaloituneella. Jos päivän liikunta jää väliin, tulee olo että jotain puuttuu. Ja maaliskuun kyykkyhaaste yli 3000 kyykkyäkin tuntuu ihan ok:lta. Rankan työpäivän jälkeen kyllä rankka jumppatunti nollasi pään täysin.

    1. Kiitos Orvokki B. kommentistasi! Kyllä se liikunta itsellänikin on parasta pään nollausta, josta kaiken lisäksi tulee hyvä olo, ei krapulaa :D
      Iloisia liikuntahetkiä sulle!

  8. Toi on niin totta! Myös liikkumattomuuteen tottuu, valitettavasti. Olin käytönnössä tekemättä mitään reilun vuoden eikä oikeastaan enää tehnyt edes mieli liikkua. Totuin siihen että aamuisin oli enemän aikaa. Liikkuminen ja kuntoilu oli kuitenkin ollut osa elämää aina. Tämän vuoden alussa otin itseäni niskasta kiinni ja puoli väkisin aloin nousta aamuisin aikaisemmin ja laahauduin salille. Aloitin varovasti, ei mitään liikaa rehkimistä. Olo treenien jälkeen oli niin reipas että nyt olen jo siihen koukussa.

    1. Kiitos Tiina A kommentistasi! Mahtavaa, että olet saanut liikunnan uudestaan käyntiin! Ja kuten kirjoitit, se voi aluksi olla raahautumista, mutta kun tottuu, niin johan alkaa taas luistaa.
      Kyllä se liikunta on se, jonka avulla itse jaksan näitä ruuhkaisia vuosia, joten siitä pyrin nyt pitämään kiinni.
      Aurinkoista päivää sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *