Ihmissuhteiden ei tarvitse olla hankalia

Ihmissuhteiden ei tarvitse olla vaikeita tai hankalia. Ihan oikeasti ne voivat olla helppoja, vaivattomia, tasapuolisia ja kaikkia palkitsevia. Usein vain ihminen on sellainen, että se tekee monesta asiasta vaikeampaa kuin onkaan. Ehkä se on ihmisen ego, joka haluaa lisää ilman, että itse antaa. Mistä tahansa asiasta saa helposti sotkuisen vyyhdin, jos kehittelee mielessään tarinoita ja alkaa stressata. Onneksi yksinkertaisesta ei tarvitse tehdä vaikeaa, mutta ehkä ihminen on sellainen, että se kaipaa draamaa. Johtuuko se siitä, että draama on tuttua ja tekee olon turvalliseksi?

Entä jos molemmat odottavat?

Huomasin, että monessa asiassa olin lipsunut miettimään mitä minä saan sen sijaan, että olisin miettinyt, mitä minä voin antaa. Olin jäänyt odottamaan, että joku muu ottaa vastuun ja fiksaa, antaa huomiota, muistaa, että olen olemassa. Ihmissuhteissa helposti jää vartomaan, että jotain tapahtuu. Joku hoitaa. Suurella todennäköisyydellä se toinen osapuoli, ystävä tai puoliso, saattaa odotella samaa. Mutta tuo joku, joka tekee jotain, taitaa olla niin täystyöllistetty, että häntä saa vartoa hamaan loppuun saakka! Onneksi siis voi itsekin toimia sen sijaan, että vain odottaa.

Arki on niin täyteläistä, että helposti ystävät ovat ne, joiden tapaamisesta joutuu tiristämään, kun mistään muusta ei voi enää konmarittaa. Muutama ystäväni on alkanut seurustella, jonka jälkeen yhteydenpito on hiipunut aikaisemmasta. Vaikka olenkin ollut heidän puolestaan iloinen ja seurannut heidän touhujaan esimerkiksi somessa, eräänä päivänä se iski: kaipaus. Olisipa kiva kuulla heistä jotain. Samalla kuitenkin tiedostin sen, että olin jäänyt odottelemaan, että hei, minutkin huomataan. Minäminäminä. Ihan kuin minä ja minun tarpeeni olisivat maailman napa. Kun oikeasti ne eivät ole sen enemmän tärkeitä kuin muidenkaan.

Keksin sitten ratkaisun tähän pulmaan. Otin puhelimen käteen ja laitoin viestiä, että tavataanko. Toimi!

Ihmissuhteissa kasvaa, vaikka sitten kantapään kautta

Toki olisin voinut myös jymähtää loukkaantumiseen ja jäädä odottelemaan ikuisiksi ajoiksi. Olisin voinut miettiä, että kyllähän minäkin ehdin tavata silloin, vaikka lapsia, parisuhde ja pari kolme duunia. Mutta siinä vaiheessa kun mieli alkaa höpöttää tuollaista tarinaa ja jostain syvältä nousevat ikivanhat hylätyksi tulemisen tunteet pintaan, voi koko shown stopauttaa. Ja se on se oikea hetki, jolloin voi miettiä, mitä minä voin tehdä, jotta tämä ihmissuhde voi hyvin. Mitä minä voin tehdä sen sijaan, että olen täällä vaatimassa ja odottamassa, että minut huomataan. Minäminäminä.

Toki jos yksipuolisuus on ihmissuhteessa enemmän kuin vakio, voi olla hyvä ymmärtää ja hyväksyä se, että kaikelle on aikansa. Vaikka toinen ei kulkisi kanssamme koko matkaa, hänellä on varmasti ollut tilansa ja paikkansa. Jos aiemmin tunsin itseni helposti loukatuksi ystävyyssuhteessa ja polttelin joskus myös siltoja takanani, nykyään annan tilanteen olla, ilman, että teen mitään radikaalia. Ystävyys kyllä kestää ne hiljaisemmatkin kaudet, jos niin on tarkoitettu.

Yhden kanssa tavattiin kerran metrossa, vaikkei oltu nähty moneen vuoteen. Ja juttu jatkui siitä, mihin se oli jäänytkin. Ja heistä, jotka eri syistä jäävät matkasta, saa olla kiitollinen. Jokainen kohtaaminen on tärkeä, vaikka jokainen ei kestäisikään ikuisuutta. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Välillä elämäntilanteet yhdistävät, mutta ne myös erottavat. Välillä on sumuista, mutta kyllä se siitä voi kirkastua.

Emme voi hallita tai pakottaa

Muutenkin olen huomannut sen joskus kantapään kautta, ettei ihmissuhteita voi yrittää hallita tai kontrolloida. Usein se, kun antaa toiselle tilaa ja happea, auttaa saavuttamaan juuri sitä, mitä on vailla. On ollut aikoja, kun olen yrittänyt muuttaa toista ihmistä, erityisesti parisuhteessa. Kun antaa toisen olla sellainen kuin on, on se paras lahja, jonka itselleen voi antaa. Kun lopettaa pakottamisen, kaikki muuttuu helpommaksi, asiat alkavat sujua. Oli kyse sitten ihmissuhteesta tai työasiasta!

Ihmissuhteet voivat olla helppoa ja vaivattomia. Niiden ei tarvitse olla kilpailua, kamppailua tai asioiden odottamista toiselta. Uskon siihen, että se, mitä toiselta kaipaa, sitä kannattaa ennen kaikkea ensin löytää itsestään. Toki kenenkään kynnysmatoksi ei ole hyvä suostua, mutta sen sijaan, että vaatii, että minut huomataan, miettii, mitä voi juuri nyt itse tehdä asian eteen.

Aamulla heräsin kaktus kurkussa! Toivottavasti ei ole flunssaa tiedossa! Kuusivuotias on ollut nuhanenä, mutta nyt ovat omat treenit niin hyvin käynnissä, ettei ole varaa sairastua.

Iso lasti energiaa sinulle, paranemista mulle. Tiistai, toivoa.

8 comments

  1. Rakastan tätä blogia! Niin täysiä, juurevia, järkeviä mutta rakastavia sanoja.

    Se on harvinaista näinä pinnallisina aikoina.

    Kiitos tästä! Taidanpas soittaa frendille samoin tein :)

    1. Kiitos Anna ihanasta palautteesta! Ilahduttaa minua suuresti kuulla tällaista.
      Kiitos, että luet ja mukavaa viikonloppua sulle.

  2. Tää oli hyvä teksti ja ei ois voinut tulla parempaan paikkaan! Kiitos!

    1. Kiitos paljon S – beauty of life! Kiva, että jätit jäljen! Aurinkoa <3

  3. Hyvä teksti. Draama hakuisuus voi olla tapa tuoda itseän esiin. Entä jos siihen ei enään vastapuolet reagoi. Kasvaako draama vai lähdetäänkö lipettiin vai terapiaan ?

    1. Kiitos Jutta kommentistasi! Niinpä, sitä se varmaan onkin. Ja monelle tuttu ja turvallinen tapa. Riippuu varmaankin vähän ympäristöstä, mitä tapahtuu. Mutta kaiken aikaa draamailijaa tuskin jaksaa kukaan loputtomiin, ja silloinhan se on peiliin katsomisen paikka. Aurinkoista päivää sinulle!

  4. Olipa ihana ja todella hyvä kirjoitus. Tämä pitäisi itsekin muistaa,aina ei voi olla vaatimassa muilta vaan antaa joidenkin asioiden vain mennä omalla painollaan❤ Ihanaa kevättä sinulle!

    1. Kiitos paljon Sara kommentistasi! Ei vastusteta, vaan annetaan virrata <3 Aurinkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *