Mitä pyytäisit, jos saisit sen?

Mietin tässä eräänä päivänä, että jos vastaus olisi kyllä, mitä pyytäisin?

Kun joskus ennen olisin pyytänyt vaikka mitä, enemmänkin ja jopa loputtomasti enkä sittenkään olisi ehkä ollut tyytyväinen saati onnellinen, nyt huomasin jotain yllättävää. Huomasin, että tulevista muutoksista huolimatta olen tyytyväinen tässä ja nyt, näiden ihmisten ja asioiden kanssa, juuri siellä missä olen, tässä elämäntilanteessa. Eikö se kuulosta aika kummalliselta, sillä ainahan moni asia voisi olla paremmin. Aina voisi olla enemmän rahaa, isompi asunto, hienompi auto, täydellisempi titteli, mallikelpoinen vartalo, vilkkaampi sosiaalinen elämä, enemmän mainetta, mammonaa ja matkoja, merinäköala ja kallis kello.  Mutta sitten kun huomaa, että onkin vallan tyytyväinen näin, siinä ihan tavallisessa arjessa, kaikkien niiden elämän epäkohtien kanssa: se palkitsee enemmän kuin yksikään materialistinen asia. Sitä vain on tyytyväinen sen oman elämänhistorian ja menneiden vaikeuksien kanssa, tietämättömänä tulevaisuuden kuvioista.

Seuraavaksi mietin, kestikö tässä yhdeksän vuotta, että pääsin tähän pisteeseen. Ja sitten seuraavaksi mietin totta kai, että ei kai tämä tunne häviä, ihminen kun olen. Ihan varmasti häviää ja välillä joutuu uppeluksiin, sillä kaikki muuttuu, elämä ja tunnetilat.

onnellisuus

Jonkun mielestä tuollainen hetkellinen harmonia, täyteläisen tyytyväisyyden kokemus näillä nykyisillä eväillä jotka minulla on, voisi kertoa siitä, ettei minulla ole riittävästi kunnianhimoa. Että toki pitäisi tavoitella ainakin vähän enemmän ja mieluiten lisää koko ajan heti tässä nyt.

Itse taas ajattelen, että se kertoo siitä, että oikeiden asioiden arvostamisesta on tullut arkea. Muistan ne useimmiten, tuskin silti aina, ilman että itseäni joudun muistuttamaan niistä. Arvostan niitä pieniä suuria arkisia juttuja tässä ja nyt, en enää vasta sitten, kun on tapahtunut menetyksiä. Minulla on unelmia ja saa ollakin, ne ovat erityisesti niiden ankeiden hetkien polttoainetta. Mutta unelmista ei saa tulla itseisarvoa, miksi elää. Ne elämän merkittävimmät asiat ovat ihan muualla. Mutta hyvä uutinen on se, että niitä on kaikkialla.

vastaisku ankeudelle

Ja sinäkin voit löytää ne, kun katsot ympärillesi. Vaikka arki välillä kaatuu niskaan ja joskus matto vedetään jalkojen alta täysin, elämä repii ja riepottaa, silti arjen harmonia on mahdollista löytää, kun vain pysähtyy arvostamaan tätä kaikkea.

Luin tänään Veikkauksen tiedotteesta, että suomalainen on onnellisimmillaan lauantaisin klo 18-21. ja että lauantai on kuin minijoulu. Se ladataan odotuksilla, ja jos ne eivät täyty, niin ah niitä paineita. Suomalainen on kuulemma ihan onnellinen myös lauantaiaamuisin, kun saa heräillä rauhassa ja nauttia kiireetöntä aamupalaa. Mutta klo 12 onnellisuus laskee, koska kotityöt ja ruokakauppa!

Mutta entä jos olisi onnellinen muutenkin kuin vain lauantaisin? Kun oivaltaa sen, ettei onnellisuutta voi oikein erotella, on jo pitkällä. Onnellisuutta on kaikki tämä, myös se ruokakauppa ja kotityöt. Ja erityisesti jos saa elellä ilman isompia murheita, siinä on jo syytä onneen. Mutta myös niiden murheiden rinnalla voi olla onnellinen. Viimeistään sitten, kun taas haluaa ja uskaltaa valita niin, kuten itse aikanaan tein.

hyvinvointiblogi

Haastan sinut miettimään pari asiaa:

Mistä sinun pitää luopua ja mitä lisätä, jotta se 24/7 arki tuntuisi pääosin miellyttävältä, onnelliselta ja tyydyttävältä? Joka hetki ei voi olla ruusunpunaa, mutta useimmat kyllä.

Mitä sinä pyytäisit, jos vastaus olisi kyllä?

Toivoa täynnä olevaa torstaita!

P.s. Keksin sen, mitä pyytäisin, juuri nyt tässä hetkessä. Pyytäisin aurinkoa ja lämpöä! Mutta onneksi kevät ei ole koskaan jättänyt saapumatta.

One comment

  1. […] Jenny kirjoitti blogissaan onnellisuudesta. Hän kirjoitti, että ainahan sitä voisi olla enemmän rahaa, isompi asunto, hienompi auto jne.. […]

Comments are closed.