Joskus elämä on syvältä – ja sekin on ookoo

Tuntuuko välillä siltä, että elämä on ihan syvältä? Älä huoli, niin minustakin. Joskus. Onneksi vain välillä. Se on ihan tervettä sekin. Koska aina ei elo voi olla pinkkiä ruusunpunaa ja pastellinvärisiä hattaroita. Tiedän, että tiedät sen, mutta välillä vain muistuttelen. Myös itseäni. Joskus elämä on syvältä – ja sekin on ookoo. Ja tiedän, nämä ovat pieniä murheita matkani varrella, mutta silti ärsyttäviä.

Talvi yllätti suomalaiset. Niin kuin jokainen kevät. Jee.

Tulipa taas muutama takapakki, joissa olisi ollut helppo alkaa rypeä. Unohdin vastata viestiin, jolloin eräs hartaasti odottamani palkkio jo ajat sitten tekemästäni työstäni jäi saamatta. Hyvä uutinen on, että se saapuu kyllä, mutta parin viikon päästä. Mutta se ärsytyksen tunne, kun olisi ollut rahalle käyttöä: hammaslääkärimaksua ja puhelinlaskuja, ehkä jotain herkkua, koska perjantai.

No, sitten tulen kotiin. Ihanaa, mikä sotku. Kukaan ei ole imuroinut, on se kumma tyyppi se kukaan. Viime viikonlopun tulppaanit ovat kuivuneena maljakossa. Ja kas, postia verottajalta: Kanarianloman verran mätkyjä. Omaa vikaa sekin, pakko myöntää, vaikka osittain teki mieli syyttää freelancerin haastavaa elämää. Koskaan ei tiedä onko töitä vähän vai paljon eikä aina jaksa tarkkailla veroprosenttia.

Kolmas harmitus taas johtui muutamasta liikkuvasta osasta. Tuntuu nuijalta jankuttaa samoja asioita ja kyttäillä. Pakko sanoa, että eniten kuitenkin kolahti se, kun huomasin itseni mokanneen, lukeneen saamani sähköpostin vain puolella silmällä ja olevan vastaamatta. Mutta miten helppoa olisi ollut polkea jalkaa ja vierittää syy jonkun toisen niskoille, kuten vaikka duunihomman toimeksiantajan, yhteiskunnan, perheenjäsenen tai vaikka naapurin Pirkon. Onneksi tuosta omasta mokastani ei kärsinyt kukaan muu kuin minä itse. Ehkä opinkin siitä jotain kuitenkin: hoida asia heti, jos sen tekemiseen menee alle minuutti. Tai sitten kirjoita se ylös kalenteriin ja hoida myöhemmin.

Päivät ovat niin tukossa kotona ja töissä, että muistiinpanojen avulla mikään tärkeä ei pääse unohtumaan. On paljon helpompi olla ja hengittää, kun ei tarvitse muistaa, mitä kaikkea pitää muistaa.

Viime viikonlopun löytö: kukkia!

Elämä voi yllättää myönteisesti milloin tahansa

Mutta vaikka tällä viikolla arjessa on ollut paljon pieniä vastoinkäymisiä ja inhoja sattumuksia, flunssaa, matkalle jääneitä pennosia ja kaikenlaista muuta pientä, niin silti uskon, että usein tällaisen jälkeen tapahtuu jotain todella hienoa. Kas, kun mikään tilanne ei kestä samanlaisena koskaan. Elämä voi yllättää myönteisesti milloin tahansa.

Sen sijaan, että olisin kiroillut tai polkenut jalkaa, aloin kehitellä ratkaisuja. Sellaisia sitten tupsahtikin eteeni, myös muutaman ystävällisen ihmisen avulla. Sitten päätin ostaa itselleni kukkia. Sekin auttoi pääsemään takaisin oikeanlaiseen tunnelmaan, pois sieltä harmituksen syvästä suosta. Ja vaikka harmitti, ei auttanut jossitella tai murehtia. Näin on nyt ja sitten taas toisin, kuten jo aiemmin viikolla totesin.

Kunnollinen välipala – parempi fiilis!

Positiivista aivopesua tarjolla

Sen sijaan, että antaudun noille suuressa mittakaavassa kuitenkin suhteellisen pienille ongelmille, päätin alkaa aivopestä itseäni myönteisesti:

Oi, tällaistakin jännittävää vielä! Mitähän tämä haluaa itselleni sanoa?

Kas, että pitikin näin sattua. Mutta tälläkin asialla on varmasti itselleni jokin viesti, jota minun kannattanee kuunnella.

Kas, näin on nyt, ehkä miljoonannen kerran elämässäni. Mutta seuraavaksi sitten varmaan jotain aika paljon parempaa.

Tästäkin seuraa pelkkää hyvää.

Välillä on ihan hyvä tunnustaa itselleen, että välillä vain tuntuu siltä, että kaikkien muiden elämä on niin paljon helpompaa ja vaivatonta, hienompaa ja kauniimpaa, vähemmän pulmatonta, vaikkei se tietenkään niin ole. Välillä tekee mieli kirkua, että voisiko joskus jokin asia sujua, ihan vain sujua ja sekin on ookoo, kun vain suurimmaksi osaksi pysyy plussan puolella.

Mutta sillä hetkellä kun tuntuu, että kaikkien muiden elämä on pelkkää ihanaa onnistumista, on hyvä nipistää itseään ja palata tähän maailmaan. Silloin, kun omat hommelit kulkevat sutjakasti päin ahteria, voi silloinkin iloita toisten jutuista. Ja muistaa, että elämä voi yllättää milloin tahansa myönteisellä tavalla.

Ja sitä paitsi kaikilla meillä on isot ja pienet murheemme, jotka eivät todellakaan näy päällepäin. Lopulta minäkin muistan, että raha on vain rahaa, flunssa on vain flunssaa ja pienet ongelmat ovat oikeasti pieniä. Aina löytyy ratkaisuja, kun vain muistaa etsiä niitä, pyytää apua ja lakkaa vellomasta.

Surkuttelun ja muiden kadehtimisen sijaan voikin onneksi valita, miten näihin elämän pikku mutkiin suhtautuu. Antaako maan upota jalkojen alla, ottaako pulttia kaikesta vai antaako olla ja tekee ensi kerralla parhaansa. Ehkä se viimeinen sittenkin. Sitä paitsi negatiivisilla kierroksilla käyminen vain kasvattaa niitä kierroksia ja lisäksi myös tarttuu helposti kanssaihmisiin. Hermoilu kuluttaa hurjasti energiaa, jota voi käyttää hyödyllisempäänkin, kuten vaikka vapaaehtoistyöhön tai vaikka sitten sen oman elämänsä parantamiseen.

Tästäkin seuraa pelkkää hyvää, olkoon loppuviikon teemani. Ehkä sinunkin? Kaunista viikonloppua!

Luettavaa, joka palauttaa omat koivet osuvasti maan pinnalle: kaikki on ihan hyvin, tässä hetkessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *