Kesti puoli vuotta saada liikunnasta miellyttävä rutiini

Itselläni kesti puoli vuotta saada liikunnasta miellyttävä rutiini, vaikka olen liikkunut läpi elämäni. Katselin muiden sporttikuvia Instagramista ja ihmettelin, miksei minusta tunnu samalta. No nyt tuntuu. Jos liikunta ei heti tunnu hyvältä tai tarjoile huimia endorfiiniryöppyjä, lopettaa ei kannata!

Tajusin tällä viikolla, että vasta nyt alan olla tolpillani univelasta, joka kertyi kuopukseni ensimmäisinä parina elinvuotena. Ja lapsonenhan täytti hiljattain kuusi vuotta. Että näin kauan kesti, että tunnen olevani jälleen elämäni voimissa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen huomannut energian lisääntymisen ihan koko arjessa, mutta myös liikkumisessa. Ensi kertaa kuuteen vuoteen uskon liikunnan jatkuvuuteen ja ennen kaikkea motivaationi kestävyyteen. Suhteeni liikkumiseen on palannut entiselleen tai on ehkä jopa vahvempaa kuin koskaan aiemmin, vaikka tuntimäärällisesti vähäisempää. Myös ajatukseni liikunnasta ovat pehmentyneet. Jos ennen liikuin mieluiten kovaa ja niin, että treeni todella tuntui, nykyään osaan arvostaa kaikenlaista liikuntaa. Tykkään toki vetää itseni välillä fyysisesti ihan piippuun, sillä kasvattaahan mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen myös henkistä kanttia.

En kuitenkaan enää vanno vain jonkun tietyn lajin nimeen, vaan fiilistelen sitä, mitä kehoni kaipaa ja mikä minua motivoi kullakin hetkellä. Ja jos kroppa tai mieli kaipaavat lepoa, en liiku enää väkisin tai pakolla. Lepopäivänä en myöskään pode huonoa omatuntoa tai mieti minuutin välein, että josko sittenkin lähtisin treenaamaan. Ihanan vapauttavaa on hyväksyä se, ettei aina tarvitse ja myös palautumisen tärkeyden oivaltaminen on tehnyt itselleni pelkästään hyvää.

Joskus joutuu lähes pakottamaan

Silti omia tuntemuksia on hyvä tutkia ja välillä on hyvä erottaa, milloin kyseessä on laiskotus todellisen fyysisen tai henkisen väsymyksen sijaan. Aina ei huvita, mutta välillä tulee kausia, jolloin itseä joutuu potkimaan takamuksille hieman enemmän. Itseäni noina kausina on auttanut runsaasti se, että olen sopinut yhteisen treenin kaverin, puolison tai lapsen kanssa. Silloin ei kehtaa perua, ellei ole todellista syytä pelkän tänään ei huvita -fiiliksen sijaan.

Ja noita tänään ei huvita eikä huomennakaan muuten huvita eikä ensi viikollakaan -kausia on ollut elämässäni runsaasti sen jälkeen, kun sain nuorimmaiseni. Vielä viime syksynä, kun aloin treenata personal trainerini Tuukan kanssa, motivaatio oli aika hakusessa. Kärsivällisen toistamisen ja tekemisen kautta treenit ovat kuitenkin alkaneet sujua. Tällä hetkellä vedän kuuden treenin viikkotahdilla, koska haluan ja oikeasti jo aamulla fiilistelen päivän treeniä. Viikkoni pitää sisällään yhden niskaselkäjumpan, 1-2 joogatuntia, 1-2 salitreeniä ja 1-3 juoksulenkkiä.

Minulta, joka olen käytännössä liikkunut koko ikäni muutamia notkahduskausia lukuun ottamatta ja paikoin myös liikkunut työkseni runsaanpuoleisesti, vei siis puoli vuotta saada liikunta miellyttäväksi rutiiniksi. Kesti puoli vuotta, että haluan liikkua näin monipuolisesti ja tämän verran kuin liikun. Kesti puoli vuotta, että sohvalle jääminen laiskotuksen vuoksi suunniteltuna treenipäivänä ei ole enää vaihtoehto. Kesti puoli vuotta todella saada se liikunnanpalo takaisin, kun se on vaihtelevasti ollut elämässäni läsnä viimeisen kuuden vuoden ajan, sitä ennen aina.

Liikunnan saaminen rutiiniksi usein vie aikaa

Tällä en halua masentaa liikunnan aloittajia ja elämäntapaansa muuttavia, vaan enemmänkin lohduttaa. Se, että liikunnasta tulee miellyttävä rutiini vie aikaa ja vaatii toistoa sekä paljon kärsivällisyyttä. Se, ettei jumppakärpänen pure kolmen viikon ryhmäliikuntatunneilla käynnin jälkeen tai että juokseminen tuntuu ensimmäiset kolme kuukautta hirveältä, ei ole poikkeuksellista. Se on aika tavallista, jota täytyy ensin sietää. Vielä kun vedin reippaampia spinning-tunteja, totesin usein, että nyt ollaan siellä epämukavuusalueella, ja ihmisen pitää välillä sietää myös sitä, ettei elämä ole koko ajan kivaa. Sama pätee liikuntaan.

Kunpa vain ne, jotka alkuvuodesta innostuvat liikkumaan ja lopettavat maaliskuun kieppeillä, jaksaisivat jatkaa vielä pari kuukautta. Koska silloin se helpottaisi ja useimmilla palo liikuntaan ja itselleen hyvän tekemiseen alkaisi oikeasti löytyä.

Minkälaisia treenejä on tiedossa? Täällä heräsin malttamattomana ennen seitsemää ja odotan, että lenkkiseurani herää. Lauantain kymppi tiedossa, toivotaan, että saadaan aurinkoa!

Lue myös: Ihminen tottuu siihen, ettei harrasta liikuntaa