Hyvä arki

Kiire on kirosana

Sitä ajattelin, että kiire on pahempi kirosana kuin se v-alkuinen. Aloitan kiireen vastaisen kampanjan, ja aina kun mainitsen sen sanan, laitan euron säästöpossuun. Katsotaan, onko heinäkuussa reissurahat koossa!

Viime perjantaina oli pakko ehtiä salille kahdeksaksi, koska treffit personal trainerin kanssa. Lapsi toimi verkkaisemmin kuin vaikka edellisenä aamuna, ja vielä, kun olimme astumassa ulko-ovesta ulos, päätti hän palata hakemaan pehmolelua matkaansa. Seisoin eteisessä ja vaihdoin kehonpainoa jalalta toiselle. Irvistellen katselin kännykkäni ruudulta kelloa ja päässäni soi yksi lause: takuulla myöhästyn tänään.

Tavallisen aamukävelyn sijaan hyppäsimme ratikkaan, vaihdoimme toiseen, juoksin eskarista metroon, säntäsin rullaportaat määränpäässä ylös salille. Hikivana valui pitkin selkää, myöhästyin kolme minuuttia, mutta alkulämmittely oli tehty jo, jos jotain positiivista!

Kuinka paljon mieleni tekikään sanoa lapselle, että nyt on kiire. Kiire, kiire, kiire. Siis kiire kiire kiire! Sen sijaan onnistuin pitämään kieleni kurissa ja kerran vain totesi, että tänään täytyy mennä reippaasti, sillä äidillä on tapaaminen, josta ei saa myöhästyä. Jostain artikkelista luin tovi sitten, että lapselle saa sanoa kyllä, että nyt pitää mennä ja on kiire. Mutta itse en kyllä missään tapauksessa halua tartuttaa tuota kiireen tunteen luomaa olotilaa lapseen, mielestäni se on epäreilua. Se fiilis kun tuntuu siltä, että olisi juuri saamassa elämänsä järjestykseen, mutta aina on kaksi sekuntia jäljessä. Sellainen kiireen fiilis tuntuu epätoivoiselta enkä ainakaan itse nauti siitä tippaakaan. Jos minulta kysytään, kiire on kirosana.

Kiire tukkii hyvän elämän

Pari päivää sitten viestittelin ystävän kanssa, jolla on ollut työkiireitä. Näkeminen on jo lykkääntynyt ties minne enkä ole ollut yhtään se vähemmän kiireinen osapuoli virtuaalisessa keskustelussamme. Päivät vain ovat niin täynnä, että näkeminen ei ole toistaiseksi onnistunut.

Viime viikolla törmäsin kadulla kaveriin, jonka kanssa keskustelu meni jotakuinkin tätä rataa: Moi mitä kuuluu? Hyvää kuuluu, aika kiire koko ajan. Vähän venyy noi työpäivät kun hommia on niin paljon. Mitäs sulle. Joo, hyvin menee, mutta tosiaan, kiire on.

Aloin sitten miettiä, että missä vaiheessa kiire nielaisi meidät, ihan sama, mitä teemme työksemme vai olemmeko töissä ollenkaan? Jos joskus 10 vuotta sitten kiireestä puhumalla kohoteltiin statuksia ja taputeltiin egoja, niin ainakin omasta mielestäni kiireessä ei ole mitään hienoa. Kiire saa ihmisen hermostuneeksi. Kiire estää ihmistä tapaamasta ystäviä. Kiire stressaa, mikä vaikuttaa ihmisen fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Kiire tukkii hyvän elämän.

Elämä on runsasta ja täyteläistä

Sitten taas tajusin sen, että olen itsekin lietsonut kiirettä jauhamalla siitä jatkuvasti. Ei ihme, että se pitää minua otteessaan, koska olen antanut sille luvan tehdä niin. Monissa tapauksissa sitä saa, mitä tilaa, on totta, ja se mitä ajattelemme, se vahvistuu elämässämme.

Eli, otetaanpa uusiksi. Kiirettä ei ole. Sen sijaan on täyteläistä, runsasta elämää, josta samalla voi olla kiitollinen. Ajatusten voima toimii tässäkin asiassa. Jos koko ajan lietsomme kiirettä ja jauhamme siitä, miten elämä voisi mitään muuta ollakaan.

Kiireen tunnusta kannattaa harjoitella pääsemään eroon. Silloin, kun ei olisi aikaa vain olla ja istua, pitää olla ja istua! Itse istun joka aamu vartin verran. Suosittelen kokeilemaan. Syntyy uusia ajatuksia ja kelat kirkastuvat!

Hyvä on muistaa sekin, etteivät tekemättömät työt lopu, ei, vaikka tekisi kolmea asiaa yhtä aikaa. Kun ihminen kokee kiirettä, ei hän oikeasti edes ole tehokas. Sitä alkaa sählätä ja helpommin tapahtuu virheitä.

Pyrkikäämme ajattelemaan, että meillä on kaikki aika maailmassa. Ihanaa, kiireettömän tuntuista päivää sinulle!

 

4 thoughts on “Kiire on kirosana

  1. KIIRE on kirosana! Emmeköhän me v a a n itse aiheuta sen itsellemme. Minulla on ystävä, hänellä ei ole lapsia ei kissaa eikä koiraa mitä pitäisi lenkittää, mies löytyy…mutta KIIRE se on aina läsnä! ”Ehdimme” tapamaan kaksi kertaa vuodessa kun selaamme kalentereita ”tarpeeksi” ajoissa, että tämmöinen kiire!
    Ihanaa KIIREETÖNTÄ viikonloppua sinulle Jenny♡
    Terkuin, vanhanainen kenellä ei ole kiire mihinkään…

    1. Kiitos Kirsi kommentistasi! Oon niin samaa mieltä! Usein oma kiireeni on ihan omin pikku kätösini aiheutettua. Ja tiedätkö, toi kuulostaa niin tutulta… aikaa ei tahdo löytyä ystäville, jos sitä aletaan etsimällä etsiä, siis puolin ja toisin. Pitäisi ehkä olla spontaanimpi ja vain tavata!
      Ihan karseeta se, jos kiire on aina läsnä. Mua stressaa pelkkä ajatuskin. Pakko hengitellä.
      p.s. Possuun ei ole vielä mennyt yhtään kolikkoa!! :) Kaunista viikonloppua <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *