Kiire on vain tunne

Kiire on vain tunne. Tätä olen hokenut itselleni tällä viikolla. Kohta neljä työviikkoa takana uudessa duunissa ja paikoin olo tuntuu siltä, että häh, olenko aikuinen työntekijä vai yläkouluikäinen harjoittelija!?

Mutta kärsivällisesti ajattelen, että kaikki nämä tunteet kuuluvat prosessiin. Ja sitä paitsi on se vain makea tunne, kun koko ajan oppii uutta. Ei niinkään välttämättä editoimisesta tai oikoluvusta eikä kirjoittamisestakaan, vaan aivojaan saa haastaa eri ohjelmien ja järjestelmien parissa. Eilenkin, kun koin onnistumisen iloa, teki mieleni hyppiä tasajalkaa ja kiljua, että jeeeeeeee!!! Toki olin askarrellut ensin kyseisen asian kanssa tovin ja se oli mennyt ekalla yrittämällä pieleen. Tämä muistuttaa sitkeyden ja kärsivällisyyden merkityksestä. Mokaaminen ei haittaa, vaan siitä oppii koko ajan. Ja mitä enemmän saa toistoa jossakin asiassa, sen varmemmin se sinne pääkoppaan päätyy, vaikken koskaan vielä aiempien 39 vuoden aikana niin olisi koskaan tehnytkään.

Kiitos myötätunnosta jokaiselle

Vaikka viime postauksessa avauduinkin vähän tästä arkirumbasta (kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista) niin tässä kiireessä ei paljon ehdi keskittyä huonoon elämässä, vaan huomaan, että selkeästi kiinnityn niihin juttuihin, jotka ovat hyvin. Myös tässä päivässä oleminen on jotenkin helppoa, en edes pysty ajattelemaan vuoden päähän, että mitä siellä tapahtuu. Kun kuluvan viikon aikataulut ovat selvillä, niin se riittää. Ja sitten vain toimin niiden mukaan. Ja olen pyrkinyt olemaan tartuttamatta tunnetta esimerkiksi lapsiin aamuisin. Kun kuusivuotias joskus kysyy, että onko meillä kiire, totean kylmänrauhallisesti, että ai kiire, ei todellakaan ole! Ja sitten pysähdymme matkalla eskariin tutkimaan kaikenlaisia kiviä ja liukkaita kohtia ja hiljennämme tahtia entisestään.

Viime viikolla liikunnat jäivät vähiin, mutta tällä viikolla olen taas merkannut treenikerrat kalenteriin, joten siellä ne tärkeät tapaamiset itseni kanssa olla killittävät. Heti kun pimeys alkaa hiipua aiemmin kuin puoli kahdeksalta, aion suunnata pikaisille aamulenkeille. Olen lukenut ihan mahtavaa (joskin hieman itseään toistavaa) Hal Elrodin kirjoittamaa kirjaa Aamun ihme – Miten yksi tunti päivässä voi muuttaa elämän, ja siitä olen omaksunut omaan arkeeni jo usemman jutun, joilla päivä käynnistyy sangen energisesti. Mutta kirjoitan kirjasta lisää myöhemmin. Mutta kirjan keinoilla (ja omilla vanhoilla opeillani) olen onnistunut taltuttamaan kiirettä, joka on enemmänkin tunne ja oma kokemukseni kuin mikään fakta.

Kiire on vain tunne

Kiireestä olen itsekin kirjoittanut niin monet kerrat, että hyvä on välillä tarkistaa, mitä olen kirjoittanutkaan! Kun näemmä asiat pääsevät itseltäkin unohtumaan. Tässä pätkä Sisäisen timantin voimasta, ollos hyvä:

Stressaaminen, kiirehtiminen  ja hoputtaminen tuskin sinua auttavat, vaikka sinulla olisi paljon tekemistä ja tekemiseen varattua aikaa vain vähän. Lopulta kiire on useimmiten vain oma tunteesi ja kokemuksesi, mutta tekee olosi hektiseksi ja rauhattomaksi, saa sinut säntäilemään sinne tänne. Päivä on inhottava aloittaa, jos heti aamusta sinulla on sisäinen kiireen tuntu päällä. Sinulla voi olla tunne, että olet myöhässä koko ajan etkä millään ehdi tehdä kaikkea. Aikuiselle sen olon voi vielä sallia, sillä loppujen lopuksi se on usein itse aiheutettua. Kurjan fiiliksen tartuttaminen lapseen ei kuitenkaan ole reilua. Lapsen ei tarvitse tietää kiireestä mitään vielä pitkään aikaan.

Tiedosta se, ettei kiireen tunnun tarvitse olla luonnollinen olotilasi. Luonnollinen olotilasi voi olla selkeys, rentous ja rauha, ilo ja myönteinen energia. Tuskin haluat olla ärsyyntynyt, kireä, kiireinen tai stressaantunut. Ei hätää, sillä sinun ei tarvitsekaan. Pysyvä olotilasi toki pienellä arjen vuoristoratatwistillä maustettuna saa todellakin olla juuri myönteinen, rento, iloinen ja onnellinen. Sinä voit valita. 

Noista valitsemista tukevista asioista sitten myöhemmin! Mukavaa, kiireetöntä päivää, lets mokaillaan ja opitaan uutta!

 

4 comments

  1. Ihania kuvia♡ Piristitte mun päivän♡

    1. Kiitos Kirsi :) Käytiin Turuus :) Mahtavaa alkavaa viikkoa sulle!

  2. ”Kiire on useimmiten vain oma tunteesi ja kokemuksesi, mutta tekee olosi hektiseksi ja rauhattomaksi.” Tämä lause on niin totta. Jos sen olotilan keskellä saisi itsensä rauhoittumaan – se olisi keskeistä.
    http://westendmum.fi

    1. Kiitos kommentistasi Westend Mum! Rauhoittumista yritän harjoitella, vaihtelevin tuloksin :) Välillä se onnistuu, välillä ei sitten millään. Harjoitukset jatkuvat. Mukavaa viikonloppua!

Comments are closed.