Kirjavinkki: Big Magic – Anna luovuuden virrata

Mitä tekisit, jos tietäisit, että voit hyvinkin epäonnistua, kysyy Elizabeth Gilbert uusimmassa teoksessaan Big Magic – Anna luovuuden virrata (Gummerus 2016). Tässä kirjavinkki sinulle, ole hyvä.

Suoraan sanottuna tismalleen tällä hetkellä en ole ihan varma, asiaa on pakko pohtia. Mutta sitä voi pohtia yhdessä Elizabethin ja Big Magic -kirjan kanssa. Vaikka kirjassa puhutaan paljon kirjoittamisesta ja Elizabeth käy läpi omaa uraansa bestselleristinä, se sopii kyllä hyvinkin moneen teemaan, unelmasta tai haaveesta riippumatta.

Aikanaan ihastuin Gilbertin mielipiteitä jakaneeseen Eat, pray, love -bestselleriin. Ihastumiseni myös melko kliseiseen kirjaan saattoi johtua siitä, että pystyin samastumaan lukemaani melkolailla, niin ja olihan leffassa javier!. Kirjan Elizabeth oli tuolloin ikätoverini ja kollegani, joka eroaa ja lähtee etsimään itseään ensin Italiaan, sitten Intiaan ja lopulta Balille. Toki en tuolloin kahden lapsen äitinä voinut jättää koko pakkaa ja lähteä ulkomaille etsimään itseäni. Minun oli pakko löytää itseni välillä koti-koulu-päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-päiväkoti-treenisali-koti. Tosin Sisiliaan suuntasin minäkin, mutta siitä reissusta oli henkisyys kaukana. Itseni etsimisen sijaan kylvin aurinkoöljyssä, join viiniä ja lekottelin ystäväni Sarin kanssa rannalla kiitettävät 35 tuntia viikon aikana. Mutta olin ruskea kuin papana.

Jo tuolloin kirjassa viehätti se, että Elizabethkin on toimittaja. Hänenkin elämänsä meni uusiksi. Hänkin on ihastunut Italiaan ja toisinaan laiska meditoimaan. Hänkin tietää, että kaikki ne suuret filosofiset ajatukset on helppo ymmärtää, mutta käytännössä haastavaa omaksua. Tai ehkä kirjan koukuttava juttu onkin se, että päähenkilökin on vain ihminen, joka erehtyy, oppii uutta (erityisesti itsestään) ja rakastaa pizzaa. Just like me!

Suurin odotuksin aloinkin lukea sitten Big Magicia. Pakko sanoa, että paikoin olin kirjaan vähän pettynyt, sillä se vaikutti välillä tylsältä. Mutta niinpä tämänkin kirjan kanssa kävi niin kuin niin monen muunkin opuksen kanssa, se sai vauhtia, kun maltoin lukea eteenpäin.

Emme edes huomaa inspiraatiota, koska elämä

Ihmiset ovat useimmiten niin keskittyneitä omiin draamoihinsa, huoliinsa, häiriötekijöihinsä, epävarmuuksiinsa ja velvollisuuksiinsa, etteivät he ole vastaanottavaisia inspiraatiolle, Elizabeth kirjoittaa. Ah, niin totta. Arjen oravanpyörä tulee ja imaisee mukaansa, emmekä edes ymmärrä ajatella, että jotain muutakin voisi tapahtua tai että voisimme itse tehdä jotain luovaa ja inspiroivaa.

Vaikka eilen olinkin hieman huolissani siitä, minne unelmani katosivat, olen kyllä, enkä niin kauaakaan aikaa sitten, ollut innostunut jostain niin paljon, ettei ajatus jättänyt minua hevillä rauhaan. Eikä se ajatus ole kadonnut vieläkään kokonaan, vaikka olosuhteet ovat sille olleet vain vääränlaiset. Ehkä jonain päivänä, ken tietää. Inspiraatio asian edistämiseen kytee.

Elizabethkin kirjoittaa, että suurimman osan elämäänsä suurin osa ihmisistä kulkee ympäriinsä, joka päivä, ja sanoo ei ei ei. Mutta että sitten toisaalta voi tulla päivä, kun sanookin kyllä. Ja se kyllä sanominen voi olla pelottavaa, mutta usein sen arvoista, toki tiedämme sen. Silti pelko voi olla suurempi. Keksimme tekosyitä, kuten vaikkapa rahan, joka estää meitä tekemästä asioita. Mutta Elizabeth kannustaa opettelemaan elämään sekä pelon että luovuuden kanssa. Sulassa sovussa, yhdessä iloisena. Taidan alkaa sanoa ihan hitokseen kyllä!

Emme tarvitse kenenkään lupia

Erityisesti Big Magic sopii luettavaksi jokaiselle, joka on joskus haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Elizabeth tosin saa kirjailijuudesta karistettua turhan hohdon pois, ja toteaa sen olevan enimmäkseen kurinalaista työntekoa. Ai mitä, eikö se olekaan samppanjaa ja vaahtokarkkeja?!

Hihittelin kappaleessa, jossa puhutaan siitä, voiko ihminen tehdä jotain vai tarvitseeko hän lupia. Elizabethin mielestä emme tarvitse rehtorin lupalappua, jotta voimme elää luovasti. Tai jos kuitenkin pelkäämme tarvitsevamme lupalapun, hän sanoo, että tässä, minä annoin sen sinulle juuri. Mene nyt ja tee jotain luovaa. Sano siis mitä haluat sanoa ja sano se täydestä sydämestäsi. Jaa, mitä ikinä haluatkin jakaa. 

Miten vastaamme huutoon?

Suuresti minua innosti myös kohta, jossa Elizabeth kertoo saaneensa runsaasti palautetta Eat pray love -kirjastaan. Hän sanoo, kuinka osa palvoi kirjaa, ja osan mielestä se oli suurinta scheissea ikinä. Vaikka kirja on antanut monelle vertaistukea, kuten itsellenikin, Elizabeth ei kirjoittanut sitä auttaakseen muita, vaan auttaakseen itseään. Bingo! Samasta syystä aloitin itsekin tämän blogin kirjoittamisen kuusi vuotta sitten. Kirjoittaminen (itselleni) oli aivan mielettömän oivallinen tapa saada tolkkua siitä sotkuläjästä, missä sillä hetkellä seisoin ja vieläpä kokonaisvaltaisesti. Elizabethkin toteaa, että pelkästään tekemällä sitä mitä haluaa voi päätyä auttamaan muita. Amen. Niin todella voi käydä.

Elizabethilla on myös ihastuttavan terve suhtautuminen saamaansa palautteeseen. Hän kirjoittaa, että annetaan ihmisten pitää mielipiteensä. Mutta älä koskaan tuudittaudu uskomaan, että tarvitset jonkun muun siunausta tai edes ymmärrystä tehdäksesi luovaa työtäsi. Kyse ei ole siitä, millä nimellä he sinua huutavat, vaan siitä, mihin huutoon vastaat. Älä edes vaivaudu vastaamaan, Jatka vain työtäsi. 

Yllä oleva sopii niin moneen juuri nyt, meidän yhteiskunnassamme. Kaikkeen siihen pahaan oloon ja kiusaamiseen, mitä ihmiset vierittävät toistensa päälle. Kyse ei ole siitä, millä nimellä he sinua huutavat, vaan siitä, mihin huutoon vastaat. Älä edes vaivaudu vastaamaan. 

Mieti vielä, mistä olet niin kiinnostunut, että siedät myös työn epämiellyttävät puolet. Jos todella jotain haluaa, sen kyllä tietää, sydämessään.

Ja lopuksi, keskustelin hiljattain erään ystäväni kanssa, jonka suurin unelma oli lipumassa sormien välistä kuin saippua märistä käsistä. Hänelle haluan sanoa, Elizabethin sanoin, että varo lopettamasta liian aikaisin. Älä luovu rohkeudestasi silloin, kun asiat lakkaavat olemasta helppoja tai palkitsevia. Epäonnistumisella on tehtävä. Se kysyy, haluatko todella jatkaa asioiden tekemistä.

Sano kyllä.

Tiistai, toivoa!