Kukaan muu ei tee valintoja hyvinvointisi puolesta

Kun kuusivuotias toteaa, että äiti sä oot hyvä lukemaan ja stressaamaan, on aika tehdä toimenpiteitä! Niin se on, että kukaan muu ei tee valintoja hyvinvointimme puolesta. Ihan itse on vaivauduttava.

Niinpä vain haluaisin olla energiaa puhkuva, mutta tällä viikolla olen ollut kotiin töistä päästyäni aivan puolikooman partaalla. Ensi töikseni olen lössähtänyt sohvalle. Siitä sitten olen kammennut itseni hetken päästä lattialle pötköttämään ja nostanut jalat ylös seinää vasten ja miettinyt, että milloin saan mennä nukkumaan. Tuntuu, että energiat ovat todella vähissä. Illalla sängyssä ei kauan tarvitse lukea kirjaa, kun silmät alkavat harhailla ja luomet lupata.

Tämän viikon liikkumisetkin ovat jääneet vain aikomuksen tasolle. Viimeksi lenkkiä on tullut juostua sunnuntaina. Tätä vauhtia maratonin juoksemiseen kuluu kaksi päivää, mutta hei, ei huolta, ei tarvitse ehtiä laivaan, sillä tästä ihanasta paikasta on huone hankittuna kahdeksi yöksi.

Kukkien haistelu toimii aina.

Tämän hetkinen tila on siis totaalinen laiskotus ja se, etten juuri saa mitään spessua aikaiseksi, siis kotona. Työt kyllä hoituvat, vaikka fiilis olisi millainen tahansa. Tässäpä tuli mieleen, kun kerran pari vuotta sitten jouduin tekemään puhelinhaastattelua ruokamyrkytyksen jälkeen. Olin niin heikossa hapessa, että puhelin oli tippua kädestä. Mutta silti pukkasi priimaa! Nyt kolme päivää olen miettinyt kukkien kastelua ja imurointia. Jos joku läpsäisisi minua juuri nyt selkään, saattaisivat lapaset tippua!

Mielialat sentään ovat olleet plussan puolella, vaikka räntäsade, vesisade, kylmyys, rakeet ja viima ovat uhkaavasti yrittäneet niihin vaikuttaa. Kuitenkin olen pyrkinyt olemaan valittamatta. Tiistaina tosin hieman vatutti, kun saavuin töihin ja vesi valui solkenaan pitkin naamaa. Toki myös takki ja farkut olivat läpimärät, ehkä sateenvarjo olisi todella ollut paikallaan. Mutta sitten muistutin itseäni, että jos vallitseva säätila on elämän ainoita ongelmia, saa olla todella tyytyväinen, silloin asiat ovat oikeasti hyvin.

Rehellisyyden nimissä säätila ei toki ole ainoa ongelma elämässäni, mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Välillä on vain pinnalle noussut kummallisia että pitikin sitä ja tätä –keloja kuin myös ajatuksia kaikista maailman asioista noin viimeiseltä 25 vuodelta, jotka olisi voinut hyvinkin hoitaa toisin. Mutta sitten muistutan itseäni siitä, että kuules muikkeli, jos et olisi siinäkään paskaläjässä seisonut ja vieläpä niin pitkään, olisit nyt ihan eri ihminen kuin se, joka olet tänään. Se jo helpottaa, sillä myös ainakin useimmista huonoista päätöksistä ja valinnoista on elämässä seurannut kuitenkin jotain hyvää ja ihanaa. Eikä henkistä kasvua nyt ainakaan voi mikään materialistinen asia voittaa.

Mutta kuten sanoin heti alussa, että jotain tarttis tehdä, kun kuusivuotias kerran huomautti, että äiti on hyvä lukemaan ja stressaamaan! Mielestäni en ole ollut yhtään stressaantunut, mutta totuus kuuluu lasten ja pultsareiden suusta vai miten se menikään.

Kyseisen kommentin takia päätin, että teen joka päivä tietoisesti jotain vain oman hyvinvointini eteen. Kesti se sitten viisi minuuttia tai tunnin, ihan sama. Niin kiire ei voi olla, etteikö ehtisi huolehtia siitä, mihin tämä koko setti, oma elämä, nojaa.

Eilen, kun siis tämä projektini ei ollut vielä alkanut, sain hyvän muistutuksen, kun skippasin kunnollisen lounaan. Koko iltapäivän oli huono olo eikä leivän puputtaminen tuon olohuoneen sohva-lattia-session jälkeen lainkaan tehnyt sitä paremmaksi.

Niin se vain menee, ettei se hyvinvoinnista huolehtiminen aina vain tapahdu, vaan meidän on ihan itse tehtävä valintoja sen eteen. Kukaan ei poista stressiämme, auta meitä palautumaan, nuku puolestamme, syö lounastamme, juokse lenkkejämme, jollemme me itse.

Mitä sinä voit tehdä oman hyvinvointisi eteen tänään? Minä kävin hierotuttamassa ”juoksun rasittamia” koipiani. Arjen luksusta.

Ihanaa eloa,

Jenny

Myös ihastelu toimii.

4 comments

  1. Aivan samanlainen laiskamatokooma täälläkin….kuulostipa tutulta! Ehkä tuo pilkistelevä aurinko ja huomiseksi varattu energiahoito antaisivat potkut persuksille :)

    1. Kiitos Mari kommentistasi! Toivottavasti energiahoito auttoi! Tulipa mieleen itsellekin, että voisi mennä, en ole moneen vuoteen käynyt. Kyllä se tästä, kun saadaan vähän lämpöä ja aurinkoa. Iloista viikkoa!

  2. Mitäkö tein…Koin, ehkä elämäni koskettavimman musiikkielämyksen♡ Täpötäysi Hartwall arena ja Andreas Boccelli, ihan huikea♡. Kyllä se vaan on niin,että itse on itsestä pidettävä huoli ja annettava lupa joskus vaan olla♡
    Ihanaa eloa…

    1. Ooh, mahtavaa Kirsi, että pääsit keikalle! Olen itse nähnyt Andreas Boccellin Hartwall Arenalla kerran noin 10 vuotta sitten. Muistan, että oli elämys tosiaan. Vaikuttava esiintyjä. Ja oikein hyvä hyvinvointia lisäävä hetki sinulla siis takana!
      Talvista vappua ja kaikkea hyvää <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *