Kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista

Viime kuukausina olen huomannut, että kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista. Tammikuun ensimmäisenä päivänä varsin klassisesti alkanut tipaton on venähtänyt jo kolmeksi ja puoleksi kuukaudeksi kuin vaivihkaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän huomaan hyötyjä siitä, etten käytä nyt laisinkaan alkoholia. Kun parista viinilasista alkoi tulla krapula, kun perjantaiskumpat ja lauantain ruoanlaittoviinit alkoivat olla automaattinen tapa, tuli mieleen, että voisi kokeilla jonkin aikaa elämää ilman alkoholia. Eivätkä baarien hälinä ja humalaiset ihmiset olleet vetäneet minua puoleensa aikaan, ja joskus harvoin ulkona ”bilettäessä” taksi suuntasi kotiin viimeistään puoli yhdeltä.

Lentokentällä ennen Nycin matkaa.

Helpoksi tämän toki teki se, että puolisoni alkoi jo viime vuonna neljäkymmentä täyttäessään pohtia, että huvittaisi olla vuoden ilman alkoholia. Viime vuoden lopussa aloimme fiilistellä sitä, jos 2017 olisi se vuosi, kun viinin sijaan juodaan vissyä, myös hienolla illallisella ravintolassa, työpaikan 20-vuotisjuhlissa tai meikäläisen nelikymppisillä. Se voisi olla vaikeampaa, jos toinen korkkaisi saunabisseä ja kantaisi kotiin skumppaa. Vähän kuten painonhallinta. Jos toinen mässyttää herkkuja päivät pitkät, voisi oma itsekuri olla koetuksella. Niin sitten laitoimme korkin kiinni, vuodeksi.

Eikä ole kaduttanut.

Ei edes siitä huolimatta, että Instagram ja Facebook ovat olleet pullollaan skumppa- ja viinikuvia näin pääsiäisen kunniaksi. Eikä siitäkään huolimatta, että kun lakkaa käyttämästä alkoholia, huomaa, miten paljon sitä olisikaan tarjolla, monissa paikoissa ja liki mihin kellonaikaan tahansa. Skumppaa kollegan läksiäisissä iltapäivällä, samppanjaa pr-toimiston pressipäivässä aamulla yhdeksältä, viiniä ystävän valmistujaisissa arki-iltana, gt:tä kaverin bailuissa perjantaina. Kuohuvaa sisällöntuottajien festareilla, bloggaajien laivareissulla, tilausbussissa matkalla kohti uuden elokuvateatterin avajaisia.

Alkoholia, alkoholia, joka paikassa. Skål ja kippis!

Illallisella ystävien kanssa.

On helppoa olla juomatta, kun ei ole pakko olla juomatta

Ensin itse lähinnä naureskelin tuolle ajatukselle olla vuosi ilman, koska eihän alkoholi ollut itselleni ongelma. Mietin, kannattaako silloin puhdistautua noinkin pitkäjänteisesti, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että mikä ettei. Nyt kun aikaa on kulunut jo pian neljä kuukautta, on alkanut mietityttää, kiinnostaako alkoholinkäyttö enää ollenkaan tämän pikku detoxin jälkeen.

Moni sanoo, että juomattomuutta joutuu selittelemään, koska muille tulee helposti fiilis, että onkohan tuolla joku ongelma. Ongelmakäyttöä varsin läheltä eräässä entisessä parisuhteessani seuranneena voin sanoa, että omasta mielestäni asiaan kannattaa kiinnittää huomiota jo kauan ennen kuin se on ongelma. Uskon nimittäin siihen, että on paljon helpompaa olla juomatta pisaraakaan, koska voi ja itse haluaa olla juomatta, eikä siksi, että on pakko.

Itse en ole joutunut selittelemään tipattomani jatkumista. Enemmänkin olen saanut palautetta, että vau, siistiä (ja samalla sivulauseessa lähes joka kerta on todettu, että mutta itse en pystyisi samaan). Se ei kuitenkaan saa minua tuntemaan itseäni mitenkään paremmaksi ihmiseksi, ei todellakaan. Muutama alkoholin kokonaan jättänyt kaverini on alkanut saarnata alkoholin haittapuolista. Toki niitä on, mutta se, juoko vai eikö juo ja minkä verran juo, on lopulta kuitenkin jokaisen itsensä ratkaistava. En koskaan saarnaisi kenellekään tai vahtisi vaikka kavereiden kulauksia, en edes nyt, kun itse en juo tippaakaan.

Eräs ystäväni totesi kuullessaan proggiksestamme, että sitten kun olette olleet vuoden juomatta, niin unohtakaa koko myrkky. Että pystyisinpä tuohon samaan. Kyllähän kuka tahansa voi olla ilman alkoholia, mutta toki tekosyitä olla olematta löytyy helposti. Monia ehkä pelottaa se, miten sitten rentoutua rankasta työviikosta tai kuinka juhlia heidän kanssaan, jotka juovat. Entä miten ottaa ilo irti lämpimästä kesäillasta, lentokentällä koneen odottelusta, pussijuomista kalliorannalla, ystävän pyöreistä synttärivuosijuhlistamisista. Nuo ovat asioita, joita toki kannattaa itsensä kanssa toki pohtia. Itse olen ollut fiinillä ravintolaillallisella, sekä jo kaksissa erittäin alkoholipitoisissa kemuissa, joissa viini ja drinkit virtasivat, onnistuneesti vissyn ja kokiksen voimalla. Olin aivan se sama tyyppi kuin olisin ollut vaikka sitten skumppalasi kädessä. Toki jossain vaiheessa tulee se hetki, kun porukka alkaa olla huppelissa, eikä itse enää jaksa kuunnella alkoholin värittämiä kertomuksia. Mutta silloin voi lähteä kotiin ja herätä seuraavana aamuna virkeänä, ilman krapulaa ja kuitenkin hauskan illan viettäneenä. Kun luopuu alkoholista, kuten itse nyt vähäksi aikaa, ei joudu luopumaan mistään muusta kuin alkoholista. Ja tilalle saa niin paljon enemmän, myös aikaa tehdä muita asioita.

Ping Helsinki -festareiden illallisella.
Lentokentällä ennen Sisilian-reissua.

Alkoholittomuuden hyödyt ovat valtavat

Yksi selkeimpiä muutoksia on ollut se, että olen nukkunut viime kuukaudet uskomattoman hyvin. Jos kakskymppisenä pystyi bailaamaan aamuun asti ja nukkumaan iltaan asti, toista se on kuulkaas näin nelikymppisenä. Jo lasi tai pari viiniä sekoittivat uneni näemmä ihan täysin ja reteämpi juhlinta herätti minut viimeistään aamuneljältä. Yömyssykään harvalla toimii nukuttavana, vaan se lykkää syvää unta ja vaikuttaa suuresti unen aikaiseen palautumiseen. On kuulkaas aika mahtavaa, kun viikonloppuaamunakin herää virkeänä ja täynnä energiaa. Kaikki liittyy kaikkeen, mutta oleminen ilman pienintäkään viinipöhnää tai huonoja unia on saanut jaksamiseni ihan uusiin lukemiin.

Lauantaiaamu on saanut uuden rutiinin, aamujuoksun. Se ei onnistuisi itseltäni, jos olisin edellisenä iltana nauttinut vaikka vain lasin viiniä tai pullon siideriä. Freesit aamut, kun heti aamukahvin juotua haluaa vetää lenkkarit jalkaan, ovat niin fantastisia, etten tosiaankaan enää tiedä, haluanko vaihtaa niitä edes siihen kuohuviinin tuomaan hetkelliseen hyvään tunnelmaan.

Vaikka viikonloppuisin ei käyttäisi alkoholia rennolla kädellä, se minimaalinenkin tissuttelu väsyttää ja laskee energiatasoja. Jostain luin, että endorfiinitasojen palautuminen normaaliksi vähäisenkin alkoholinkäytön jälkeen kestää viikkoja!  Jos joka viikonloppu ottaa, vaikka vain vähän, sitä on koko ajan siis vähän ankea, alakuloinen ja apaattinen olo.

Myös alkoholin sisältämät runsaat kalorit ovat saaneet huuleni pysymään pois lasin reunalta. Koska käynnissä on toivottavasti loppuelämäni viimeisin painonpudotus, oli sekin yksi hyvä syy jättää juomat juomatta. Toki laihduttamani kilot eivät johdu vain alkoholittomuudesta, vaan muistakin valinnoista ruoan ja liikunnan suhteen, mutta pakko sanoa, että posket ovat kaventuneet ja jenkkakahvat sulavat. Myös iho vaikuttaa freesimmältä ja parempi nukkuminen kaikin puolin, mistä se sitten johtuukaan, on verottanut ikävuosia naamakertoimesta. Ja sehän sopii, kun vuosia pian tulee mittariin 40.

Tähän asti ja tästä jouluun saakka saunabissekin on prosenteiltaan nolla. Vaikka tammikuun alussa mietin, tekeeköhän paljon mieli, kun sihijuoma nyt on ”kiellettyä”, vain kaksi kertaa olen kaivannut kilistelyä. Kuohuviini olisi maistunut, kun kävelin maaliskuisen Aurajoen vartta ja katselin nauravia ihmisiä terassilla skoolailemassa auringon kunniaksi. Eräänä pakkasiltana punkku olisi sopinut hienosti kokkaamamme pitsan kaveriksi. Mieliteot eivät siis ole olleet ylitsepääsemättömiä!

Puolison kanssa olemme laskeneet aiheesta hurttia huumoria. Kun joku kävelee vastaan kaljakeissin tai viinitonkan kanssa, hihittelemme, että hänellä oli kädessään salkullinen onnea ja tyyppi on varmasti menossa kotiin hiljentymään. Tyhmiä vitsejä, joita ei ehkä kukaan muu ymmärrä. Työkavereille fiilistelin sitä hetkeä puoliksi vitsaillen, kun seuraavan kerran korkkaan sihijuoman. Se tapahtuu joulun alla lentokentän Wine & View -baarissa ennen aurinkolomaa kanarialla. Ja se on kuulkaas sitten samppanjaa, ei mitään kuohuviintä. Voihan kuitenkin olla, että siinä vaiheessa lasissa onkin vissyä ja alkoholi on so last season, ken tietää.

Jännintä tässä proggiksessa on se, että kun luopuu alkoholista, luopuu vain alkoholista.

Ei se ollutkaan sen kummempaa.

Onko muita tipattomia tai tipattomaa harkitsevia linjoilla? Myös bloggaajakollegani Anna kirjoitti aiheesta tovi sitten: vaatiiko rentoutuminen alkoholia. Käykää lukemassa!

Jenny

Kotona kesällä.
Ystävien mökillä.

27 comments

  1. Hyvä aihe, kiitos Jenny.
    Itse en ole ollut niin vahva kuin sinä tai kaikki ketkä täällä ovat kommentoineet. Mun puoliso kuoli kun olin 32-vuotias ja jäin kahden pienen pojan kanssa yksin. Toinen pojista on vaikeasi vammainen ja tarvitsee erityistä hoitoa. Minulla oli 12 vuoden ajan tapana juoda joka päivä yksi lasi viiniä, myös arkena. Joskun meni myös kaksi lasia, viikonloppuisin enemmänkin. Jaksoin juomisesta huolimatta urheilla säännöllisesti, hoitaa kodin ja lapset ja kaiken muun niin, että asia ei näkynyt mitenkään ulospäin.
    Vasta viime vuonna, kun mieheni kuolemasta oli kulunut 12 vuotta, aloin ymmärtää, että tämä nyt ei ole normaalia että juon niin paljon. Yhdestä lasista päivässä nyt ei tule alkoholistiksi ja juo ne siellä etelässäkin joka päivä, lohdutin itseäni. Onneksi olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut vähennetty todella paljon alkoholin käyttöä. Vasta nyt tajuan kuinka paljon virkeämpi olisin voinut olla kaikki nämä vuodet. Mutta onneksi asiat ovat nyt paljon paremmin. Toivottavasti voin joskus vielä pitää tipattoman kuukauden tai vaikkapa kokonaisen vuoden.

    1. Kiitos Vierailija kommentistasi, mukava, että jätit jäljen!
      Olen pahoillani kaikesta tapahtuneesta, tämä on just tätä, että meillä kaikilla on reppumme, eivätkä ne näy naamasta! Toivon, että elämässäsi olisi myös paljon ihania asioita.
      Ja hienoahan tuo on, että olet alkanut pohtia omaa alkoholinkäyttöä ja tehnyt sen kanssa tietoisia valintoja! Ihminen vain on sellainen, että me toimimme pitkäänkin kuin automaattiohjauksella, vaikka sitten alkoholin, ruoan, ihmissuhteiden, oikeastaan minkä tahansa kanssa.
      Se, mikä itselle on tavallista, tulee tehtyä, eikä se vaadi ajattelemista tai henkistä ponnistelua.
      Olet siis ottanut jo ekan askeleen muutosta, kun edes pohdit asiaa, että se voisi olla toisin! Minusta sekin on jo erittäin hieno asia!
      Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämäsi polulla <3

  2. Minä en ole tipattomalla, mutta alkoholinkäyttöni on silti todella niukkaa. Lapsiperhevaiheessa kun ei tule oikein lähdettyä minnekään bilettämään eikä kotonakaan sitten viitsi sitä viinipulloa avata. Siideri tai lonkerotölkki tulee avattua ehkä kerran kuussa ja viinipullo kerran tai kaksi vuodessa. Jotenkin alkoholi vain on pikkuhiljaa väistynyt elämästäni sivummalle. Mies juo silloin tällöin muutaman oluen tai joskus jopa viskipaukun, mutta siihen se yleensä hänelläkin jää.
    Ehkä meistä vain on tullut tylsiä keski-ikäisiä…
    Kiva juttu että päivität blogiasi nyt tiuhempaan tahtiin. Juttujasi on aina mukava lukea.

    1. Kiitos Tweety Blue kommentistasi! Ja kiva, että palaat lukemaan, jonnekin on pakko saada kirjoittaa, kun työpäivien aikana ei juuri ehdi eikä tarvitse enää.
      Moni on sanonut tuon alkoholinkäytön vähentymisen liittyvän myös ikään, joten ehkä tää on vain luonnollinen kulkusuunta. Se, mitä ei tarvitse, ei tule käytettyä, kuten toisessa kommentissakin todettiin!
      Meidän perheessä tylsät keski-ikäiset ovat alkaneet lenkkeillä enemmän :D :D
      Ihanaa viikon jatkoa sulle!

  3. Mä olen ollut välillä pisimmillään 1,5 vuottakin täysin ilman alkoholia. Välillä lyhyempiä aikoja. Syy, miksi päädyn aina tipattomuuteen, on se, että vaikka otakin alkoholia hyvin harvoin, kun otan, menee melkein aina yli. Vaikka olisin ennakkoon päättänyt, että juon vain viisi annosta, päädyn juomaan 13 ja saan seurauksena hirveän krapulan tai pahempaa, morkkiksen jostakin mitä tein humalassa. En ole koskaan tehnyt siis mitään todella älytöntä tai vaarallista, mutta jotakin sellaista kuitenkin, mikä kaduttaa.

    Nyt olen taas tipattomalla, aluksi siksi, että lokakuun lopussa join pitkästä aikaa ja taas liikaa, mutta myös siksi että olen nyt raskaana. Olen päätellyt omasta juomiskäyttäytymisestä, että alkoholi ei vain sovi minulle. Pidän kai liikaa humaltumisen tunteesta ja alkoholin tuomasta fiiliksestä. Joka kerta juominen on häirinnyt muutenkin huonoa untani, aiheuttanut aina vain pahenevia krapuloita ja etenkin ihan kamalan henkisen morkkiksen siitä, etten osaa pysyä kohtuudessa. Päätin, että alkoholi ei ole kaiken sen arvoista, ja lopetin. Toivottavasti loppuelämäkseni.

    1. Kiitos Laura kommentistasi! Mun mielestä toi on hienoa, että sä olet tunnistanut itsessäsi sen, ettei alkoholi sovi sulle ja käyttäydyt sitten sen mukaan eli olet juomatta. Aika monellehan se ei sovi ainakaan suuressa mittakaavassa, mutta kuinka moni lopulta uskaltaa sen itselleen tunnustaa.
      Ja jos fiilis on huono, ei se todellakaan ole sen arvoista!
      Ihanaa vauvanodotusta sulle ja kaikkea hyvää 

  4. Mä luopuisin alkoholista luopumalla myös monista suurista makunautinnoista ja tunne-elämyksistä; kylmästä lasillisesta proseccoa piknikillä, hyvästä punaviinistä pizzan kanssa, lämmittävästä viskistä vaelluspäivän päätteeksi ja loistavasta kylmästä oluesta saunan jälkeen. Mutta ehkä ero on se, etten juo alkoholia alkoholin vuoksi, vaan maun. Juon vain loistavia juomia, osassa niistä on alkoholia, osassa ei. Jos joku kokee tarvetta totaalikieltäytymiseen, niin go for it, mutta omalla kohdallani – niin kauan kuin en koe mitään haittoja satunnaisista herkkuhetkistä (muut voi herkutella levyllisellä suklaata, itse otan lasin sitä proseccoa, koska se maistuu paremmalta), niin miksi ihmeessä kieltäytyisin?! Lasillinen viiniä lauantai-iltana ei vaikuta sunnuntain olotilaani, eikä tippa viskiä häiritse seuraavan päivän vaellustani. :) (Voi olla, että otan sanani takaisin vaikkapa kahdekymmenen vuoden päästä, mutta se on sitten sen ajan murhe.)

    Ja joo, jos joku haluaa kutsua sitä tekosyyksi, niin siitä vain, mutta haluaisin silloin kysyä ihmisiltä mikä saa heidät nauttimaan muita lempiruokiaan tai -juomiaan. Miksi kuohuviini olisi sen ’kielletympi’ suosikkijuoma kuin kahvi tai vaikkapa mansikkamehu, jos sen nauttiminen pysyy kohtuudessa ja vaikuttaa elämään vain tuoden iloa?

    1. Kiitos iituliina kommentistasi!
      Pakko heti ensin sanoa, että tuo, kun kirjoitin tekosyistä, niin ne olivat kaikki sellaisia, joita olin käynyt läpi omassa mielessäni, että noista muun muassa sitten luovun. Mutta toki kavereiden kanssa juteltua monelle nuo ja vastaavat ovat muodostuneet suurimmiksi aiheiksi olla edes kokeilematta tipatonta, eikä se kaikille tietenkään ole edes ajankohtaista.
      Minäkin tykkään tiettyjen juomien mausta, enkä siis juo alkoholia vain alkoholin itsensä takia tai humaltumisen vuoksi. En pidä humaltumisesta ja siitä, kun tuntuu, että kontrolli katoaa ja harvoin on tullutkaan viime vuosina juotua itseään humalaan saakka. Silti itseäni ehkä ärsytti eniten se, että alkoholista oli tullut tapa. Perjantaina skumppaa ja lauantaina ruoanlaittoviintä, kuten kirjoitinkin.
      Mutta nyt, kun on ollut juomatta noita kohtuullisiakaan määriä, huomaa nuo hyödyt. Kuten just hyvän unen ja sen pöhnättömän olon. En tiedä, mikä siinä on, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sen helpommin tuntuu oma olo krapulaiselta, vaikka pienen määrän jälkeen. Tämä siis itselläni näin, enkä sano, että kaikilla olisi.
      Tämä ihmiskoe toimii nyt itselläni ja selkeästi aihe on monella pinnalla, kun tämä on herättänyt aika paljon kommentointia niin blogissa kuin facebookissakin. Olen kanssasi samaa mieltä, jos nauttiminen pysyy kohtuudessa ja tuo iloa elämään, niin kannattaa antaa palaa :) Silti itse olen tyytyväinen tähän, että kokeilen, miltä tuntuu olla kokonaan ilman tämän 2017 vuoden verran (ainakin, sillä jatkosta en vielä osaa sanoa, se on sitten sen hetken fiilisten mukaan se.). Mutta tässäkin asiassa se, mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle.
      Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinulle :)

  5. Olin v2016 4kk tipattomalla(syys-jolukuun loppuun) ja sokerittomalla ei ollut vaikeaa,en kaivannut alkoholia enkä sokeria ,yöunet todella hyviä ja virkeystaso huipussa.kiloja tippui 10
    voisin varmaan aloittaa taas ei tuota alkoholia muutenkaan useasti nauti joskus lasi kuohuvaa.
    On mukava kun voi sina lähteä pirteänä autollakin kun haluaa.Ärsyttävintä oli se että aina joutui selittämään miksi ei tunnu riittävän että en nyt käytä alkoholia siksi.Alkoholia on todellakin koko ajan tarjolla esim töissä on jo jonkinlaista juhlaa jne sokerituottee on vaikeampia on kakkuja ja pullia ja suklaata yms. Monesti kuulin et ota edes kakkua tai suklaata.
    Kaksi työkaveriani innostui tammikuussa tipattomasta vuodesta 2017 hyvin ovat kestäneet ,hekin sanovat että ärsyttävintä on se että aina joutuu suomessa selittämään syyn!
    Tsemppiä loppuvuoteen teille -ei sitä kaipaa mitä ei tarvitse.

    1. Kiitos Tiina HP kommentistasi!
      Tuo on kyllä ärsyttävää, jos joutuu selittelemään, miksei käytä alkoholia tai vedä kännejä. Itse yllätyinkin positiivisesti, kun huomasin, että harvaa kiinnostaa se, ettei juo, eikä kukaan myöskään ole yrittänyt tuputtaa. Ehkä tämäkin kulttuurillinen seikka on meillä muuttumassa. Eiväthän nuoretkaan juo enää niin paljon kuin ehkä me nelikymppiset aikanaan.
      Ehkä enemmän olen jopa kuullut sitä, että ota nyt kakkua :) Tuputtaminen, oli se sitten mitä tahansa, on aina lähtökohtaisesti jotenkin pielessä. JOkainenhan näissäkin asioissa tekee ne omat valintansa.
      Kiitos tsempeistä ja kommentistasi! Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinulle :)

  6. Mä harkitsen tipatonta elämäntapaa jatkuvasti, mutta toistaiseksi tipaton tammikuu on jäänyt ainoaksi. Täytyy nostaa pipoa edellisille kirjoittajille – ja tietysti sulle, Jenny – kun alhoholi on jäänyt noinkin helposti pois. Mä tiedän, miten hienoilta selvät aamut ovat, mutta jotenkin viini tai pari saunasiideriä kuuluvat viikonloppuihin. Ja kesälomaan, jonka jälkeen juomista luopuminen on yllättävän vaikeaa. Tiedän, että pitäisi lopettaa juominen kokonaan, koska olen jo riippuvainen siitä jollain tasolla, mutta toisaalta tarvitsen sitä rentoutuakseni. Ja pidän monen alkoholin mausta. Mutta selityksiähän nämä kaikki ovat…

    1. Kiitos Lazymary kommentistasi! No onhan se tipaton tammikuukin jo jotain, ja asiantuntijatkin komppaavat, että sekin tekee jo hyvää elimistölle.
      Mä huomasin itsestäni, että alkoholi oli enemmänkin tapa. Olin totuttanut itseni siihen, että perjantaina ja lauantaina saa itseään palkita. Ehkä se siksi on jäänyt noin helposti pois ilman hampaiden kiristelyä, kun tiedostin, että usein juon tavan vuoksi. Ja onhan uusia tapoja tullut tilalle, kuten lauantain aamulenkki. Ehkä tässäkään asiassa ei kannata miettiä sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan mitä saa tilalle.
      Kyllä mäkin tykkään tiettyjen juomien mausta ja kyllä kylmä skumppa on aika ihanaa, mutta nyt on näin. Ja sitten katsellaan, miltä tuntuu tän vuoden lopussa :)

  7. Ennen maistui humalahakuisesti mutta olen ollut jo 16 vuotta ’ajokunnossa’ sen enempää en ole juonut. Viimeisen vuoden olen kuitenkin lisännyt saunakaljoittelua ja nyt menee jo pari pulloa joka päivä. En tiedä pitäisikö siirtyä takaisin ykköskaljaan saunassa. Uudet pienpanimo oluet ovat vaan niin hyviä.

    1. Kiitos W.W. kommentistasi! Se on hyvä, että pysyttelee ajokunnossa. Ja tottahan sekin on, että tarjonta on aivan erilaista olutpuolellakin kuin joskus aiemmin, pienpanimoita tulee kuin sieniä sateella ja heidän mukanaan oikeasti maukkaita oluita. Joskus omaa juomista on hyvä tietoisesti pysähtyä miettimään, vaikka pulmia sen suhteen ei olisikaan. Itselle alkoholi oli selvästi myös tapa.
      Mukavaa viikon jatkoa!

  8. Minä tykkään juoda lasillisen viiniä viikonloppuisin.
    Mieheni ei välttämättä juo sitäkään.
    Meidän alkoholiongelmamme on sitä sorttia, että mitä tehdä avatulle viinipullolle, kun siitä on juotu lasillinen.. Ruoanlaittoon tietenkin, mutta harvoin koko pullollista siihenkään tarvitsee.
    Minulla tulee alkoholittomia kuukausia välillä ”vahingossa”, huomaamatta. Käytämme mieheni kanssa niin vähän, ettemme ole kokeneet täysalklholittomuutta.
    Mutta jos juon enemmän kuin 2 lasillista, huomaan kyllä yöunien kärsivän. Siksi en juokaan kuin 1 lasillisen/ilta.
    Jos lähden ”juhlimaan” (hah, eli illalliselle kavereiden kanssa = life after 40) , juon maksimissaan 5 lasillista. Se määrä vaikuttaa yöuniin kyllä, muttei aiheuta varsinaista krapulaa väsymyksen lisäksi.
    Luulen, että jos päättäisimme miehen kanssa samanlaisen proggiksen, selviäisimme ongelmitta. Jätimme vuoden alussa sokerin pois ja miehen muutaman viikon kipuilua jälkeen, elämä taas hymyili. Meille alkoholi ei ole rentoutuskeino, välillä vain tekee mieli hyvää viiniä. Välillä taas juomme vain makuvettä tai vissyä. Limppareita en juo.
    Minä yritän muutenkin olla kohtuukäyttäjä kaikessa. Sokerin kanssa miehellä oli ongelma, joten päätimme sen johdosta sokeritonta elämää. Välillä olemme syöneet sokerisia herkkuja,
    mutta ne eivät maistu niin hyviltä, kun suu ei ole tottunut niihin. Kaikki maistuu liian makealta; ällömakealta.
    Onnea alkoholittomaan vuoteen. Veikkaan että skoolaatte vissyllä loman kunniaksi. :-)

    1. Kiitos IMS kommentistasi! Tuo pulma kuulostaa juuri hyvältä pulmalta :)
      Tämä on ihanaa, miten alkoholipostaus on herättänyt keskustelua. On virkistävää kuulla muiden tavoista käyttää alkoholia ja saada niistä itsellekin oivalluksia.
      Itsellä on viime aikoina hieman lipsunut tuon sokerin suhteen. Haluan olla myös kohtuukäyttäjä kaikessa, myös sokerin ja vaalean vehnän kanssa, josta tosin haluaisin luopua kokonaan.
      Mukavaa viikkoa sulle :)

  9. Kiva lukea tästä Jenny! Mulla tuli sama oivallus kymmenisen vuotta sitten. Ymmärsin että alkoholinkäyttö oli enemminkin sosiaalisen kanssakäymisen osa, enkä ole oikeastaan koskaan saanut siitä mitään sen kummempaa , paitsi turhaa väsymystä ja alakuloa seuraavana päivänä. Sellaista ei kukaan tarvitse, uskallan väittää.
    Samoihin aikoihin luin Juhani Seppäselle Selvästi juovuksissa-kirjan, jossa pohdiskellaan alkoholin vahvaa roolia arjessa(kin). Suosittelen!
    Hassua että piti niin monet vuodet juoda tavan vuoksi, ennenkuin ymmärsi, että ei sovi minulle, että voin paljon paremmin kokonaan ilman. Mitään en ole menettänyt, mutta saanut monta, monta hyvin nukuttua yötä ja raikasta aamua 😊

    1. Tämäkin oli hyvin kirjoitettu ja oivallettu!

    2. Kiitos Maare kommentistasi! Hyvä kun muistutit tuosta kirjasta, olen sen lukenut joskus aikanaan ja se taitaa löytyä kirjahyllystä, pitää vähän kaivella.
      Ihanasti sanottu ja hienosti olet oivaltanut. Näinhän uskon, että itsellekin tuo on enemmän tapa kuin mikään asia, jota ilman en voisi olla. Toki se on välillä hauskaakin, joten saa nyt nähdä, miten sitten lopulta käy. Jääkö kokonaan vai onko arjessa pienessä mittakaavassa.
      Aurinkoa!

  10. Kippis alkoholittomuudelle! Itse oon ollut ilman jo niin pitkään, etten osaa oikein siitä enää edes puhua. Se on niin luonnollisesti elämäntapavalinta, etten osaa ajatella, millaista elämä olisi alkoholin kanssa. Asiaan ei liity mitään järisyttävää päätöstä tms. Se vain jäi pois aloitettuani meditaatiomuotoisen joogan vuonna 2002. Eli todellakin: 15 vuotta ilman alkoholia! Joskus alkuun sitä joutui selittelemään, mutta ei enää vuosiin. Nykyisin alkoholittomuus ei oo enää ihan niin iso juttu ja kun en viihdy baareissakaan, niin ei sitä osannut kaivatakaan. Toki nuorempana tuli otettua ja alkoholiin liittyy monta hauskaa muistoa. Nykyisin en saa enää edes kiinni siitä, et mihinkäs sitä oikein tarvittiinkaan. En kaipaa sitä tilaa, mihin alkoholi vie. Tykkään tästä kirkkaasta selkeydestä – elämästä juuri tässä muodossaan. 🙂 Mut en silti ikinä saarnaa muille tästä. Jokainen tekee omat valintansa. Mut kun on myös kasvanut perheessä, jossa isä oli ja on ongelmakäyttäjä, se vain alleviivaa sitä seikkaa, etten halua perheeseemme alkoholia. Miehenikään ei juo, niin se tekee asiasta vielä itsestäänselvemmän. Semmosta. Ja joskus juhlapäivien jälkeiseinä aamuina saatan fiilistellä, et siellä ne muut makaa krapulassa kotona. – Mäpäs taidan lähtee lenkille. Se on aika kivaa. Kuten itsekin kuvailit. Mukavaa maanantaita! 🙂

    1. Kiitos Sanna, ja olipa hyvin sanottu – kirkas selkeys. Juuri siltä minustakin tuntuu ja erityisesti viikonloppuaamuina! Ja isomman nautinnon se aamulenkki tuo kuin viinilasit edellisenä iltana…
      Itsekin olen nähnyt tuon ongelmakäytön läheltä ja sen, miten sen mukana meni perhe, rahat, työpaikka, koti ja ihmissuhteet. Ei hyvä, ei sitten ollenkaan.
      Tämä postaus poiki kyllä kiinnostavaa keskustelua :) Mukavaa viikon alkua sulle!

  11. Kivasti kirjoitettu omasta valinnasta ilman holhousta. Itse pidän helmimaalishuhti ilman alkoholia, ihan muuten vaan, ei vaadi mitään ponnistuksia. Lasillisen kuohuvaa join ystävien luona jonne minut kutsuttiin ensimmäisen kerran syömään.
    Olen tosi väsynyt niihin kommentteihin että joisit edes joskus tai että minä en pystyisi olemaan ilman, mutta jokaisen oma asia se on.
    Lauantaina baarista bändin keikalta lähdin autolla ja yksi henkilö ei voinut uskoa etten ollut juonut mitään. Ehkä nauroin ja tanssin liikaa selvinpäin olleeksi.
    Vappuna on tiedossa pirskeet kuohuvan kera ja olen menossa mukana. Pidän siitä että valitsen asian itse.
    Mukavaa kevättä!

    1. Kiitos Sanna!
      Hyvä me! Eikä ponnistuksia tämä ole mullakaan vaatinut. Jos tipattomuus olisi tuntunut vaikealta, se olisi ollut merkki siitä, että sitten asiaa olisi pitänyt punnita tarkkaan ja huolella ja saattaisi olla ongelma!
      Itse olen yllättynyt siitä, miten helposti ja vaivattomasti viikonlopun tapaskumpasta luopuminen sujui. Ja aina saa näitä uusia tapoja ottaa tilalle. Jännittävää nähdä, miten sitten jatkossa, mutta nyt mennään näillä. Mukavaa viikon jatkoa sulle :)

  12. Asiaa! Itse olen ollut vappuna jo kolme vuotta ilman alkoholia 😊

    1. Kiitos M kommentistasi! Hieno juttu! Mukavaa viikon jatkoa :)

  13. Hyvä kirjoitus, tämä aihe aina koskettaa. Meidän perheessä perjantaipullo ei ole ollut se juttu, eikä se ollut lapsuudenperheessäkään. Sehän on vain tapa ja turha opettaa itsensä sellaisille tavoille, lapsillekin voi näyttää erilaista rentoutumismallia. Rentoutuminen voi tapahtua vaikka niin, että on tekemättä mitään ja rauhoittuu. Alkoholiaiheesta on kyllä vaikea olla saarnaamatta, sen olen huomannut. Samoin on vaikea pidättäytyä painostamasta limsanjuojaa, kun muut kilistävät skumpalla tai vahvemmalla. Mutta mitä väliä sillä on, mitä kukin juo? Vaikka joisi lasin maitoa. Sillä miten paljon juo, on kyllä vaikutusta lähipiiriin. Joskus tuntuu, että joidenkin mielestä luopuu myös ilosta ja kaikesta hauskuudesta ja rentoutumisesta, jos ei juo. Lapsista voi ottaa mallia hauskanpidosta, siihen ei tarvita mitään aineita. Hullutella voi sydämen pohjasta ilman viinaakin, tosin joitttenkin mielestä ei voi ja riski on saada ihan oikean hullun leima otsaansa. Mutta mitä väliä silläkään on? Hih.
    Huumoria kyllä liittyy alkoholin hankintaankin, joskus se on aika makaaberiakin. Hakaniemessä näin töistä tullessa yhtenä perjantaina kauniisti pukeutuneen nuoren naisen, jolla oli kaksi kaljapakkia, ”mäyräkoiraa”, ja hihnan päässä kaksi elävää mäyräkoiraa. Harmi ettei kamera ollut valmiudessa, vain elävä muistikuva jäi. Kuvaamisluvan olisin tietysti joutunut pyytämään.
    Entäs kun pyöreitä vuosia täyttävä henkilö käy Virosta hakemassa täyden autolastin viinejä, kaljaa ja väkeviä syntymäpäivilleen. Vieraita ei tullutkaan monta ja niistä puolet autolla. Iloliemien käyttö jäi vähäiseksi, vieraat keskittyivät ruokapuoleen ja kahvitteluun. Äkkikuolema kohtasi muutaman viikon päästä päivänsankarin ja lähipiiri totesi autotallin suuret juomavarastot. He raahasivat niistä reilun määrän hautajaisiin. Harvoin hautajaisissa on sellainen kapakkatunnelma, naurunremakka ja kovaääninen keskustelu. Ikkunoista saattoi seurata muita hautajaissaattueita, kirkossa oli aina perjantaina ja viikonloppuna hautajaiset kerran tunnissa. Maailmankaikkeus järjestää nähtäväksi kaikenlaista.

    1. Kiitos Orvokki B. kommentistasi! Juuri näin, alkoholia ei tarvita ainakaan siihen, että olisi hauskempaa ja rentoutumiskeinoja on monia muitakin.
      Välillä on ihan hyvä ottaa myös alkoholi huumorin kannalta. Onhan se kuitenkin myös ihan ookoo asia, niin kauan kun pysyy hanskassa!
      Hauska tuo kertomus hautajaisista. Mukavaa viikon jatkoa!

Comments are closed.