Kun positiivisuus ärsyttää

Pari viikkoa sitten törmäsin tuttavan Facebook-seinällä kirjoitukseen, jossa naureskeltiin positiivisuudelle. Meitä mieluummin hyvään kuin huonoon uskovia pidettiin vähän höpsähtäneinä jossei nyt ihan foliohattuina. Miksi positiivisuus ärsyttää?

Ai mitä? Eikö elämä olekaan yhtä ananasakäämää?
Ai mitä? Eikö elämä olekaan yhtä ananasakäämää?

Mikä saa ihmisen tuomaan isosti esiin sitä, että toisen erilaisuudessa on jotain vikaa? Aloin myös miettiä, että milloin lopetetaan niiden dissaus, jotka tekevät asiat eri tavalla kuin itse? Miksi myönteisistä ihmisistä usein luullaan, että he kuvittelevat elämän olevan vain vaaleanpunaisia purkkapalloja? Miksi tarttua muiden elämään ja ottaa heidän tapansa olla niin henkilökohtaisesti? Miksei voi vain antaa toisten olla sellaisia kuin he ovat (jos he eivät loukkaa ketään)? Eikö oikeasti kannattaisi keskittyä omaan elämään ja sen parantamiseen ennen kaikkea jos ei ole siihen tyytyväinen? Uskon nimittäin, että jos on kovasti aikaa ja ennen kaikkea tarvetta mollata ja dissata muita, tuskin sitä on elämäänsä kovin tyytyväinen. Koska jos olisi, ei kokisi tarvetta mollata ja dissata muita, koska olisi elämäänsä tyytyväinen. Miksi on hienompaa sanoa, että positiivisuus on perseestä kuin päinvastoin?

Dissaamisen takana tietämättömyyttä?

Ehkä tämä dissaaminen johtuu tietämättömyydestä. Saatetaan ajatella, että ihminen, joka pääosin haluaa ajatella asioista myönteisesti on joku naminamibumtsibumbum-tyyppi. Että kyllä se hölmö sieltä pilvenhattaralta vielä tipahtaa, reppana, tähän oikeaan elämään, näkemään kuinka paskaa kaikki voi olla. Toisen erilaisuus voi myös ärsyttää. Ja erityisesti omien vaikeuksien hetkellä voi olla vaikea sietää heitä, joilla ei vaikuta olevan huolen häivää arjessaan. Mutta tässäkin taikasana on vaikuta. Harvan naamasta näkyy, mitä hän on kokenut tai käy parhaillaan läpi. Se jos luulee jonkun muun ihmisen elämän olevan yhtä arjen luksusta, on se vain oma uskomus, ei mikään fakta. Tässä kohtaa mennäänkin aika kovaa pieleen: uskon siihen ja olen sen monesti nähnytkin, että niillä myönteisimmillä tyypeillä on ne vaikeimmat kokemukset takanaan. Mutta nimenomaan takanaan. He ovat halunneet lakata vellomasta. He ovat halunneet löytää keinoja mennä eteenpäin, elää elämäänsä niin, että se on tyydyttävää, antoisaa, iloista. Kun on menettänyt omassa mittakaavassa riittävän paljon, litsaria on tullut arjessa poskelle enemmän kuin uskoisi kestävänsä ja kun on nähnyt sen sysipimeän ja pikimustan kuin myös valoisan ja kaikki ne ällöt sateenkaaren värit, sitä kasvaa henkisesti ja helposti alkaa kuin vahingossakin uskoa hyvään. Alkaa nähdä useimmin huonon sijaan sen hyvän. Sitä alkaa osata arvostaa ihan yksinkertaisia asioita. Kuten hanavettä, kahta toimivaa jalkaa, kattoa pään päällä, ystävien seuraa, sitä, että saa mennä töihin. Silloin ei ole enää tarvetta valittaa ja keskittyä tarkkailemaan, mitä muut tekevät ja vieläpä naureskella päälle, että voi noita hyväntahtoisia hissukoita, kyllä ne vielä tippuvat maanpinnalle nekin.

Kenenkään arki ei ole 24/7 ruusuntuoksua.
Kenenkään arki ei ole 24/7 ruusuntuoksua.

Elämä kantaa tai sitten ei

Mitä enemmän vaikeuksia, sitä syvemmäksi voi muuttua usko hyvään. Ei toki kaikilla, koska olemme erilaisia ja katsomme asioita kukin kulmastamme, mutta uskon, että noin käy useimmille. Se voi viedä aikaa, vuosiakin, mutta moni pahoistakin tilanteista selviytynyt kokee, että ei olisi se ihminen, jos elämä olisi aina ollut pilvenhattaraa ja pumpulia. Mutta kenen elämä sellaista sitten olisi? Ei kenenkään. Kaikki ei aina voi mennä kuten haluaa, kaikki ei voi aina mennä hyvin, jokainen kohtaa vastoinkäymisiä, ongelmia ja suorastaan vattumaisia elämänjaksoja.

Ero ihmisissä ei useimmiten olekaan siinä, että joku kokisi vähemmän hyvää ja toinen enemmän huonoa. Ero on siinä, miten me asioihin suhtaudumme, mihin katseemme kiinnitämme, mitä kokemastamme opimme, miten pystymme hyväksymään tapahtuneita ja  miten pääsemme elämässä eteenpäin. Ja vaikka kaikista asioista ei pääse yli eikä kaikkea voi hyväksyä, silti voi saada taas elämän syrjästä kiinni, alkaa uskoa hyvään, olla mieluummin positiivinen kuin ainainen valittava negistelijä.

Ihminen on hyvä keksimään hankaluuksia

Valittamisesta olen kirjoittanut aiemminkin. Toki itsekin valitan silloin tällöin, ja silloin nimenomaan usein ihan turhasta. Olenhan ihminen. Mutta jos tähän valittamisen tapaan ei tietoisesti keskity, sitä ei edes huomaakaan, miten paljon voi valittaa. Mutta usein valittavat ne, joilla kaikista vähiten olisi siihen aihetta. Jos hankaluuksia ei ole tarpeeksi, ihminen kyllä keksii niitä.

Joku saattaa myös ajatella, että on hienompaa olla kriittinen negistelijä kuin se hyväntahtoinen kukkien haistelija, joka haluaa vuosienkin jälkeen uskoa, että kaikki järjestyy. Sallitaan se hänelle, mutta eiköhän ihmisen hienous ole enemmän siitä kiinni, että antaa kaikille tilaa, myös heille, jotka ovat erilaisia kuin itse on.

Muiden elämän tarkkailun ja sille naureskelun sijaan kannattaa kaikki paukut pistää oman arkensa kehittämiseen ja sen miettimiseen, miten itse voi elää itselle riittävän hyvää arkea. Kun keskittää energiansa oikeaan paikkaan, alkaa tapahtua myös ihmeitä!

Mahtavaa maanantaita sinulle!

Joskus arki on kuin vaaleanpunaisia kukkasia.
Joskus arki on kuin vaaleanpunaisia kukkasia.

14 comments

  1. […] Kiitos tuhannesti kaikista jaoista ja kommenteista Kun positiivisuus ärsyttää -postaukseeni. […]

  2. Kiitos tästä tekstistä :) <3

    1. Kiitos Maria sinulle, että jätit jäljen <3 Aurinkoa päivääsi :)

  3. Ja ihaninta on, että kun on löytänyt henkisen kasvun ja positiivisuuden, ei tarvitse enää takertua pelkkiin epäkohtiin, arvostella muita tai puhua pahaa. On helppo hengittää ja olla! Jokainen olkoon sellainen kun on ja minä olen tällainen ja tässä hetkessä ❤️

    1. Kiitos Heli kommentistasi! Ja kyllä! Kun sitä oppii kääntymään sisäisen voimansa puoleen, ei ole enää niin kovaa tarvetta takertua tai ottaa muiden asioita tai sanomisia henkilökohtaisesti. Kauniisti tämän asian sanoitit <3

  4. Kiitos tästä! Negatiivisista ihmisistä ja asioista kannattaa tosiaan ottaa etäisyyttä. Elämänlaatu paranee kohisten.

    1. Kiitos Anna kommentistasi! Niinhän se on, aina vain ei niin helppoa :) Mutta ihminen imee itseensä vaikutteita ja toisten tunteita tutkitustikin, joten itse pysyttelen mieluummin ”positiivareiden” joukossa ;) Iloa päivääsi!

  5. Tämä osui ja upposi, niin samaa ajatusmaailmaa kuin omani. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti, harvoin tiedämme kenenkään taustoja tarkasti, ja mitä kukaan on toisia tuomitsemaan muutoinkaan.
    Itse katson elämää uusin silmin valoisuudella ja positiivisuudella todella suurien, ja toisiaan seuranneiden, vaikeuksien ja menetyksien kautta. Piti oikeasti kysyä itseltä, jäänkö tähänkin vellomaan tai menenkö eteenpäin. ”Mitä enemmän vaikeuksia, sitä syvemmäksi voi muuttua usko hyvään”, allekirjoitan tämän täysin.
    Valoa ja iloa päivääsi!

    1. Kiitos paljon kommentistasi Maaria! Lämmittää kuulla, että meitä on muitakin :) Niin se taitaa mennä, että lopulta ne vaikeudet vahvistavat ja ihminen alkaa nähdä elämän toisin, tavallisia päiviä ei olekaan. Kaikkea hyvää sinun kesääsi <3

    2. Elossa on vaiheita. Alussa – syntymässä on positiivisuus ja aikuisuuteen mennessä on opittu se toinen. Negatiivisessa ei kykene – maailman paino on yli voimien ja vain positiivisella ajattelutavalla sen trauman = negan saa – jos on pitkämielinen ja saa apua, selvitettyä nii että taas alkaa kykenemään, pienin askelin mutta kuitenkin. Ajatuksista tekoihin on vielä matkaa mutta kyllä ne positiiviset teotkin sieltä tulevat, ajallaan. Positiivisessa ”Bumtsibum-vaiheessa” :D

      1. Kiitos Kippis kommentistasi! Hienosti kiteytit, että syntymässä negatiivisuutta ei edes ole, vaan se tulee (opitaan) ympäristön ja kaiken muun mukana. Ja kaikella on aikansa, myös positiivisilla teoilla. Mukavaa viikonloppua sinulle!

  6. tanja kaarlela

    Upeasti kirjoitettu.kiitos kaikkien kovia kokeneiden positiivareiden puolesta.erilaisuus on rikkautta ja tärkein sosiaallisuuden muoto on suvaitsevaisuus ja kunnioitus.valoista päivää kaikille

    1. Kiitos paljon kommentistasi Tanja! Lämmitti mieltäni, emme ole yksin <3 Iloista viikon alkua sinulle!

Comments are closed.