Laihtumisen odottaminen ärsyttää + treenivinkki salille

Tällainen päivä tänään: Haluaisin laihtua heti. Laihtumisen odottaminen ärsyttää. Mutta kun se liikapaino ei ole syntynyt kuukaudessa, niin luonnollisesti myöskään siitä eroon hankkiutuminen yhdessä yössä, parissa päivässä tai kuukaudessa ei onnistu.

Kuva parin vuoden takaa Adidas Heimo -ajalta. Muuten en ole yhtään rupsahtanut, mutta tuo juoksutakki vähän kiristää. (Kuva: Pasi Salminen)

Sairastelut on selätetty ja treenit ovat lähteneet hyvin käyntiin, mutta huomaan, että kärsivällisyyteni kanssa minun on tehtävä hommia. Vaikka todellakin tiedän, että esimerkiksi nämä 10–15 liikakiloani eivät ole syntyneet yhdessä yössä eivätkä edes viikossa tai kuukaudessa, niin mikä siinä onkaan, että haluaisin kiinteytyä heti paikalla? Mieluiten jo eilen, jos mahdollista. Miten sitä jaksaisi kärsivällisesti odottaa niitä ensimmäisiä näkyviä tuloksia, joihin kuitenkin on matkaa vielä viikkoja?

Tässä osoitteessa on siis maltti vähän hukassa! Ja vaikka tiedän, että vaa’alla on ihan turha rampata ja peili, mittanauha ja omat nykyiset vaatteet kertovat enemmän kuin esimerkiksi puntari, niin niinpä sitä vain on tullut vaivihkaa hivutettua tuota vempelettä esiin kylppärin vetolaatikoiden alta. Jos ei suutarin lapsella ole aina kenkiä, niin eipä niitä taida olla suutarillakaan. Hyvinkin kun tiedän sen, että nyt on vain sinnikkäästi treenattava, syötävä terveellisesti, riittävästi ja itselleni sopivasti ja nautittava tästä matkasta, ilman, että kyylään vaakalukemia silmät kiiluen.

Samalla vähän järkyttyneenä olen pohtinut sitäkin, että miten sitä taas päästinkään itseni jojoilemaan tällaiseen kuosiin. En näköjään todellakaan ole se tyyppi, joka oppii kerrasta, vaan niihin vanhoihin huonoihin tapoihin ja tottumuksiin on niin helppo lipsua. Mutta niin se vain menee, että laiskottelu, herkkujen syöminen tai viikonloppuviinin lipittely on oravanpyörä, joka alkaa tuntua niin luontevalta, ettei edes aina tajua, että sitähän voisi toimia ihan toisin. Sitten kun kierteen saa poikki, huomaa, ettei edes halua ahtaa sisäänsä mitään epäterveellistä. Kummasti alkavat salaattilounaat houkuttaa ja perjantai-iltana jättää mieluusti ne pari lasia juomatta, jotta pääsen lauantaiaamuna treenaamaan.

Kuva: Pasi Salminen

Jotenkin myös harmittaa se, miten monta kertaa kuopuksen syntymän jälkeen olen ollut tässä samassa lähtötilanteessa. Ennen tuota nuorimmaistani en ole koskaan edes kärsinyt paino-ongelmista. Jotain olen sentään matkan varrella oppinut: en vuosiin ole puhunut itsestäni itselleni rumasti enkä edes vaatekaupan pukukopissa ole itseäni sättinyt. Ei tulisi mieleenkään ”motivoida” itseä lenkille juokse läski, juokse -läppien kera tai puristella vatsamakkaroita suupielet inhosta vääntyen. Negatiivisuus ei johda koskaan mihinkään, ei edes painonhallinnassa.

Tällainen nyt olen, mutta haluan muuttua ja sen teen lempeästi ilman itsevihaa tai ällötystä. Teen sen, koska tunnen, etten oikeasti ole tämän painoinen. En tosin ole se laiha luikkukaan, joka olin, kun aloin tuota kuopustani odottamaan. Näin neljänkympin kieppeillä olen erityisen valmis löytämään sen kultaisen keskitien, joka ei ole yli- eikä alipainoinen vaan mieluiten sporttisen ja terveen näköinen. Sellainen reippaan ja hyväntuulisen, energisen oloinen tyyppi. Sellainen, joksi itseni tunnen.

Tiistai vasta ja jo kaksi treeniä takana. Eilen kävin ohjaamassa niskaselkä-tunnin, joka saa aina veren kiertämään ja kuin kasvattaa rankaa pidemmäksi. Tänään kävin uuden ystäväni kanssa salilla, jossa teimme hänen ehdotuksestaan seuraavan setin:

10 x rinnalleveto

10 x takakyykky

10 x pystypunnerrus

10 x etukyykky

10 x hyvää huomenta

ja koko setti yhteensä viisi kertaa eli 50 toistoa jokaista liikettä. Jokaisen setin viisi liikettä teimme 20 kilon tangolla yhteen putkeen, ja viiden liikkeen jälkeen oli pikku tauko. Mutta pakko sanoa, että kolmannella kierroksella joutui pysähtymään hengittelemään jo parin liikeen jälkeen. Viiden kierroksen jälkeen oli tyytyväinen olo. Kyllä liikunta vain on ihan parasta! Aionkin pyrkiä nauttimaan siitä ja työntämään nyt nuo kärsimättömät laihdutusajatukset taka-alalle. Kuitenkaan se ei ole pääsyy sille, miksi liikun, vaan enemmänkin terveys (toki se liittyy painonhallintaan) ja pääkoppa.

Onko muita painonpudottajia linjoilla? Miten menee?

Lue myös:

Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin 

Kuva: Pasi Salminen

 

 

 

 

20 comments

  1. Pakko laittaa tämä kommentti, kun illalla välähti ajatus:
    Olin vessassa, menossa nukkumaan (ajoissa) ja ajattelin, kuinka ihanaa on mennä unille ja saada nukuttua hyvän mittainen yö.
    Sitten hoksasin!
    UNI!!!
    Voiko todellakin olla niin, että massiivinen univelka sotkee koko kehon niin pahasti (himoitset herkkuja, et jaksa liikkua, masentaa, hormonitoiminta on sekaisin, aineenvaihdunta), että tässä saa painonpudotuksen kanssa tehdä enemmän kuin yhden vuoden töitä, jotta homma alkaa luistamaan?

    1. Moikka Susanna ja kiitos viestistä!
      Hieno oivallus, joka pitäisi meidän muistaa :) Olen tuosta aiheesta tehnyt juttuakin ja totta on, että pätkäunet vaikuttavat just aineenvaihduntaan ja muistelen, että just jopa keskivartalolihavuuteen. Ja itsellä on ainakin väsyneenä makeanhimo ihan valtaisa! Ja sillon just tekee mieli mättää huonoja hiilareita sisäänsä,jotka sitten vain väsyttävät lisää ja tadaa, kierre on valmis.
      Mähän olen nukkunut vasta pari kuukautta kunnolla kuopuksen, 6, syntymän jälkeen. Siihen lienee monta syytä, mun pitää tehdä tästä ihan oma postauksensa.
      Toivottavasti sä saat nukuttua! Muistelen, että sullahan on useampi lapsi myös ja vielä aika pikkuisiakin <3

      1. Oi, kun sulla onkin hyvä muisti <3
        Juu, lapsia on kuusi(18v.-2v.) Toiseksi nuorimmaisen kohdalla huomasin, että paino alkoi vaivattomammin pudota, kun lapsi oli kahden. Yöt tasoittuivat pikkuhiljaa. Ja voimia harrastaa ja syödä oikein oli enemmän. Josta tuli positiivinen kierre :)
        Tällä hetkellä yö unet on vielä vähän niin ja näin. Lapset ovat sairastelleet paljon.
        Mutta kyllä se tästä tasoittuu.
        Kirjoituksesi ovat herättäneet minut huomaamaan unen tärkeyden ja olen tietoisesti kiinnittänyt riittävään uneen huomiota (sen mitä 'ulkoisilta häiriötekijöiltä' pystyy).

        1. Sulla olikin puolet enemmän lapsia kuin mulla :) Tuo oli ihana tuo positiivinen kierre, se on varmasti sulle tulossa nytkin ihan pian! Mä olen paininut näiden unipulmien kanssa tässä niin monta vuotta, että nyt kun olen alkanut nukkumaan niin, etten enää herää joka rasahduksesta, on se tosi hienoa.
          Kaikki noi sairastelut toki vaikuttaa niin omiin kuin lastenkin uniin, toivottavasti pysytte nyt terveinä! Meillä on ollut sillä tavalla, että mä olen sairastellut, muut ovat olleet terveenä ihme kyllä.
          Tuo uni on kyllä sellainen juttu, että aion siitä kirjoittaa jatkossakin, kiva, että se kiinnostaa!
          Ihanaa päivää sinulle Susanna <3

          1. Kiitos!
            Upeaa päivää myös sinulle Jenny <3

  2. Ootteko kuulleet Vaakakapinasta? Löytyy Ylen sivuilta😉Jos unohtas vaakat ja kekittys nauttimaan elämästä.

    1. Kiitos Maarit vinkistä! Siellähän oli vaikka mitä kiinnostavaa tietoa, täytyy ihan ajan kanssa tutkia! Ja juu, elämästä kyllä nautitaan joka päivä :) Mukavaa viikon jatkoa sulle <3

  3. Samanlaisia fiiliksiä täälläkin, oi miksi ihmisen mieli pitää olla niin malttamaton vaikka kyllähän se on ihan loogista, et huolella kerätyt kilot ei voi vaan lähteä kerta pieraisulla pois :D

    Tekstiisi on kyllä varsin helppo samaistua, itsellä kaksosraskauden jälkeisiä hautomokiloja vielä 10 ja ukot puskettu ulkomaailmaan kuitenkin kesällä 2014 :) Rasvakerrasto vaan jäi kuitenkin lämmittämään mieltä.. Oma saamattomuus asian suhteen toisinaan harmittaa, mutta nyt ollaan liikkeellä pienin askelin kohti parempaa. Nyt viimeinen piste veivailuille :)

    Aktiivisuusmittari on mukavasti kyllä vauhdittanut liikkumaan, elektroniikalla on ihmeellinen vaikutus!

    1. Kiitos Sanna V kommentistasi! Mullakin on aktiivisuusmittari tosiaan nyt käytössä ja se pirskatin kapistus toden totta saa mut kävelemään :) Noihin kilsojen keräämiseen jää koukkuun ja hyvä niin, se on kuitenkin aika terveellinen koukku.
      Ihminen on saamaton ja tämä lienee nyt joku oppiläksy, joka itseni on käytävä läpi. Kärsivällisyyttä pitää siis kasvattaa.
      Tsemppiä sulle liikkumisiin ja ihanaa viikkoa!

  4. Itse olen ollut koko ikäni hoikka. Nyt aikuisempana kuitenkin ärsyttänyt pienet jenkkakahvat ja ikuinen makeanhimo. Olen halunnut karistaa muutaman kilon ja makeanhimon pois.

    Meillä ollaan aina syöty terveellisesti ja monipuolisesti. Kesän jälkeen lopetin sokerin syönnin kokonaan ja siirryin gluteenittomalle ruokavaliolle. Himot katosivat, mutta jenkkakahvat eivät. En käsittänyt, miten voi olla mahdollista, ettei moinen suuri elämänmuutos näy kropassa ulkoa päin.

    Joulun aikaan jätin hiilihydraatteja vähemmälle. Luin Ruokavallankumous-kirjan. Päätin unohtaa Syö vähemmän kuin kulutat-teorian (tosin en ollut sellaista koskaan pystynyt noudattamaankaan, koska näkä). Aloin panostamaan runsaaseen proteiinin ja rasvojen saantiin ja pidän hiilarit minimissä. Jenkkakahvat katosivat alta aikayksikön, kroppa on kiinteytynyt, paino pudonnut. Olo on hyvä ja vatsa kylläinen. Ei ole turvotusta ja syömisen jälkeisiä ähkyjä tai väsymystiloja.

    Hiilihydraatit vaan tuntuvat saavan kropassa aikaan nälän ja väsymyksen oravanpyörän ja ruokkivat erilaisia himoja.

    Oho..kylläpä innostuin. No ehkä joku muukin ;) suositteluni siis Ruokavallankumous-kirjalle, joka antaa kaikenkattavan selityksen ihmiskunnan lihavuusepidemialle, kertoo, miksi kaloriteoria (syö vähemmän kuin kulutat) ei laihduta ja antaa ajatuksia ja neuvoja kohti helppoa ja nälätöntä painonpudotusta.

    1. näkä=nälkä :D

    2. Kiitos Ilona kommentistasi! Ja iso kiitos kirjavinkistä, tuo onkin multa mennyt jotenkin ohi tuo Ruokavallankumous. Kiinnostavaa tuo, mitä sanot, mutta uskon tuohon täysin. Itse asiassa kirjoitin juuri Kauneus ja Terveys -lehteen parista painonpudottajasta ja muistelen, että kumpikin oli ensin ollut lähes järkyttynyt siitä, miten paljon saikaan syödä, kun vain söi oikein.
      Olen itsekin korjaamassa tässä ruokavaliotani, vaikka täysin ilman makeaa en ole nyt tammikuussa ollutkaan. Sekin on kuitenkin jo edistystä omalla kohdallani, että voin syödä oikeasti kaksi Fazermintia ja se riittää, ei tarvitse vetää puolta pakettia! :D
      Mun on varmaan pakko tuo kirja hankkia käsiini nyt heti :)
      Mahtavaa viikkoa sulle!
      P.s. Sulla on tosi kiinnostava blogi ja ihana koti! Jäin heti selailemaan liian pitkäksi aikaa näin aamutoimien aikaan. Palaan!

  5. Kiitos tästä kirjoituksesta :) Niin tuttu, niin (välillä jopa sietämättömän) tuttu on tuo tunne!! ”Mielellään jo eilen.” Niinpä!!
    Itse yritän edetä pienen askelin, muutos kerrallaan.
    Toivoisin sinun kirjoittavan lisää itsensä hyväksymisestä. Minäkin haluaisin ajatella itsestäni ihania asioita. Puhua itselleni hyväksyvästi ja kannustavasti. Toivoisin, että suurentunut ulkomuotoni ei tympäisisi niin paljon. Etten antaisi sen määrittää itseäni. Ihailen, että pystyt siihen!

    Kiitokset tsempeistä ja energiasta, mitä lähettelit edellisessä kirjoituksessa!
    P.s. Toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista :)

    1. Kiitos Susanna kommentistasi! Ja siitä, että olet jaksanut kauan lukea kirjoituksiani :)
      Tsemppiä sinulle pienissä askelissa. Ne ovat ne parhaat askeleet, tiedän sen itsekin, jotka johtavat usein pysyvään lopputulokseen.
      Pitääkin ihan miettiä tuota itsensä hyväksyminen -asiaa. Se on tapahtunut kuin vahingossa tässä kaiken muun ohella. Kirjoitan siitä kyllä lisää ihan varmasti!
      Toivotan sulle mahtavaa päivää!

  6. Tässä olisi nyt teikäläiselle tällainen tunnustus: http://www.peaceandstyle.fi/2017/01/nain-aloitat-bloggaamisen.html <3 <3

    1. Oi kiitos, Ansku! Luen sun blogia kyllä säännöllisesti, mutta tätä en vielä ollut lukenut. Mukavaa päivää <3

  7. Täällä on yks joka on päästänyt itsensä rapakuntoon ja vyötärön katoamaan. Nyt olis tarkoitus ottaa niskasta kiinni ja onnistua. Saa nähdä kuinka käy. Vähän olen jo harkinnut ostaa jonkin FitFarmin paketin jonka mukaan jatkaisi ettei motivaatio katoa.

    1. Kiitos Tiina A kommentistasi! Ihan omasta kokemuksesta tiedän, miten helposti se käy, joten älä huoli! Mäkin olen kokeillut nettivalmennuksia, mutta jotenkin tipun aina kärryiltä parin viikon jälkeen. Nyt yritän ihan sillä perinteisellä syön vähemmän ja terveellisemmin ja liikun enemmän :)
      Tsemppiä sinulle ja ihanaa saada vertaistukea! Yhdessä muiden kanssa tämä(kin) on jotenkin niin paljon helpompaa. Mukavaa viikon jatkoa!

  8. Olipa muutamia niin mahtavia toteamuksia tässä postauksessasi! Tuli kyllä nyökyteltyä tätä lukiessa. Tuohan on aivan totta, että kun kilot ei ole hetkessä ilmestynyt niin ei ne hetkessä lähdekään. Ja minäkin koen olevani energinen ja reipas, mutta ehkä silti jotain olisi aika tehdä… Joten kiitos kovasti näistä tsempeistä ja tsemppiä sinulle myös! Minulla on tavoitteena saada muutama kilo pois kevään aikana, olen haastanut itseni kävelemään 10 000 askelta päivässä.

    1. Kiitos Jenni kommentistasi! Mukava kuulla, että saatoit samastua :) Mulla on testissä sellainen askelmittari, joka on kyllä saanut nyt kävelemään enemmän. Tänäänkin meni tuo 10 000 rikki ilman isompia ponnisteluja. Välillä ihmetyttää, miksi pitää olla joku mittari, joka saa liikkeelle, mutta ehkä tällainen hifistely ei ole huonokaan juttu.
      Kävely on kyllä muutenkin hyvä, kun se on niin meditatiivista. Ja vielä jos pääsisi metsään, niin aina parempi.
      Tsemppiä sinulle tavoitteissasi! Kiva, kun jätit viestiä.

Comments are closed.