Liikunta on viimeinen asia, josta kannattaa ruuhkavuosina skipata

Mitä opin viime viikolla, jälleen kerran. No sen, että vaikka kuinka kiire on, liikunta on (unen lisäksi) viimeinen asia, josta kannattaa ruuhkavuosina skipata. Kannattaa tehdä asioita, jotka pitävät tätä koko pakkaa kasassa. Ja liikunta on yksi minun voimavaroistani, joka vaikuttaa paitsi kroppaan, myös nuppiin.

Viime viikolla skippasin liikuntaa erilaisten kiireiden takia. Virhe! Mitä vähemmän liikuin, sitä väsyneempi olin. Ja sitä useammin käsi hamusi lakupussia ja laskiaispullaa. Iltapäivisin teki mieli mitä tahansa makeaa. Olisin varmaan syönyt työpaikalla kahvisokeritkin, jos olisin sellaisia löytänyt. Uskon, että nukuin siksi myös huonommin, etten ollut rasittanut itseäni fyysisesti juurikaan tai ollut edes paljon ulkona. Spåralla ja metrolla katos vaan. Olo oli jotenkin vetämätön ja ärsyyntynytkin aika ajoin. Ei ihme, jos kupolia kiristää, kun ei laita jalkaa toisen eteen.

Maanantaina tein korjausliikkeen. Tällä viikolla tehtynä onkin jo hyvät neljä treeniä, tosin juoksut jäivät jälleen viikonlopulle. Se johtui osin pakkasista ja osin liukkaudesta, talvijuoksukenkiä en omista vieläkään, vaikka harkinnassa ovat. Saa suositella!

Maanantaina ohjasin oman niska-selkätuntini, keskiviikkona tuurasin intervallistepin ja torstaina kävin testaamassa itselleni uutta lajia, Namsiaa. Tuosta uudesta liikuntamuodosta voitte muuten lukea maaliskuun Voi Hyvin -lehden Onnenpostia-palstaltani. Tänään aloitin päiväni salilla, olin tikkana mestoilla kello seitsemältä. Hyvä meikä.

10 voipakettia kevyempänä

Painoa on pudonnut tammikuun alusta viisi kiloa. Silti puserot kiristävät hauiksen kohdalta ja vatsamakkaroita ei vielä mitenkään saa ängettyä 38-kokoisten housujen vyötäröön, ilman että nappi singahtaa kilsan päähän. Tipaton jatkuu yhä ja herkkulakossa olen aina kun vain muistan ja haluan! Tiistaina blogimiitissä muistin sujuvasti pyytää vissyä viinin sijaan, mutta jälkiruokalautasen viime metreillä olin ihan että ai perkele. Kuis nyt näin. Lyhyt on ihmislapsen muisti. Muutos vaatii tutkitusti toistoa.

Tänään salilla pääsin tekemään vaikka mitä personal trainerini Tuukan opastuksella. Painotangolla tein sumomaastavetoa jalat leveässä haara-asennossa. Tein myös yhdistettyä kyykkyä ja pystypunnerrusta, hypin hyppynarulla ja askelsin kuminauha jaloissani. Lisäksi tein hauiskääntöä, yläselkää irtopainoilla maaten vinopenkillä, ojentajaa taljassa ja muutamaa erilaista vatsaliikettä. Tunti kului taas kuin raketinlailla ja töihin palasi virtaa täynnä oleva tyyppi, joka tosin tämän viikon aikaisten kello viiden herätysten takia haukotteli muikeasti jo lounasaikaan. Ja erityisesti sen jälkeen, kun massu oli täynnä nepalilaista.

Kuusi treeniä täynnä!

Viikonlopulle kun saan vielä mahdutettua kaksi juoksulenkkiä tai juoksulenkin ja joogan, tavoitteeni kuusi treeniä viikossa on tältä viikolta täynnä. Siis ilman stressiä tai hammastenkiristelyä.

Ja pakko sanoa, että odotan kevättä, valoisia aamuja ja aikaisia juoksulenkkejä.

Fiilis liikunnasta on hyvä. Ei ole oloa, että olisi pakko urheilla, vaan kyse on tahtomisesta. En myöskään ole kiinnostunut vain yhden tai kahden lajin tahkoamisesta, vaan teen kaikkea mahdollista, fiiliksen mukaan ja sen mukaan, mitä kroppani kunakin päivänä tahtoo tehdä.

Ehkä siksi, ettei minulla ole tunnetta pakosta, tämä sujuukin nyt helpolla. Ja vaikka tulee päiviä, kun painon putoamisen hitaus ärsyttää, niin niitä on ehkä yksi sadassa. Tai kahdessa.

Millaisia treenejä sun viikonloppu sisältää?

P.s. Tuon alla olevan salaatin kruunasi ehdottomasti pannukakku (2 palaa) hillokasalla ja kermavaahdolla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *