Hyvä elämä

Mikä avuksi pätkäuniin ja yöheräilyyn?

Mikä auttaisi pätkäunissa ja jatkuvassa yöheräilyssä? Nyt puhun omasta yöheräilystäni, en kenenkään vauvan tai taaperoikäisen. Maksaisin mitä vain, jos saisin nukkua yhtäjaksoisesti illasta aamuun, mutta toistaiseksi se on unelman tasolla. En muista, milloin olisin nukkunut viimeksi niin, että olisin tuntenut itseni aamulla virkeäksi. Unen puute vie helposti värit elämästä.

Vastaisku ankeudelle

Jo jonkin aikaa olen vertaistuen ja ehkä vinkkienkin toivossa halunnut kirjoittaa kadonneesta unesta. Minun unestani. Siitä, joka ei ole vuosiin ollut yhtenäistä ja jonka puute saa minut välillä pelkäämään nukkumaanmenoa, välillä ahdistumaan aamulla, kun takana on jälleen yksi huonosti nukuttu eli hyvin heräilty yö satojen muiden öiden joukossa.

Onneksi en enää sentään anna väsymyksen vaikuttaa mielialoihini, kuten vielä kuopukseni, 5, ollessa vauva. Silloin saatoin olla kiukkuinen kuin herhiläinen, koska en saanut nukkua. Veikkaan, että olen nykyään aika tottunut olotilaani ja nukkumiini pätkäuniin ja siksi jaksan porskuttaa suhteellisen energisenä ja iloisena. Silti en voi olla miettimättä, miten paljon virtaa minulla olisi, jos pystyisin tai osaisin nukkua kunnolla. En voi olla miettimättä, onko nukkuminen taito, jonka olen kadottanut loppuiäkseni?

Vastaisku ankeudelle

Viisi vuotta pätkäunia

Koko showhan alkoi, kun nuorimmaiseni oli huonosti nukkuva vauva. Viikonloppuna kuulin, kuinka eräs pieni sukulaiseni, ikää 2 kuukautta, nukkuu yönsä niin, että herää kerran tai ensimmäisen kerran jopa puoli kuuden aikaan aamulla. No, meillä ei ollut sellaista. Monista kokeiluista huolimatta lapsi heräili parivuotiaaksi jopa 10 kertaa yössä. En muista niistä ajoista kovinkaan paljon, mutta työt tuli tehtyä. Silloin ohjasin myös niin paljon ryhmäliikuntatunteja, että katkonaisista ja puutteellisista yöunista johtuen kehoni ajautui ylikuntoon ja jouduin olemaan pari kuukautta liikkumatta. Kroppani ei vain kestänyt kovaa rasitusta, koska se ei saanut palautua riittävästi.

Vastaisku ankeudelle

Sitten tapahtui ihme

Sitten tapahtui ihme ja lapsi alkoi yhtäkkiä nukkua. Suloinen parivuotias taapero näytti, että pystyy nukkumaan jopa 12 tuntia putkeen. Itse en enää osannut, kun olin niin tottunut heräilyyn.

Yhä vielä herään arviolta 2–5 kertaa yössä. Välillä uni on niin ohutta, että näen unia, mutta samalla hetkellä koen olevani lähes hereillä. Nukkuminen on sellaista hämärän rajamailla olemista. Säpsähdän hereille salamana pienestäkin rasahduksesta.

Vastaisku ankeudelle

Onko lääkkeetön hoito vain turha unelma?

No mitä sitten olen tehnyt unta parantaakseni? No varmasti kaikki ne naistenlehtienkin keinot, joista olen kirjoittanut itsekin lukuisia artikkeleja. Aikoinaan kokeilin myös nukahtamislääkkeitä, mutta ne tekivät olon krapulaiseksi, #ei jatkoon. Sitä paitsi ongelmani ei ole nukahtaminen, vaan herääminen. Kun lapsi alkoi nukkua, menin itsekin nukkumaan samaan aikaan. Yhä nukahdan useimmiten viimeistään klo 21.30 ja mieluiten nousen ylös sitten viiden, puoli kuuden kieppeillä. Kesälomalla tuli tosin nukuttua jopa yhdeksään asti ja välillä huomasin, että olin nukkunut lähes kellon ympäri.

Vastaisku ankeudelle

Kuin lottovoitto

Yhtenä yönä heinäkuussa nukuin yhtäjaksoisesti 7 tuntia! Se tuntui kuin lottovoitolta.

En valehtele, jos väitän, että viimeisen parin kolmen vuoden aikana noita yhtäjaksoisia pätkiä on tullut ehkä sen verran, että ne voi laskea kahden käden sormilla. Stressilläkin on oma osuutensa asiaan. Jos päässä pyörii liikaa ajatuksia, ne jatkavat päässä pyörimistä myös öisin. En esimerkiksi voi tehdä myöhään työjuttuja, sillä muuten ne siirtyvät automaattisesti uniini.

Alan olla epätoivoinen ja siksi sanonkin, että apua! Onko kohtalotovereita?

Mikä neuvoksi, jos haluan parantaa unta lääkkeettömästi? Minulla ei ole mitään lääkkeitä vastaan, en vain itse niitä syö satunnaista päänsärkypilleriä lukuun ottamatta. Mitä keinoja voisin kokeilla?

Toivottavasti sinä nukuit hyvin. Itse aloin arvostaa yöunia vasta sitten, kun olin ne kadottanut. Nyt uni onkin arvoasteikkoni ääripäässä.

Vastaisku ankeudelle

 

48 thoughts on “Mikä avuksi pätkäuniin ja yöheräilyyn?

  1. Täälläkin yksi äippä ilmoittautuu unettomien kerhoon. Onpa lohduttavaa ja yhtä aikaa surullista lukea, että meitä on näin paljon.

    Oma unettomuuteni alkoi lapseni syntymästä (tai no, tarkalleen ottaen raskauden loppuvaiheesta, kun isolla mahallahan ei tunnetusti enää nukuta) eli reilut kolme vuotta sitten. Kahteen ensimmäiseen vuoteen en nukkunut juuri lainkaan. Vauva heräili tunnin välein, itki yöt ja päivät, ja se pari ensimmäistä vuotta menikin synkässä sumussa. Huh, vieläkin puistattaa ajatella niitä aikoja, ihme, että selvisin edes jotenkuten järjissäni.

    Nykyään lapsi sitten nukkuu jo jotenkin, mutta äiti ei. Herään pienimpiinkin asennonvaihtoihin (lapsi nukkuu samassa huoneessa) – niin omiin kuin muidenkin. Yöt matelevat edelleenkin noin 3-8 heräämisellä. Aivan kauhistuttava ajatus, että tätä kestäisi vuosikymmeniä, kuten niin monella täällä! Tunnen myötätuntoa teitä kohtaan, naiset!

    Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä, otan niistä heti monta kokeiluun. Ja ihana huomata, kuinka kannustava me-henki täällä kommenttiboksissa vallitsee – harvinaista, mutta niin tarpeellista. Oikein hyvää loppukesää kaikille.

    1. Kiitos Alisa kommentistasi! Ja totta, ihanan kannusta me-henki tosiaan, mikä on ilo huomata. Ja vertaistuella on aina ihan mahtava voima. Itse aion kokeilla nyt kaikkia mahdollisia vinkkejä, erityisesti tuo Neurosonic-hoito kiinnostelee. Tulen raportoimaan näistä sitten myöhemmin myös täällä blogissa!
      Mutta voin vain kuvitella, millaista teillä vauva-aika on ollut. Ei niistä ajoista paljon muista, mutta niistäkin selvittiin! Hyvä me! Toivotaan meille kaikille kunnollisia yöunia <3

  2. Lohdullista oli lukea juttu, joka kuulosti niin samalta kuin oma unitilanteeni! Minulla ei ole lapsia, mutta krooninen stressi, epäsäännöllinen työ, vilkas mielikuvitus ja kaikenlaisten asioiden vatvominen kyllä vahvassa. Itsellä 1-tyypin diabetes myös vaikuttaa unen laatuun ja heräilyyn, mutta enimmäkseen sokerini ovat tasaiset kiitos liikunnan ja hyvän ruoan. Yhdyn kommentteihin joissa sanottiin että vasta kun oli työtön ja sairas, alkoi nukkua ja rentoutua. Olen kokenut samaa. Usein vasta aivan törkeän yliväsyneenä olen nukkunut syvää ja hyvälaatuista unta, kun kroppa ja pää ei vaan jaksa enää stressata. Sitten seuraavan päivänä jaksaakin taas alkaa stressata ja pyöriä ympyrää :D Oli kiva lukea vinkkejä täältä, niitä pitää ehdottomasti testata. Olen niin kateellinen ihmisille jotka toitottavat ”nukuin 12h viime yönä!” :D Ehkä vielä joskus… Tsemppiä!! xx

    1. Kiitos Lotta kommentistasi! Tosiaan hyviä ja kiinnostavia vinkkejä on sadellut tänne blogiin ja innoissani alan niitä testata. Minullakin varmasti myös stressillä osansa tästä asiasta, vaikka pyrin olemaan stressaamatta ja ottamaan tilanteet useimmiten sellaisina kuin ne tulevat. Mutta jos vaikka teen töitä myöhään illalla, olen varma, että kaikki ne jutut siirtyvät suoraan uniini ja nukkuminen on levotonta.
      Tsemppiä sinullekin ja toivon, että saat nukuttua paremmin. Mukavaa viikkoa!

  3. Minulla on ollut lapsesta asti kausittaisia ongelmia nukkumisen kanssa, yleensäkin voimakkaat tunnetilat vaikuttaa välittömästi nukkumiseen, hyvät ja huonot. Sitten välillä sitä yöheräilyä. Kolmivuorotyö teki oman osansa. Käytän magnesiumia iltaisin, rentoudun ja meditoin, nämä ovat aika perusrutiineja, mutta niillä en kuitenkaan saanut uniongelmia kuriin. Sitten tuli vastaan Neurosonic, matalataajuusvärähtelyllä toimiva hoitotuoli ja viikon sisällä kävin hoidossa 4 kertaa ja yöheräilyt loppui siihen. Nykyään olen itse yrittäjänä ja hankin hoitotuolin itselleni ja asiakkailleni, se on muissakin vaivoissa mainio! En voi muuta sanoa kuin, että kokeilkaa, siinä on lääkkeetön vaihtoehto, jota on kaivattu. Neurosonicin kotisivuilla on hoitopaikoista lista :)

    1. Kiitos Jenni kommentistasi! Tuolla kirjojeni fb-sivuilla kun jaoin tämän postauksen, niin pari muutakin kehoitti menemään Neurosonic-hoitoon. https://www.facebook.com/sisainenvoima365ajatusta
      Aion sen ehdottomasti testata. Uskon, että tuollainen rentoutuminen tekisi itselleni pelkästään vain hyvää.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

  4. Hei, ei Varmaan paljoa lohduta, jos kerron, että itsellä meni melkein 20 vuotta lasten vauvaiän jälkeen, ennenkuin opin itse nukkumaan koko yön!
    Silti kysyn: Onko sinulla krooninen stressi.
    Minä olen nukkunut parhaiten, kun olin työtön ja vähän sairas, enkä jaksanut enää edes stressata.
    Sekin helpottaa, kun ei stressaa sitä heräilyä, vaan suhtautuu siihen lempeästi. Koeta vaan kääntää kylkeä ja ”jatkaa unia”.
    Jos ajatukset alkaa kiertää kehää ja huolet pulppuaa pintaan, auttaa joku meditaatio, mantra tai rukous. Pääasia, että saa pään rauhoittumaan!

    1. Kiitos Hanna kommentista ja viestistäsi! Ihanaa kuitenkin, että olet oppinut nukkumaan kokonaisia öitä!
      Kysymyksesi oli hyvinkin aiheellinen ja koska itse juuri kirjoitin Stressistä uusimpaan Pirkka-lehteen, jo juttua kirjoittaessani tunnistin itsessäni noita kroonisen stressin piirteitä. Viime vuosi oli aika tiukka ja elämässäni on ollut muutenkin jaksoja, jolloin olen ollut jaksamiseni äärirajoilla. Olen aiheesta paljon kirjoittanutkin, harrastanut myös itsetutkiskelua ja tuo Pirkan jutun tekeminen sai minut taas muistamaan monen stressiä poistavan asian tärkeyden. Nyt loman jälkeen otan jälleen uuden asenteen kaikkea kohtaan: Näin on nyt ja sitten tulee toinen vaihe!
      Noita mantroja olen käyttänyt ennenkin ja täytyykin kehitellä itselle joku noita unettomia öitä varten.

  5. Hei,kiitos jutustasi….ihan kuin omaa elämääni oisin lukenut. Minulla sitä on kestänyt jo yli 20 vuotta, keskimmäisen lapsen jälkeen. Unelman olisi jos joskus saisi nukkua koko yön…ei max 2-2,5 kerrallaan. Ja ping…hereillä, joka julmetun yö. Välillä jopa tunnin välein. Olen ratkaissut omalla kohdalla asiaa,menemällä aiemmin nukkumaan. Lääkkeitä olen kerran pari kokeillut,ei kiitos…heräilyä ja pää ihana sekaisin.
    Jonkun vinkki sokerista ja vehnästä vielä kokeilematta,laitan harkintaan. Oma ongelmani siis myös heräily,ei nukahtaminen….siinä ei mitään vaikeutta.
    Olen jo hiukan antanut periksi,näin kai tää sit menee. Mutta täällä hyviä kommentteja ja aina lohduttaa kun tietää että on muitakin samasta syystä heräileviä.

    1. Kiitos Ulla kommentistasi! Harmillista, että sinäkin olet heräilijä, mutta kiva, että sait täältä vertaistukea ja itseäni ainakin on lohduttanut suuresti nuo sanat, että tilanne voi muuttua! Alan nyt kokeilla vinkkejä ja luulen, että asian ääneen sanominen ja siitä kirjoittaminenkin pudotti jo jonkin kiven harteiltani. Viime yönä nukahdin klo 21.30 ja heräsin klo 22 ja 24, mutta sitten nukuinkin klo 6 asti kuin pieni porsas :)
      Ehkä tuo tilanteen hyväksyminenkin tuo jonkinlaista mielenrauhaa, joka saattaa auttaa. Toivon meille kaikille kauniita unia, sinulle myös!

  6. Nukuin kausittain todella huonosti. Jostain syystä esimerkiksi täysikuun aikaan heräilen koko ajan, kun tavanomaisesti nukun 8-9 tuntia putkeen kuulematta yhtään mitään. Oon huomannut nukkuvani kaikista parhaiten, jos oon päivän aikana urheillut edes vähän. Illalla 19 jälkeen urheilu valvottaa ainakin itseäni todella pahasti adrenaliinin yhä jyllätessä, mutta joogan olen kokenut tosi ihanaksi tavaksi iltaisin. 5-10 minuuttia vain hengitykseen keskittymistä rauhallisten liikkeiden tahtiin on jotenkin tosi ramaisevaa. Toinen, jonka otan käyttöön unettomuuden vaivatessa on jo aikaisemminkin mainittu piikkimatto. Siihen täytyi totuttautua jonkin aikaa, ennen kuin vaikutus tuntui unettavalta kummallisen sijaan, mutta nyt nukahdan lähes poikkeuksetta piikkimatolle.

    1. Kiitos Liinu kommentistasi ja vinkeistäsi! Mulla täysikuu välillä valvottaa, välillä nukun taas sikeästi. Mistä lie sekään johtuu.
      Tuota piikkimattoa on kehuttu monelta taholta, harmillista, että omani vein aikanaan kirpparille! Pitänee lähteä kirpparikierrokselle katsastamaan, löytyisikö sieltä piikkimattoa. Myös jooga on noussut esiin usealla, pitänee kokeilla sitäkin taas pitkän ajan jälkeen. Mulla on muuten ihan sama, jos liikun kovin myöhään, niin uni ei tule ollenkaan. Joskus käyn tuuraamassa spinning-tuntia, joka loppuu 21.15. Naurattaa aina, kun siihen aikaan olen jo suurinpiirtein usein sängyssä.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

  7. Mä käytän luonnollista GMP-laatuista vesiliukoista mineraalijuomaa, nukun kuin tukki ja herään virkeänä. Toki saman valmistajan päivittäiset vitamiinit käytössä myös, niin kroppa saa sen mitä lepoon (ja jaksamiseen) tarvitsee.

    1. Kiitos Reija kommentistasi ja vinkistäsi! Täytyypä tutustua tuohon juomaan, google on laulanut tänään ahkeraan, kun olen käynyt näitä vinkkejä läpi :) Myös vitamiinien suhteen minun pitäisi petrata, en muista niitä koskaan… Viisivuotias onneksi muistaa omansa itse! :D Mukavaa viikkoa sinulle.

  8. Hei!

    Ehkä tämä neuvo on jo annettu, mutta kerron sen omasta puolestani toimineen hyvin. Oli vaan niin kiire vastata, etten ehtinyt lukea muiden vastauksia. Aloin ottaa iltaisin magnesiumia, ja valvominen loppui siihen. Siinä kaikki.

    1. Kiitos Marja kommentistasi ja vinkistä! Magnesium on tosiaan saanut joitain kannatusääniä ja sitäkin aion ehdottomasti kokeilla. Todella toivon, että valvominen loppuu myös omalla kohdallani! Mukavaa kesän jatkoa sinulle.

  9. Olen lapsesta asti ollut huono nukahtamaan ja pysymään unessa. Eka yö uusissa paikoissa, matkoilla jne. menee aina huonosti, mutta nykyään ne muut yöt nukun pääasiassa hyvin. Parhaimpina öinä nukun kuin pieni porsas enkä juuri edes pyöri, vaikka aiemmin olen ollut melkoinen väkkärä nukkuessani ja unta odotellessani. On tuttuja ne yöt, kun ei ole varma, onko nukkunut yhtään ja ne yöt, kun unta saa muutaman tunnin. Mutta tosiaan, nykyään niitä on suhteellisen harvassa ja ainoa asia, joka on selkeästi auttanut, on säännöllinen meditaatio. Olen kokeillut kaikki muut mahdolliset keinot nukahtamislääkkeitä lukuunottamatta, mutta vain meditaatio on toiminut. Meditoin illalla puhdistaakseni pääni siellä eestaas huristelevista ajatuksista, jotka muuten säntäilyllään pitäisivät hereillä. Minulle tehokkainta on ohjattu meditaatio ja muutamaa erilaista testattuani, löysin Headspacen, jossa on unta ja nukkumista varten erilaisia harjoituksiakin. Tsemppiä kaikille huonounisille!

    1. Moikka Hanna ja kiitos vinkeistä ja kommentistasi! Täytyy kaivaa tuo Headspace esiin ja kokeilla! Olen jonkin verran meditoinut, mutta se on tosi kausittaista ja laiskotus iskee usein sillä hetkellä, kun pitäisi niin toimia. Vaikka tiedän, että se on omiakin unia rauhoittanut ja muutenkin tuntunut toimivan itselläni hyvin.
      Mulla on ihan sama, vieraassa paikassa uni ei meinaa tulla ollenkaan. Esimerkiksi laivalla kohti Tukholmaa on aina takuuvarma hyöriminen sängyssä edessä. Nyt olen saanut niin paljon vinkkejä, että joku tai jotkut varmasti toimivat! Toivon sulle ja meille kaikille hyviä unia :)

  10. Mulla oli pitkä, noin 20 vuotta kestänyt huonon nukkumisen jakso. Siinä oli haittana nukahtamisvaikeus, öisin tuon tuostakin herääminen ja liian aikaisin aamulla herääminen. Oli öitä, jolloin en nukkunut lainkaan. Ainakin siltä tuntui. Osaan kuitenkin nukkua hyvinkin.
    Stressi ja tulevaisuuden pelko ja pelko huonosta nukkumisesta ja oma levoton mieli estävät normaalia unta. Käytin nukahtamislääkkeitä pitkään, niistä sitten pääsin eroon lopulta aika helposti. Käyttömäärä ei lisääntynyt vuosien mittaan, puolikkaan tablettia otin iltaisin.
    Käytän vieläkin melatoniinia (1 mg), sitä saa vaikka S-marketista edullisesti. Toisinaan otan mitä vaan magnesiumia, auttaa lihaskramppeihin myös. Piikkimattokin on olemassa ja unohtuu koko ajan käyttää, sen apuun uskon myös. Hengitysharjoitukset ovat nukahtamiseen avuksi, mutta ei oikein minulta onnistu. Yksi kuitenkin on johon pystyn; toiseen käteen ruusu ja toiseen palava kynttilä – nenän kautta vedän sisään ruusuntuoksua, suun kautta puhallan kynttilän sammuksiin. Nukkumaanmenoaikaa kannattaa harkita, unijuna lähtee puolentoista tunnin jaksoissa. Jos myöhästyin klo 22.30 junasta, seuraava hyvä aika oli klo 24.00. Jotkut työkaverini menivät nukkumaan todellakin klo 21.00.
    Jos seuraavan päivän hoidettavat asiat hermostuttavat, niitä kannattaa ajatella tai kirjoittaa ylös jo alkuillasta, ei yrittää häivyttää mielestä, jolloin ne tulevat vaivaamaan nukkumaanmennessä tai aamuyöstä. Jos yöllä herää, on olemassa monenlaisia oman mielen rauhoituskeinoja, itse käytän havaijilaista ho’ponopono-menetelmää. Kaikkia neljää lausetta ei tarvitse toistella, kaksikin riittää.
    Huonosta nukkujasta on mahdollista päästä hyväksi nukkujaksi.

    1. Kiitos seikkaperäisestä ja innostavasta ja toivoa antavasta viestistä mammi :) Erittäin hyviä vinkkejä. Itsekään en ole vielä luovuttanut siitä ajatuksesta, enkö vielä joskus voisi nukkua hyvin. Kauniita unia sinulle!

    2. Täytyy vielä lisätä, että huonoja nukkujia mielestäni yhdistää voimakas mielikuvitus, joka ei suinkaan ole huono asia. Luin juuri artikkelin eräästä julkisuudessakin näkyvästä erilaisesta ajattelijasta, jolla oli jo lapsena niin vilkas mielikuvitus, että hänen aivojaan alettiin tutkia.
      Yleensä samassa perheessä on hyviä nukkujia, joilta ei juuri myötätuntoa heru unettomalle stressaajalle, koska he eivät tiedä, millaista unettoman elämä on. Heidän mielikuvituksensa ei riitä kuvittelemaan sitä.
      Ja vielä; kirjoitin havaijilaisen menetelmän nimen väärin. Se on ho’oponopono.

  11. Hypnoosi auttoi mulla, suosittelen. Ja unihygienia tietty kuntoon; mulla pimennysverhot ja korvatulpat jotka on ”valettu” oman korvan mukaisiksi, silkkipeitto, maadoituslakana, hirssiakanatyyny, futonpatja (vasta hankinnassa, runkopatjan jouset toimii antenneina jotka kerää säteilyä), viileä makuuhuone, sähkölaitteiden karsinta makkarista (ei wlania ja mobiililaitteet lentokonetilaan). Illalla nautitut hiilarit ja magnesium rentouttaa ja väsyttää.

    1. Kiitos Katja kommentistasi ja monista vinkeistä! Itselläni onkin nykyään puhelin lentsikatilassa. Ihan siksikin, etten häiriinny välähdyksistä, jos tulee viestejä ja toki mietityttää langattoman yhteyden aiheuttamat mahdolliset haitat.
      Silkkipeitto kuulostaa ihanalta! Heti alkoi nukuttaa :) Mukavaa viikkoa sinulle!

  12. Täälläkin yksi huonosti nukkuja, erinäisistä syistä…Kunnes hankin p i i k k i m a t on! Skeptisesti suhtauduin kyseiseen kapistukseen, mutta se toimii, niin uskomattomalta / piikkiseltä kun se kuulostaakin. Käyn illalla piikkimatolle pötkölleni ja välillä käy jopa niin, että nukahdan siihen, enkä millään jaksaisi nousta siirtyäkseni pois sen päältä…Voisi olla aamulla ”reikäinenolo”. Olen huomannut sen kun olen käynyt piikkimatolle herään todella levänneenä, rentoutuneena, koko yön nukkuneena♡ Suosittelen lämpimästi kannattaa kokeilla♡

    1. Kiitos Kirsi kommentistasi! Eräs toinenkin ehdotti piikkimattoa, kun jaoin tämän postauksen fb:ssäni. Sellaisen olen omistanut, mutta taisin kiikuttaa sen alkuinnostuksen jälkeen kirpputorille. Ehkä pitää sieltä kirpparilta hankkia uusi!:D Kuulostaa nimenomaan todella houkuttelevalta tuo levänneenä, rentoutuneena ja koko yön nukkuneena herääminen. Ihanaa viikkoa sinulle!

    2. Ihanaa viikkoa myös sinulle!
      Piikkimatosta on tullut minulle lähes päivittäinen kaveri, kipeä selkäni tykkää myös piikeistä! Lisäksi minulla on” niskatyynypiikkimatto” ja se jos mikä pistää veren kiertämään!!! Nyt vaan kirppikselle, lompsis…

  13. Hei,
    meitähän löytyy sankoin joukoin ja kaikki yleensä naisia…nooh..mitä siitä voi päätellä :D

    Itsellä vuoden takainen burn out ,olin kuin kävelevä zombien kun oikeasti en nukkunut yhtään kolmeen viikkoon..sit oli pakko antaa periksi….no sitä väsymystä kesti noin 5 kk ennen kuin se järkyttävä väsymys hävisi ja tietty nukuin lääkkeillä ja edelleenkin se on ”mörkö” nukunko vai enkö nuku mutta käytän iltaisin rauhoittavaa lääkettä eli en siis unilääkettä.

    En tiedä miksi ihmisillä on niin vahva mielikuva ettei unta saa auttaa lääkkeillä…..onhan se samalla tavalla oire kuin pääkipu johon vedetään buranaa :)
    Hyvät naiset,
    suokaa itsellenne se lepo ja uni vaikkakin jollain pillerikonstilla koska pitkään jatkunut unettomuus aiheuttaa sairauksia.

    1. Kiitos Eeva kommentistasi! Totta, lieneekö tämän naisten vaiva enemmänkin. Tosin jaoin postauksen omalla fb-sivullakin, niin eräs miespuolinen ystäväni totesi, ettei ole saanut nukuttua enää kunnolla sen jälkeen, kun sai kaksoset. Siitä on jo reilu 16 vuotta.
      Uskon, että unilääkkeet voivat toimia ja sopivat varmasti toisille. Ja puhut ihan totta, että jatkuva unettomuus (kuin myös stressikin) voi aiheuttaa sairauksia. Jotenkin vain haluaisin kääntää kaikki lääkkeettömät kivet ja nyt onkin tullut hyviä vinkkejä.
      Toivon meille kaikille oikein hyviä unia :)

  14. Täällä yksi uneton ilmoittautuu, tosin ilman mitään tajunnanräjäyttävää parannuskeinoa…
    Minäkin nukahdan mainiosti, herätäkseni sitten täysin epäinhimilliseen aikaan. Nukahtamis-/unilääkkeitä en ole suostunut enää vuosiin käyttämään, mutta silloin tällöin syön parin viikon kuurin melatoniinia. Auttaa ainakin minulla pidentämään yhtenäistä unijaksoa ilman, että olisin aamulla ihan sekaisin tai jumissa.
    Täälläkin on kokeiltu huoneen tuulettamista yms. mitä lehdet tarjoavat ratkaisuksi. On urheiltu kahta ja kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ja oltu urheilematta.
    Toivon vakaasti, että sinä ja minä saamme vielä nukuttua täydet yöunet!

    1. Kiitos Krisse kommentistasi! Tuo melatoniini on nyt magnesiumin kanssa pompannut useasti kommenteissa esiin, sitä taidan myös kokeilla. Ja aamulla on kyllä krapulainen ja sekava olo, jos on heräillyt tiuhaan. Jotenkin sitä sitten vain useimmiten onnistuu kokoamaan itsensä, kunhan ei mene paniikkiin ja ala pelätä, miten selviytyy päivästä.
      Toivon meille kaikille riittäviä unia :)

  15. Valvova vauvani täytti juuri 20 vuotta..
    En nuku ikinä kokonaista yötä. Mutta olen päättänyt ettei se haittaa. Jos tulee liikaa surkeita öitä peräkkäin, annan luvan itselleni olla vaan. Päiväunia nukun myös, sillä koskaan ei tiedä millainen yö on tulossa.
    Apuna nukkumiseen olen käyttänyt korvatulppia, melatoniinia ja untuvapeitto+alastinukkumista. Joskus hörppy konjakkia auttaa. Muutoin alkoholi vie aina unet muutamaksi yöksi.
    Olen todennut, että minä nyt vain olen tämmöinen.
    Mutta jos joskus nukun melkein koko yön, olen onnellinen. Tsemppiä meille.

    1. Kiitos Heleija kommentistasi! Hihitytti tuo lauseesi, että ”valvova vauvani täytti juuri 20 vuotta” <3
      Itse olen samoilla linjoilla, etten anna väsymyksen vaikuttaa päiviini. Nyt kun teen töitä freelancerina, niin oikein pahana päivänä saatan ottaa päiväunet maksimissaan 20 minuuttia, joka antaa tosi paljon virtaa. Mieluiten kuitenkin nukkuisin yöllä. Nähtäväksi jää, saanko siihen apua, hyviä vinkkejä on jaettu sekä täällä blogissa että fb-sivuilla, kiitos ihan kaikille.
      Itselläni on sama tuon alkoholin kanssa, se saattaa edistää nukahtamista, mutta sittenpä herään jo aamuyöllä eikä uni ehkä tule enää ollenkaan.
      Tsemppiä meille!

  16. Kohtalotoveri ilmoittautuu. Yöheräilyjä itselläni vaihtelevasti joka yö. Kuopus joka nyt 6-vuotias on ollut myöskin huono nukkuja, jotenkin sekin menee syklittäin. Valitettavasti nukun samassa huoneessa, joten oiskohan aika siirtyä olohuoneeseen nukkumaan? Migreenin takia, etenkin nukkuminen olisi kaiken a ja o. Nukahtamislääkkeitä en ole ikinä kokeillut, teestä, joogaan ja meditaatioon kyllä :) Toivotaan kaikille meille parempia unia!

    1. Kiitos Piia kommentistasi ja vinkeistäsi! Meilläkin viisivuotias saattaa välillä heräillä ja esimerkiksi ängetä viereen nukkumaan ja hyörimään, joka vie uneni sitten ihan täysin. Tuo olohuone voisi toimia, jos sulla on mahdollinen! Yksi kaveri juuri kehui nukkuvansa paremmin, kun viisivuotiaansa sai oman huoneen ja hän siirtyi olkkariin.
      Aikoihin en ole joogannut, mutta sitä voisin yrittää jälleen, terveisin joogan ikuinen aloittaja :D Meditaatio sujuu paremmin, kun vain jaksaisi sitä joka päivä. Toivotaan meille ihan jokaiselle parempia unia!

    2. Olkkariin muuttamisesta olenkin jo pitkään pohtinut, ainoa mikä mietityttää niin on kantautuvat äänet ja valosuus. Olohuone ei ole niin pimeä kuin makuuhuone, mutta varmasti siihenkin keksisi jonkin keinon. Nyt kun nukun tytön kanssa samassa huoneessa, niin vieläkin saatan herätä siihen että kuulen ”vessahätä, juomista ym” ja listahan on loputon ;) Täytyy siis ihan tosissaan alkaa suunnittelemaan että mihin kohtaan oma sänky mahtuisi!

    3. Mä nukuin jonkin aikaa makkarissa sellaiset laput silmillä, mutta nyt hukkasin ne jonnekin :) Auttoivat valoisuuteen. Nyt oon ollut kiitollinen siitä, että illat pimenevät, se varmaan parantaa untakin. Noi äänet on kyllä pahimmasta päästä. Meillä vanhin tyttö tulee usein töistä kotiin vasta klo 24 kieppeillä ja lähes aina herään siihen, kun hän hipihiljaa avaa ulko-oven…Korvatulppia olen kokeillut, mutta eivät auttaneet. Pitäis vissiin hankkia jotkut metsurin kuulosuojaimet? :D

    4. Ihan huikea idis, peltorit päässä voisi olla näky :) Korvatulppia olen testannut, painavat ikävästi korvia. Esikoinen käyttää silmälappua, toimiskohan se äidilläkin? :)

    5. Vois olla vähän jäykkää uni tosin noilla kuulosuojaimilla :D Mutta mahtavaa, että tästäkin asiasta jaksaa laskea leikkiä.

    6. Kaikkien myrskyjen jälkeen joita itsekkin olen kokenut… yritän etsiä jotakin positiivista. Esim. unettomuus ja yöheräilyt… kohta varmasti on taas parempi uni, oli ne sitten peltorit päässä, laput silmillä tai mikä muu toimiva keino tahansa.

  17. Tuota noin…en pysty kyllä sulle antamaan vinkkejä.

    Oma unettomuuteni alkoi ihan samalla tavalla. Sain lapsen, joka nukkuin välillä puolen tunnin pätkissä ja heti perään tein toisenkin lapsen. En usko nukkuneeni viiteen vuoteen juuri ollenkaan. Kun lapset kasvoivat ja alkoivat nukkumaan, mä en siihen pystynyt. En nukahtanut ja joskus valvoin kolmekin vuorokautta putkeen, kävin ylikierroksilla. Hain nukahtamislääkkeet.

    Nyt lapseni ovat aikuisia ja unettomuuteni on krooninen. Onneksi asun nyt yksin, kukaan vieressä ei häiritse unta. Tarvitsen täysin pimeän ja äänettömän huoneen. Silti joudun joskus käyttämään lääkkeitä edelleen. Jo nukkumaanmennessä tiedän, saanko unta vai en. Noihin lääkkeisiin jää koukkuun viikossa ja vieroitusoireena on unettomuus kahta kauheempana.

    En ota nyt stressiä asiasta, koska joudun huolehtimaan vain itsestäni. Töissä olen välillä ihan usvassa ja ärtynyt.

    1. Kiitos Paula kommentistasi! Toivottavasti myös sinun unitilanteesi paranee.
      Tuota olen miettinytkin, että ainakin osa unilääkkeistä saattaa koukuttaa, vaikka toisaalta voisi auttaa pahimmasta yli. Toisaalta taas, jos vieroitusoireena on vaikeampi unettomuus, eivät ne tosiaan houkuttele.
      Itselläni on sama, että tarvitsisin varmasti pimeän ja äänettömän huoneen. Se ei vain onnistu, kun kuopuskin vieläpä nukkuu sängyssään ihan vieressäni. Välillä tunnen samalla tavalla illalla, että mitähän tästä yöstä tulee. Usein se johtaa siihen, että nukun vielä huonommin. Ehkä pitäisi ottaa käyttöön positiiviset affirmaatiot ja vakuutella nukahtaessaan, että nyt nukun hyvin, nyt nukun hyvin.
      Lähetän sinulle paljon voimia ja toivon parempia unia! Hyvä, ettet stressaa asiasta. Itse aikanaan pyrin harjoittelemaan sitä, etten anna minkään, en edes väsymyksen vaikuttaa fiiliksiini. Tietoinen harjoittelu on tuonut tulosta.

  18. Itselläni aivan sama tilanne nuorimmaiseni syntymän jälkeen ja siitä on jo yli 12 vuotta. Uni on katkonaista ja kevyttä. Olen huomannut, että liikunnan lisääminen ja sokerin ja vehnän jättäminen ruokavaliosta ovat tasoittaneet oloani. Suurin syy itselläni on asioiden vellominen päässä. Siihen apu on löytynyt luonnossa liikkumisessa. Jos olisi mahdollista lähtisin vaeltamaan Lappiin muutamaksi päiväksi, maiseman vaihdos, rutiinien rikkominen ja keskittyminen kävelyyn ja luontoon rauhoittaisivat mielen.
    Lääkehoitoa en edes harkitse. Iltaisin kännykän yms. töllöttäminen vähiin tai kokonaan pois, kevyt iltapala ja nukkumaan. Unelma olisi saada nukkua kokonainen, yhtenäinen useamman tunnin yö. Mutta se taitaa meillä äideillä olla niin sisäänrakennettua, että kun lapset vielä kotona, niin uni on kevyttä ja katkeilevaa. Ja sitten, kun lapset aikuisia, alkaa varmaan omat vanhuuden oireet vaivata . Mutta kun osaisi ottaa oikeanlaisen asenteen asiaan…
    Itse olen löytänyt virkeyttä lisää päiviin nauttimalla ubikinonia, sitä kun ei oma kroppa enää tässä iässä kykene riittävästi valmistamaan. Näillä eväillä mennään täällä!

    1. Moikka Äiti silmät ristissä!
      Kiitos vinkeistä ja kommentistasi! Meillä on niin sama unelma :)
      Seuraavaksi näin kesäloman jälkeen aion tarttua tuohon sokerin ja vehnän jättämiseen pois ruokavaliosta tai vähintäänkin vähentämiseen, sillä ne eivät taida sopia minulle muutenkaan.
      Itse en useinkaan enää murehdi yöaikaan, mutta välillä jään kyllä valvomaan herättyäni. Useimmiten kai nukahdan kuitenkin uudestaan. Mutta totta puhut, myös oikealla asenteella lienee tässä valtava voima.
      Kiitos myös tuosta ubikinoni-vinkistä, pitää tutustua asiaan.
      Toivon meille parempia unia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *