Sinä valitset, miten haluat muita kohtaan käyttäytyä

Sinä valitset, miten haluat muita kohtaan käyttäytyä.

Se, miten käyttäydymme muita kohtaan ja millaisen roolin annamme rakkaudelle ja myötätunnolle omassa elämässämme, on jokaisen meidän omaa valintaamme. Lähdemmekö messiin paskan puhumiseen, olemmeko ilkeitä, autammeko ihmistä, joka on pulassa tai osoitammeko muille arkipäivän rakkautta tai kirjoittelemmeko typeryyksiä netissä.

Se on kaikki sinun, minun ja meidän valintaa.

Lumienkeleitä teossa.

Oma käytöskin voi olla valintaa

Joskus ennen joulua törmäsin metroasemalle henkilöön, jolla oli kävelykeppi ja joka oli tulossa vastaani samoista ovista kuin minä olin kulkemassa sisään. Ei ole oikeastaan merkitystä sillä, mikä metroasema tuo oli, mitä sukupuolta tuo henkilö oli tai minkäikäinenkään hän oli. Kun jäin pitelemään hänelle ovea auki, hän nauliintui paikalleen, eikä liikkunut yhtäkkiä metriäkään, tuijotti minua vain. Kun sitten totesin hänelle, että ai, ettekö tulekaan, niin tyyppi tiuskaisi takaisin, että no se ei kyllä kuulu sulle pätkän vertaa, tulenko vai en, pidä sä huoli omista asioistasi. Hämmennyin hetkeksi, mutta sitten totesin hänelle, että ihanaa, ei kuulukaan ja samalla vastasin hänen ehkä hieman veemäiseen hymyynsä toivottavasti hieman ystävällisemmin kuin hän ja jatkoin matkaani. Hm, ei jatkoon.

Eilen luin Facebookistani hauskan jutun, kun ystäväni oli ostanut ison vanerilevyn rautakaupasta ja kun hän astui sen kanssa kauppakeskuksesta pihamaalle, tarttui tuuli vanerilevyyn ja oli lennättää sekä levyn että mummelin, kuten hän itse asian ilmaisi, ilmaan. Siihen oli sitten sattunut nuorempi reipas ihminen ja nähnyt tilanteen haastavuuden ja tarjonnut autokyytiä. Niin päätyi levy kuin ystävänikin ehjänä määränpäähänsä. Hm, ehdottomasti jatkoon, sanoisin!

Välillä jos itseä vatuttaa, arjessa on sairauksia, suruja, väsymystä, ankeutta ja ahdinkoa, on rahapulaa ja kaikkia erilaisia tunteita, on helppo lähteä tuolle ensimmäiselle ilkeilylinjalle ja purkaa olojaan vaikka sitten perheeseen tai ihan ventovieraisiin ihmisiin. Jokainen meistä toki päästää sammakoita suustansa, me teemme virheitä ja joskus asioita, joita emme olisi tarkoittaneet tehdä, mutta pääosin se, mitä itsestämme annamme muille, on omaa valintaamme.

Täytyy olla aika paha olla, jos ystävällisyyteen haluaa vastata jos nyt ei suoranaisesti vihalla, niin epäkohteliaalla käytöksellä. Toki kaikille ei ole käytöstapoja opetettu kotona, ei ole ehkä ollut ketään turvallisia ja luotettavia aikuisia ympärillä, mutta kaikenlaisten sukupolvien kierteen voi kuka tahansa katkaista. Ja on tietenkin sairaita ihmisiä, mutta en puhu nyt heistä, vaan normityypeistä, sinusta, minusta ja meistä kaikista.

Nyt on lunta!

Myötätuntoa ja rakkautta

Itse uskon siihen, että myötätunto ja arkipäivän rakkaus ovat juuri ne voimat, jotka tätä palloa pyörittävät ja lopulta kaikkien maailman pahojen uutistenkin jälkeen voittavat, oli miten oli. Ehkä naivia, ehkä ei, mutta jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, ja tehdä sellaisia valintoja, että nimenomaan ne kaksi kasvavat, eikä ne, mitkä eivät saa ketään voimaan yhtään paremmin, ei kiusaajaa tai ilkeilijää kuin kiusattuakaan tai ilkeilyn kohdetta.

Kun sitten kirjoitin tuosta oviepisodista omassa Facebookissani, totesin vain, ettei yksikään katkeroitunut ihminen saa minua olemaan avaamatta sitä ovea myös seuraavalla kerralla. Ihan varmasti aion sen oven avata.

Toivottavasti sinä teet samoin.

Ihanaa sunnuntain jatkoa!

Ensi viikolle tilaan paljon aurinkoa.

4 comments

  1. Näinpä juuri. Minä olen vastuussa omasta käytöksestäni ja muut omastaan. Ei kannata antaa muiden huonon tuulen antaa provosoida itseään luopumaan hyvän tekemisestä.

    1. Kiitos Ullamari kommentistasi, oikeassa olet. Emme provosoidu <3 Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

  2. Annikki Tirkkonen

    Kyllä se ovi avataan täälläkin ja kiitän jos ovi avataan minulle. Pieniä mukavia kohtaamisia joista aina saa sydämeenen pienen lämpimän hyvän olon tunteen.

    1. Kiitos Annikki kommentistasi! Juuri noin, kauniisti kirjoitit <3 Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Comments are closed.