Hyvä elämä

Oivallus, joka voi auttaa sinua(kin)

Ystävä- ja tuttavapiirissä läpikäydään tällä hetkellä monenmoisia myrskyjä eli toisin sanoen eletään elämää. On rahavaikeuksia, jotka valvottavat öisin ja saavat mustan möykyn muodostumaan vatsaan ja rintaan, on huonosti nukkuvia vauvoja ja taaperoita, joita saa nukuttaa tuntikausia huonolla menestyksellä, on vesivahinkoisia koteja, murtuneita kehonosia, paineita liiasta työmäärästä tai paineita työttömyydestä, on erokriisejä, rikkinäisiä selkiä ja erkaantumista ystävyyssuhteista, yksinäisyyden tunnetta ja sitä tunnetta, että miks helvetissä kukaan ei oikeasti tajua mua tai tiedä, mitä käyn juuri nyt läpi.

Kukkia sulle.
Kukkia sulle.

Jokaiseen noista kohdista voin sanoa, että been there, done that. Ja siksi juuri, nyt oikein hyvinvoivana ja suurimman osan jo hemmetin pitkään tai vähän vähemmän aikaa elämääni hankaloittavista vaikeuksistakin ohittaneena, haluan kertoa sinulle oivalluksen, joka voi auttaa sinua, oli tilanteesi mikä tahansa.

Ja toki tuon asian olen oppinut kantapääni kautta, enkä sitä koskaan voi liikaa korostaa. Siitä voisin tehdä oman postauksensa vaikka joka päivä, ihan vain siksi, ettei asia jää unholaan. Ja usein siitä olen kirjoittanutkin.

Oivallus, joka auttaa sinua

Tämä maailmani mullistanut oivallus on, että kaikki menee ohi tai ainakin muuttaa muotoaan. Sekin ongelma, suru, tragedia tai pulma, jonka keskellä sinä ehkä elät juuri nyt. Vaikka tilanteesi tuntuisi nyt musertavalta, hajottavalta, siltä, ettet voi kuvitellakaan että tulet selviämään etkä ehkä edes jaksa ajatella aikaa, kun valoa muka on taas enemmän, niin sekin tilanne, sen aiheuttamat tunteet ja ajatukset nekin menevät ohi. Ne muuttavat vähintään muotoaan, tuollaisena ne eivät tule loputtomiin pysymään. Ne väljähtyvät, hiipuvat, hidastuvat, katoavat, jos eivät kokonaan, niin osittain. Koittaa vielä aika, kun et ajattele niitä asioita koko ajan. Koittaa vielä aika, kun on helppoa hengittää.

Kun ihminen yllättäen tai vaivihkaa joutuu keskelle kriisiä, sitä tuskin näkee valoa ja toivoa. Jos tunnistat itsesi tuosta lauseesta, voin kertoa, ettet todellakaan ole yksin! Meitä on satoja tuhansia, ehkä miljoonia. Se on inhimillistä, se on ihmisyyttä.

Sillä hetkellä, kun on kaulaa myöten siellä liemessä, ei voi ehkä kuvitellakaan, että se menee ohi. Sitä haluaa oikeastaan suuttua, kun joku tulee ja sanoo niin, eikä ymmärrä nähdä toivoa. Sitä luulee, ettei toinen tajua, mitä itse on juuri kokemassa. Ei ehkä kukaan voi sitä ymmärtääkään täysin, mutta silti useissa eri tilanteissa toimii tuo sama ohimenemisen ja helpottamisen kaava.

Usein tapahtunut, mikä se koskaan onkaan, tulee niin yllättäen takavasemmalta, lyö turpaan tosi kovaa, vetään maton jalkojen alta niin, että tuntuu, kuin ilmat olisivat pihalla pitkän aikaa. Silloin ei ole ollenkaan outoa, että sitä muuttuu toimintakyvyttömäksi. Tai vaikka pystyisi toimimaankin, suoriutumaan arkisista askareista, työnteosta, nakkien ja ranskalaisten lämmittämisestä jälkikasvulle, suihkuun menosta, pyykkitupaan raahautumisesta, niin sitä saattaa elää kuin automaattiohjauksella.

Parempaa mieltä sulle.
Parempaa mieltä sulle.

Se pahin olo helpottaa

Mutta vaikka olo olisi kuinka karmaiseva tahansa, tuntuu, ettei mikään helpota, eikä edes halua tai jaksa toipua, nähdä valoa. Sekin tunne hiipuu. Toki avun hankkiminen on hyvä idea, mutta kuten omalla kohdallanikin lopulta kävi kaiken jaarittelun ja terapoinnin jälkeen, että yksinkertaisesti vain kyllästyin jatkuvaan paskaan oloon, vihaisuuteen, kiukkuisuuteen, ahdistukseen, pelkoon, suruun ja murheeseen. Tajusin, että minun pelastusrenkaani on meikäläinen itse.

Siitä etapista alkaa taas kaikki, se uusi elämä. Siitä etapista voi alkaa elämän paras matka, tutkimusmatka itseen, omaan hyvinvointiin, sisäiseen voimaan. Ja näin on menty pian kymmenen vuotta. Parasta ja kauheinta, mitä voi olla.

Minulta usein kysytään, milloin se tapahtuu. Milloin elämä muuttuu jälleen elämisen arvoiseksi. Niin mielelläni sanoisin, että kello viisi ensi sunnuntaina, mutta kenenkään toipumiselle tai eteenpäin menolle ei ole aikatauluja. Sen vain tuntee itse, kun hetki on oikea.

Vaikka velloisit nyt missä suossa, elämä tuntuisi raskaalta, luulet, ettei toivoa ole, sekin menee ohi.

Se menee ohi ja sitten sitä tajuaa, että kaikki ne ongelmat, pulmat, epäkohdat, tragediat, surut, murheet ovat sitä samaa elämän elämistä kuin ruusunpuna, popkornihetket, kaikki se ihana ja autuaaksi tekevä, ilo, toivo, riemu ja rauha.

Mukavaa lauantaita sinulle, minä menen nyt saunaan!

Muista: kaikki muuttaa muotoaan. Tämäkin.
Muista: kaikki muuttaa muotoaan. Tämäkin.

8 thoughts on “Oivallus, joka voi auttaa sinua(kin)

    1. Kiitos sinulle Riitta kommentistasi ja ole hyvä <3 Toivotan kaikkea hyvää sinun päivääsi!

    1. Ole hyvä Laura ja kiitos kommentistasi. Niin ne tekstit ja ihmiset löytää toisensa! Kaikkea hyvää <3

    1. Kiitos paljon Sirpa kommentista ja toivotuksista! Talvi se sieltä pikku hiljaa hiipii :) Aurinkoa päivääsi <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *