Oma elämä ja perhe

Onneksi maailmassa tapahtuu myös paljon ihanaa

Onneksi maailmassa tapahtuu myös paljon ihanaa. Ajattelin kaikkia hyviä juttuja aamulla, kun heräsin uuteen päivään.

Se on selkeästi kevät, kun innostuksen määrä ei ole mitattavissa. Miten paljon enemmän sitä jaksaakaan, kun ei ole pimeää aamusta iltaan eikä enää edes pelkkää harmaata ja kymmeniä sen sävyjä. Jotenkin iän myötä talvet ovat tulleet itselleni yhä vaikeammaksi sietää. En yhtään ihmettele, että edesmennyt mummoni pakkasi kapsäkkinsä ja aina talvisin nosti kytkintä kohti etelää. Mummelin paluu Mallorcalta oli aina kevään kohokohtia.

Vuosi sitten annoimme itsekin viikon valokylvyn katkaista pimeän kauden, ja vaikka tutkitusti etelänloman voima keskellä pimeitä ja pakkasia kestää vain viikkoja, sanon, että se toi ihan hurjasti lisää virtaa ja paransi jaksamista pitkälle kevääseen.

Viime viikolla mielialaa laimensi myös flunssa, joka alkaa olla selätetty sen verran, että pääsin torstaina jo joogaan. Tunnilla hikoilin kuin possu ja olin kankea kuin seiväs, mutta niin se vain sekä mieli että keho kiittivät harjoituksesta ja tunnin jälkeen oli virtaa, vaikka samalla raukea ja hyvä olla.

Ensimmäinen juoksulenkki kahteen viikkoon hieman pelottaa, mutta viikonlopun ykköstoive onkin päästä juoksemaan. Maratonkin lähestyy hurjaa vauhtia. Jotta ei joudu raatoauton kyytiin, on juostava vielä lisää, ei auta keksiä tekosyitä eikä potea sairauksia.

Kaikkia ihania juttuja tapahtuu ympärillä koko ajan dominoefektin lailla. Jengi kirjoittaa nimiään kustannussopimuksiin, saa lapsia, menee uusiin työpaikkoihin, matkustelee, selviytyy ihmissuhdekriiseistä, perustaa yrityksiä, laittaa itsensä oman elämänsä eturiviin ja tekee asioita, jotka ovat lähellä sydäntä.

Vaikea silloin on olla itsekin innostumatta, kun ympärillä kuohuu ja poreilee. Jos jostain inspiroidun suuresti, se on muiden ilosta.

Sitä on kiitollinen olo, niin monesta. Mutta parasta juuri nyt ovat nämä asiat:

Uusi kevättukka. Tästä lisää blogissa pian.

Se, että lapsen pieni toimenpide, jossa hänet nukutettiin, sujui, kuten pitikin.

Blogi. Vaikka se vie aikaa perheeltä, ihan tosi tosi innostavia yhteistöitä on tulossa. Kun en enää työkseni kirjoita, on minun vain pakko päästä purkautumaan jonnekin ja se on tämä oma rakas kanava.

Tulppaanit, ruusut ja viherkasvit. Kiitos maailmankaikkeudelle kaikesta vehreästä, värikkäästä ja elävästä.

Lauantain aamukahvi. Se on viikon paras aamukahvi. Nyt juotu jo.

Huumori, jota viljelemme perheemme keskuudessa. Ei päivää ilman naurua, vaikka olisi kuinka paska päivä tahansa.

Uudet kirjat, joita saan hyppysiini. Tällä hetkellä on luvussa Unelmahommissa, josta lisää pian.

Jo lukemani kirjat, joita roudasin jättilaatikollisen taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Ilahdutti, kun ne tuntuvat kelpaavan.

Nukkuminen. Kun nukkumaton oppii nukkumaan, ei kiitollisuudella ole rajoja.

Meri. Helsingistä pääsee taas kunnolla maailmalle. Jäät ovat lähteneet.

Fiilistely, mielikuvaharjoittelu ja manifestointi. Kun mikään ei ole rajana.

Ihanaa lauantaita ja rakkautta, maailman tapahtumista huolimatta. Eilinen oli jälleen synkeä päivä. Jos ahdistaa, lue tämä kirjoitus, jonka kirjoitin syyskuussa: miten sietää maailmaa, joka on hyvän lisäksi myös paha.

Rakkautta!

Jenny

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *