Onnellinen tässä ja nyt

Onnellisuuteen ei tarvita mitään isoa. Se voi olla jotain, joka vain on, tässä ja nyt. Onnellinen voi olla, vaikka arjessa kaikki ei todellakaan ole tip top. Tunnetko sinä sen?

Vastaisku ankeudelle

Heräsin hauskan vanhojen ja uusien ystävien kanssa vietetyn illan jälkeen aamulla tyytyväisenä. Ensimmäisenä silmäni avatessa mietin, että mitähän mahtavaa tänään tapahtuu, onpa siistiä saada olla elossa! Söin aamupalaa ja aloin puuhastella. Koko perhe oli kotona samaan aikaan, sekin tuntui jo luksukselta.

Olo vain tuntui onnelliselta. Sisälläni oli harmonia, joka ei johtunut mistään tapahtuneesta tai tapahtumattomasta. Se vain oli, ja se riitti minulle. Minun ei tarvinnut edes tietää, kauan se itsessäni pysyttelisi, koska tämä hetki on tärkein ja koko ajan arkemme käännekohta.

Vastaisku ankeudelle

Onnellinen tunteiden vuoristorata

Mutta vaikka sitä tuntee itsensä onnelliseksi ja sisältä rauhalliseksi, arki vain on sellaista, että tunteet rullaavat vuoristorataa. Välillä maailma tuntuu parhaalta paikalta ikinä ja välillä tekee mieli pamauttaa hanskat tiskiin, kääntää toinenkin poski litsarille ja lakata yrittämästä. On stressiä, on kiirettä, on vastoinkäymisiä. Mutta on niin paljon kaikkea muutakin, niitä hyviä hetkiä.

Kaikkia hetkiä tulee, sillä mikään ei kestä ikuisesti, ei sisäinen rauhakaan. Vaikka välillä tunteista toiseen heittäytyminen voi turhauttaa, itseä ei kannata pakottaa olemaan onnellinen, eikä se luultavasti ole edes mahdollista. Vaikka sitä eläisi kuinka unelmiensa arkea, niin aina fiilis ei voi olla naminamijee, vaan meidän jokaisen on siedettävä epämukavuutta ja epämukavia tunteita saavuttaakseen jälleen niitä huippufiilareita. Tiesihän Muumipappakin jo sen: Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

Vastaisku ankeudelle

Myös loskaa, ei pelkkää aurinkoa

Sama pätee myös onnellisuuteen, ei sekään ole pelkkää auringonpaistetta. Moni vain tuntuu suhtautuvan onnellisuuteen kovin yksioikoisesti. Kuvitellaan, että onnellisuus on jokin ihmeellinen tila, jonka tulee vallita 24/7 ja että usein sen voi saavuttaa jonkin aineellisen asian avulla. En voi olla onnellinen, koska naapurilla on hienompi auto kuin minulla. Olen onnellinen vasta sitten, kun olen rakentanut sen unelmieni talon. Miten voisinkaan olla onnellinen nyt, kun kaikki on ihan jees, mutta hei aina voi tulla jotain vielä parempaa! 

Toki uudet asiat, materiakin, innostavat hetken, mutta ihminen tottuu kaikkeen. Olen huomannut itsekin aikanaan sen, että aika lyhyen ajan jaksaa fiilistellä jotain asiaa, vaikka se olisikin saavuttamisen hetkellä tuntunut maailman mahtavimmalta jutulta.

Onnellisuus ei tarkoita sitä, että olisimme vapaita kielteisistä ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Onnellisuus ei tule pakolla. Enemmänkin meistä tulee onnettomia, jos yritämme väkisin hallita jotain, mikä ei ole hallittavissa, kuten onnellisuuttamme. Kukaan meistä ei voi täysin tietää, mitä huomispäivä tuo tullessaan. Me ihmiset leijailemme maailmassa höyhenen lailla ja tuuli voi kääntyä milloin tahansa. Elämää ei voi pakottaa eikä aina edes ohjata. Sama pätee onnellisuuteen: mitä vähemmän pakotamme onnellisuutta tulemaan luoksemme, sitä onnellisempia olemme. Näin ainakin itse uskon.

Vastaisku ankeudelle

Onnellisuus on tätä kaikkea

Vaikka arjessa kaikki ei olisi aivan tip top, onnellinen voi olla. Kun opettelee hyväksymään vaihtelevat tunnetilat ja arjen vastoinkäymiset eli asiat, jotka eivät mene, kuten itse toivoisimme, on paljon helpompi hengittää. Hyvinvointia ja mielihyvää saa toki tavoitella, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi samalla vältellä elämän nurjempaa puolta henkemme kaupalla.

Se, että pyrimme tuntemaan olomme hyväksi, ei tarkoita sitä, että meidän tulee tukahduttaa huonot fiilikset. Usein kärsimystä aiheuttaa se, että nousemme henkisesti barrikadeille ja pistämme hanttiin kaikilla voimillamme. Onnellisuuteen, unelmiin ja elämään yleensäkin lukeutuu koko tunteiden kirjo ja hyvä niin. Onnellinen on se, joka suostuu elämään kaiken tämän keskellä, mitä nyt tapahtuu.

Maitoviikset ja kaksi kananmunaa

Yksi merkittävimpiä viime vuosien oivalluksiani on ollut se, että ne pienet arjen asiat ovat kuitenkin lopulta ne, joista sen ilon ja energian arjessani ammennan. Ne, jotka vaikuttavat pieniltä, mutta ovatkin niitä elämän suurimpia juttuja. Ne asiat, jotka otamme välillä itsestäänselvyytenä tavoitellessamme jotain muka parempaa, suurempaa ja mahtavampaa, mutta joilla onkin valtava merkitys. Sisäpyöräilytunti, munkkihetki kaveriperheen luona, viisivuotiaan maitoviikset, aikuisen tyttären saama työpaikka, keskimmäisen palo silmissä, kun hän kertoo harrastuksestaan, ystävien järjestämä hauska saunailta. Valmennettavani yksinkertainen lause: Kiitos, että sinä olet sinä. Se, että jääkaapissa on juuri kananmunat lounasmunakkaaseen. Että joku on tällä kertaa jaksanut pestä paistinpannun. Naapurin tädin hymy, kun pidän hänelle ovea auki. Hyvä palaute toimeksiantajalta jutusta. Posti, joka ei tuonut tänään laskuja. Hyvä treeni.

Onnellisuuteen ei tarvita mitään kovin suurta, oikeasti ei edes niiden suurien unelmien toteutumista, vaikka niitä totta kai saa olla ja kannattaa vaalia. Mutta meidän ei tarvitse tehdä elämäämme hankalaksi ja yrittää tavoitella kuuta taivaalta. Onnellisuus lisääntyy, kun todella pysähtyy haistelemaan ruusuja, silittää lapsen pehmoisia jalkapohjia, halaa ystävää tai nauttii siitä, että aamulla sai herätä uuteen päivään ja vielä toteaa sen ääneen: onpa hemmetin siistiä olla elossa!

Sinäkin voit kokea pakahduttavaa onnellisuutta, vaikka silloin kun astut ovesta pihamaalle ja kuulet lintujen laulavan. Se on totaalinen tässä ja nyt -hetki, suuri onnen lähde.

Onnellista sunnuntaita!

Lue myös:

Miksi toisen onnellisuus ärsyttää

Haluatko olla onnellisempi?

Vastaisku ankeudelle

3 comments

  1. Mua ihan hävettää myöntää, että mun on tosi vaikeaa olla onnellinen nyt. Syövän päihittäminen tuntui vielä vuosi sitten ihan älyttömän mahtavalta jutulta ja olin aidosti onnellinen. Mitä enemmän aikaa sairaudesta on, sitä pinnallisempi musta tulee ja alan vaatia elämältä vielä enemmän.. Enemmän rahaa, huomiota, hyvää palautetta, seuraajia… En osaakaan enää olla onnellinen. Pitäisi useammin pysähtyä ajattelemaan, kuinka paljon minulla jo on. Sekin, että olen kolmesti sairastanut syöpää ja vihdoin ja viimein voittanut sen… Eikö se muka riitä?
    Kiitos sun ihanasta blogista ja älyttömän hienoista teksteistä. Niistä on ihan hirveesti apua. Oot mahtava! <3

    1. Kiitos Ani kommentista ja kauniista palautteesta, ihana kuulla, että kirjoituksistani on apua <3 Ja tiedätkö mitä, tuo kun kerroit, että on vaikeaa olla onnellinen nyt ja että sitä muuttuu pinnallisemmaksi, kuulostaa kyllä tosi tavalliselta ja inhimilliseltä! Sellaisia me ihmiset ollaan, että vaikka mitä oltaisiin kohdattu niin jonkun aikaa se kiitollisuus vaikka siitä, että saa olla täällä, pysyy kyllä mielessä, mutta sitten se fiilis saattaa alkaa hiipua, jollei itseä tietoisesti muistuttele. Eli ei stressiä! Kyllä se onnellisuus on sussa varmasti siellä syvällä, välillä vain on niitä kausia ja hetkiä, kun sitä on vaikeampi löytää. Ja olet läpikäynyt kuitenkin ihan mielettömän suuren myllyn ja niin hienosti selviytynyt siitä, respect todella.
      Ihmiskeho on kyllä mieletön ja sun blogi on huippu. Toivon sulle kaikkea hyvää ja ihanaa alkavaa viikkoa!

Comments are closed.