Hyvä elämä

Onnellisuus on pieniä hetkiä

Onnellisuus voi iskeä silloinkin, kun olo on vieläkin flunssainen, kengät ovat loskasta märät ja räntää sataa suoraan naamalle. Kyllä vain. Onnellisuus on asia, jota pyörittelen mielelläni ajatuksissani, mutten enää jahtaa sitä. Minun ei tarvitse. Wikipedian ja myös minun mukaani onnellisuus on tunne siitä, että elämä on hyvää.

Ja aamulla se fiilis taas tupsahti. Se suorastaan tärähdyttävä, lämmin ja sisältäpäin kutkuttava olo. Se iski siitä huolimatta, että tosiaan onnistuin kävelemään itseni umpikujaan, josta en selvinnyt kuivilla kengillä. Tunnetta saattoi edesauttaa se, että kuulin lintujen laulavan ensimmäistä kertaa tänä talvena. Viserrys oli kuin lupaus keväästä. Siitä, että vielä tämä pimeys taipuu ja yhtäkkiä yö ei saavu laisinkaan.

onnellisuus

Mikään muu ei ollut tänään toisin kuin eilen. Minulla oli yhtä käheä ääni, yhä edelleen työmatkaani kului päiväkotikoukkaamisen takia ihan liikaa aikaa, jälleen olin pukenut liikaa päälleni ja tunsin hien virtaavan selkärankaani pitkin eikä minulla ollut tietenkään yhtään nenäliinaa taskussani, nuha kyllä. Silti hykertelin itsekseni, sillä tunsin vahvaa sisäistä rauhaa, tyyneyttä ja tyytyväisyyttäkin. Parasta tunteessa oli se, ettei se oikeastaan johtunut mistään ulkoisesta (paitsi vähän siitä linnunlaulusta), se vain oli ja tuli ennen kaikkea itsestäni. Vaikka arjen pienten ja isompienkin ongelmien määrä tuntuu olevan vakio, aika ajoin sitä tuntee itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan ennen.

Uskon, että tuo rauhan ja harmonian kokeminen liittyy siihen, että olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja huomioimaan sisäistä voimaani. Nuo hyvät tunteet kumpuavat myös viime aikaisesta keskittymisestä arjen pieniin asioihin. Kun elämässä ei tapahdu suurta, olen huomannut vaivatta kaiken sen pienen, mikä on. Tasapaksu arki on ihanaa.

onnellisuus

En voisi koskaan enää kuvitella saavani onnea vain toisesta ihmisestä, tietystä tavarasta, tulevasta lomamatkasta tai uudesta asunnosta, vaikka ne ja moni muu asia hetkittäisiä ilonpilkahduksia toki arkeen tuovatkin. Arvostan kaikkea edellä mainittua suuresti, mutta jos niihin nojaa liikaa, pilvilinnoistaan tulee rytinällä alas. Sitäpaitsi ihminen tottuu helposti uuteen ja se, mikä saattoi tuntua hetken aikaa ihmeeltä, alkaa usein tuntua tavalliselta, jos sitä ei ymmärrä arvostaa.

Itse pyrin pitämään mielessäni sen, että olen etuoikeutettu eikä itsestäänselvyyksiä ole. Tavaran ja toisen ihmisen sijaan kannattaakin katsoa sisäänpäin, ratkaisu miten tulla onnellisemmaksi on lähempänä kuin uskommekaan. Onni löytyy paitsi meistä itsestämme, myös pikku asioiden havaitsemisesta.

Jos elämäntilanne on haastava, voi onnellisuus tuntua todella kaukaiselta asialta. Itsellänikin on ollut vaiheita, etten ole edes halunnut olla onnellinen. Minäkin olen pursunnut vihaa ja katkeruutta, ollut ihan paskana, jolloin en edes ole halunnut kuulla onnesta mitään, saati toisten onnellisuudesta. Nykyään on toisin, erityisesti hankalassa tilanteessa pienet asiat ovat suurimmat onnentuojani.

onnellisuus_showme_

Onnellisuus ei ole sitä, että olisi vapaa kielteisistä tunteista. Toisinaan elämä vain ahdistaa ja joskus se tuntuu suoranaiselta kärsimykseltä, mutta itsellämme on aina valta valita mihin huomiomme kiinnitämme, mitä ajattelemme ja mitä haluamme kokea. Jos onnellisuuden kokeminen ei juuri tällä hetkellä tunnu mahdolliselta, pakottaa ei itseään kannata. Onnen aika koittaa kyllä. Tiedän, koska olen elänyt läpi kauden, jolloin luulin, etten koskaan enää voi olla onnellinen. Olin väärässä.

Mitä muuta onneni reseptiin kuuluu? No lienee se, että elän mahdollisimman läsnäolevana omassa elämässäni jokainen hetki, kun vain voin ja muistan. Se, että tiedostan arkeni pulmat ja mahdolliset kehityskohdat, mutta hyväksyn ne ja oivallan, että onni löytyy, kun itse opin tulemaan toimeen juuri oman elämäni haasteiden kanssa. Kun otan vastuun omista fiiliksistäni ja mietin tunnenko jotain vain siksi, että olen aina tuntenut niin ja olen ehdollistunut jollekin käytös- tai ajattelumallille aina jossain samassa tilanteessa. Vai voisinko esimerkiksi juuri tänään alkaa tuntea eri tavoin?

Vaikka nämä onnen tunteet tupsahtelevat nykyään minuun milloin missäkin, minulla on silti tapana kammeta niitä lisää arkeeni, jos muistan. Kun vain ehdin, otan hetken itselleni. Laitan silmät kiinni, rentoudun ja luon mielikuvia asioista, jotka tuovat minulle hyvää mieltä. Ajattelen rakkaudella niitä ihmisiä, jotka valaisevat energiallaan ja läsnäolollaan arkeani. Kuvittelen itseni istumaan muovikassin päälle sateiselle rantakalliolle, hurjana pauhaavan meren äärelle, yhteen lempipaikoistani. Fiilistelen jotain biisiä, joka saa jalkani vipattamaan. Ajattelen värejä, joista saan voimaa, kuten sammaleenvihreää, auringonkeltaista ja paprikanoranssia. Mietin hetkeä, kun sain ajaa Jopolla tummuvaan syysilmaan tukka hulmuten. Ajattelen sitä ihanaa tunnetta, jonka tavoitan, kun pienin lapseni kulkee kanssani käsi kädessä.

Ja hei! Onnea on sekin, että aamulla saan herätä.

Onnellista torstaita!

onnea on

2 thoughts on “Onnellisuus on pieniä hetkiä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *