Kuukauden loma hektisestä freelancer-toimittajan elämästä on näköjään tehnyt tehtävänsä, sillä tänään ajattelin ensimmäistä kertaa työasioita ”sillä silmällä”. Surffasin lukemassa nettilehtiä ja huomasin ärsyyntyväni tiettyjen artikkelien otsikoinnista. Eräässä sanottiin, että ”Janne Ahonen ei hae kuuta taivaalta”, toisessa kerrottiin, miten ”Lentokone oli lähellä syttyä”.

Otsikoiden bongailusta on tullut suurta huviani. Paras tähän mennessä näkemäni on iltapäivälehdessä ollut Saunoja-Timon superhaastattelun lööppi ”Vihdoin kotona”.

Myös keskimmäinen tyttäreni, 9, harrastaa virheiden etsimistä lukemistaan lehdistä ja kirjoista. Hän toteaa aina mokan huomattuaan, ”ettei ole toimittajan tytär turhaan”.

Nykyajan nettilehtimaailmassa otsikoinnille ei varmasti yksinkertaisesti anneta aikaa. Olen työskennellyt aikaisemmin paitsi kirjoittavana toimittajana myös kahdessa aikakauslehdessä toimitussihteerin pestissä, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä oli juuri otsikoiden kanssa puljaaminen. Freelancer-toimittajana ei synny aina ehkä niin huikeita otsikkoluomuksia omille (huikeille) jutuille, mutta ilo on suuri, kun oma otsikkoajatus on läpäissyt ediittorien (toivottavasti) tiukan seulan.

Vaikka yöunet ovat jääneet vähiin etenkin kuopukseni Piksun parin viikon takaisen syntymän jälkeen, ei pää ole täysin pehmennyt. Vielä en kuitenkaan malta ryhtyä töihin, vaan sallin itselleni ainakin kuukauden loman. Ja itseänihän voin toteuttaa blogitekstejäni otsikoidessa…