Ajanpuute on prioriteettien puutetta. Timothy Ferrisin kirjasta lukemani totuus kolahti ja teki melkein kipeää. Viime päivinä se iski, se tunne, että miten ehtiä tehdä vielä kaiken, mitä haluan tässä elämässä tehdä? Selkeästi meikäläinen on palannut lomalta hommiin taas, hahaha. Miten elää vapaalta tuntuvaa merkityksellistä elämää, vaikka onkin rutiineja, tapoja, tottumuksia ja asioita, joita on myös ”pakko”
Kaksi viikkoa lomalla ja pian on aika palata hommiin. Mutta on se jännä, miten ajatukset kirkastuvat, kun vain pysähtyy edes näin pieneksi hetkeksi. Minulle on tullut monta Nyt tai ei koskaan -ajatusta ja niinpä yllätin itsenikin viikko sitten varaamalla paikan joogalomalta Italiassa ensi toukokuussa! Garda, jossa entisessä elämässäni olen viettänyt kaksi kesälomaa autoillen, kutsuu meikäläistä
En koskaan ole ajatellut, että laihtuminen tekisi minut onnellisemmaksi, mutta nyt 11 kiloa hoikempana olen niin tyytyväinen itseeni ja elämääni, että voin sanoa olevani myös onnellisempi! Elämäni toiseen maratoniin on alle kuukausi! Kieltämättä olen miettinyt, että tuliko nyt hieman liioiteltua Tukholman maratonin jälkihuumassa! Mutta nyt olen juossut enemmän kuin ennen Tukholmaa. Mallorcalla kävin juoksemassa neljä
Vaikka kuinka diggailee työstään, niin loma on loma ja vapaat saavat ihmisen pohtimaan, oivaltamaan ja ajattelemaan asioita ihan eri tavalla kuin arjessa. Kun on sidottu aikatauluihin, tekee paljon ja myös toistaa samoja asioita, ei useinkaan malta, ehdi tai jaksa pysähtyä. Sitten, kun yhtäkkiä saakin pötköttää rantatuolissa tai mökkilaiturilla tunteja, ei ole kiire minnekään eikä ole pakko
Liikuntaan liittyvät ajatukset muuttuvat vuosien varrella. Omat aiemmat uskomukseni tuntuvat aika typeriltä nykyään. Vietin viikon auringon lämmössä ja juoksin tuona aikana neljänä kertana yhteensä 35 kilometriä. Ensimmäisen pikalenkin jälkeen löysin mukavan reitin, jossa oli asvalttia palmujen katveessa, epätasaista rantatietä, tasaista rantatietä, pieni pätkä pehmeää hiekkaa ja pätkä kovaa hiekkaa. Aivan mahtavaa oli juosta ihan uusilla
Yhteistyö/Magnesia Festival Joogatunnin jälkeistä oloa en saa juoksusta – silti juoksen enemmän kuin joogaan. Ihminen on sellainen, että tekee mielellään asioita, joissa on hyvä. Viikonloppuna varasin pitkästä aikaa joogatunnin suosikkipaikastani Ilmasta. Vaikka minulla oli ostamani joogakortti voimassa kesäkuun, en ollut ehtinyt joogatunnille viiteen viikkoon. Oikeasti olen sitä mieltä, että kiire on ollut ihan omin pikku
Minulta on pitkin kevättä kysytty mitä syön, ja tässä tämä postaus vihdoin tulee! Painoa on pudonnut viimeisen puolen vuoden aikana nyt 10 kiloa ja se tuntuu koko olemuksessa. Kesäkuussa olen liikkunut säännöllisemmin ja pyrin urheilemaan joka toinen päivä, mutta keväällä urheilin noin 1-3 kertaa viikossa. Muutos itsessäni on siis tapahtunut ennen kaikkea ruokavalion muuttamisella. Syön säännöllisesti, useimmiten neljä
Sen sijaan, että valitan, kiitän. Sen sijaan, että valittaisin säästä, kiitän valosta ja raikkaasta tuulesta, siitä, että kaatosateella löysin puun, jonka alla pysyä edes puolikuivana. Sen sijaan, että valitan työkiireistä, kiitän siitä, että työpanokseni on ollut kovin haluttu viimeisinä viikkoina. Eipä ole kuulkaa itsestäänselvyys sekään, että saa tehdä, sitä mitä haluaa. Joten kiitos. Sen sijaan,
Jotta jaksaa tehdä paljon, pitää myös osata olla. Olen aina ollut persoonaltani sellainen tyyppi, että minulla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Sytyn, kun minulla on kiire, pieni stressi painaa päälle ja deadlinet lähestyvät. Jos tekemistä on liian vähän, en saa oikein mitään aikaiseksi. Mitä vähemmän asioita on to do -listallani, sitä vaikeampi minun on
Kyllä, energia on paras asia painonpudotuksessa, ei se, että mahtuu vihdoin koon 40 sortseihin ilman pelkoa niiden ratkeamisesta. Tapasin eilen lounaalla ystävän, jonka kanssa juttelimme myös elämänmuutoksestani ja olemukseni muuttumisesta. Hän, kuten moni muukin on sanonut, että energian näkee ja aistii, vaikka se on ollut ennenkin olemassa. Että nyt se on vielä voimakkaampaa ja tunnen
Jokainen reeni ei ole hyvä reeni, vaikka niistä huonommista en aina itsekään kirjoita somessa. Mutta enpä halua tässäkään asiassa fuskata, vaan mieluummin olen rehellinen: Aina ei suju, ja sekin on ihan ookoo. Tämä tuli mieleeni eilen, kun levättyäni kolme päivää olin täynnä energiaa, mutta silti juoksin pitkästä aikaa sellaisen lenkin, josta oli liikunnan ilo kaukana.
On ollut vähän sellainen olo, että olen yrittänyt saada maailman valmiiksi ennen juhannusta tai vähintään ennen heinäkuisia lomia. Jos jotain tämä hektinen arki on opettanut viime vuosina, niin ainakin sitä, että juu, vaikka paikoin stressaan arjessa, en enää stressaa lomilla. Minua nauratti, kun luin muutaman vuoden takaista kirjoitustani siitä, miten välttää lomastressi ja keskittyä olennaiseen.
Kohta on kuusi kuukautta tietoista elämänmuutosta takana ja paino on pudonnut sen 9 kiloa. Silloin tällöin astahdan vaa’alle, mutta yhä edelleenkään en kyttää vaakaa ja kiloja orjallisesti. Paino ei ole tässä muutoksessa enää se tärkein asia, vaan energian lisääntyminen, innostuminen ja parempi jaksaminen kaiken kaikkiaan! Tämä olo, jonka olen saavuttanut kevään aikana, on todella motivoiva!
Elämä on taas viime viikkoina tarjoillut menneestä muistutuksia monessa muodossa. Olisi ollut helppo alkaa jossitella, murehtia, surkutella, syyllistää itseään ja muita, ahdistua kaikesta, ärsyyntyä ja kaivaa miksi minä -kortti esiin. Mutta kun antaa kaikkien tunteiden tulla – pääsee nopeammin takaisin raiteillesi. Koska haluan olla täysin rehellinen, niin ärsyyntymistä en voinut välttää, mutta itseni yllätti se, miten
Hyvinvoinnista huolen pitäminen näkyy myös töissä. Viimeisten viikkojen aikana minuun on iskenyt hirveä innostus. On todella ollut olo, että teen työkseni sitä, mitä rakastan. Pitkästä aikaa. Kesäkuu on jo puolivälissä, ja tällä hetkellä omissa duuneissani eletään kiireisintä aikaa vuodesta. Päivätyössä kustannustoimittajana minun pitää saada vielä ennen lomaani pitkin kevättä työstämiäni kirjoja painoon, ja heti loman
Tukholman maratonin juostuani olen tehnyt kolme liikuntaan liittyvää oivallusta. 1) vielä viime syksynä, kun olin lihavampi, oli lihaskuntoni huomattavasti parempi. Se ei johtunut toki painostani, vaan treeneistä. 2) Maratonin voi juosta kohtalaiseen aikaan ilman vammoja aika vähälläkin treenillä, tosin onhan juokseminen tuttu laji itselleni lapsuudesta. Itsehän juoksin nyt keväällä keskimäärin kerran viikossa, pisimmillään reilun 24 kilometriä
Kuukausi sitten kirjoitin painonpudotuksestani, joka on tänä keväänä tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä kiloja on kadonnut kahdeksan noin kuudessa kuukaudessa. Nauratti, kun sain postaukseen Facebookissa kommentteja, että ”minäpä laihduin 20 kiloa kolmessa kuukaudessa” tai ”no itse pudotin kyllä 15 kiloa kolmessa viikossa”. Hienoja saavutuksia varmasti, mutta oikeasti olen onnellinen siitä, että nämä kuusi vuotta jojoteltuani
Elämänmuutos on parasta, mitä itselleni saatoin antaa 40-vuotislahjaksi! Tadaa, eilen menin nukkumaan kolmekymppisenä ja heräsin tänään nelikymppisenä! Kiitos taas yhdestä aamusta, jona sain silmäni avata. Eilen oli selkeästi jännitystä ilmassa ja jo tovin ikävuosien karttumista makusteltuani olen päättänyt uskoa kaikkia teitä, jotka olette todenneet, että elämä alkaa nelikymppisenä! Sillä useampi lienee tarkoittanut sitä, että elämä nelikymppisenä on niin
Terveisiä Tukholmasta, ensimmäiseltä maratoniltani koskaan. Ensimmäinen maraton on kyllä mieletön kokemus! Maaliin saavuin ajassa 5:09:52 ehjänä ja toki väsyneenä, mutta ilman mitään vammoja tai vaivoja. Juoksukuume ja maratonkuume ovat nyt kovassa nousussa! Ensi kerralla teen aika monta asiaa eri tavalla kuin tällä ensimmäisellä kerralla. Niin sitä ihminen oppii, kantapään kautta. Päivä ennen maratonia Lensimme Tukholmaan
Esikoiseni lähetti minulle viestin ja kertoi asioista, jotka olivat edistyneet ja että olo oli aikuinen. Ensin meinasin vastata, että vau, hyvä sä ja älä vain tee, kuten mä olen tehnyt (yleisesti), mutta sitten tyydyin vastaamaan, että vau, hyvä sä! Kolmen lapsen äitinä sitä tietenkin on välillä huolissaan ja miettii lasten tulevaisuuttakin peilaten niitä omaan elämäänsä. Välillä
Uudet hiukset – uusi elämä. Olen ennenkin aloittanut elämäni uudelleen järjestämisen leikkauttamalla hiukseni ja pistämällä vaatekaapin uusiksi. Jälkimmäinen antaa vielä odotuttaa itseään, mutta sekin on tulossa, tunnen sen. Vaikka päätös uudesta hiusmallista syntyi 30 minuuttia ennen varaamaani kampaaja-aikaa, jo jokin aika sitten päätin, että alan olla täysin rehellinen itselleni ja selvittää, mikä on se, mitä
Kevät on ollut tosi kiireinen, ja vaikka sisimmässäni tiedän, että selviän aina kaikesta, vaikka sitten isosta tai pienemmästä työrysästä, minulla on tietyn ihmisen eli puolisoni kanssa tietty toimintatapa. Eli saatan lähettää hänelle paniikkiviestejä, että ääk, niin ja niin paljon tekemistä ennen juhannusta, pitää saada painoon niin ja niin monta titteliä ja kirjoittaa se, tää ja toi juttu,
Miten helppoa on olla juuri nyt onnellinen. Ehkä se on tämä kesä. Tämä valo. Lämpö, joka vielä vähän on oikukas, tulee ja menee miten haluaa. Aurinko. Vihreys. Kukat, jotka ovat nousseet piiloistaan muutamissa päivissä. Puun lehdet, jotka muuttavat maiseman ihan toisenlaiseksi. On helppo unohtaa, millaiselta rämpimiseltä taakse jäänyt talvi välillä tuntui. Ei sitä enää muistakaan, miten
Viikonloppuna tuli piipahdettua normiympäristön ulkopuolella. Lauantain vietin haravan varressa ulkosaaristossa. Sunnuntaina ihailimme toisaalla kesään heräilevää maaseutua, joka oli parhaimmillaan ja näytti meille joutsenia, pääskysiä ja sinne tänne lepattelevia perhosia. Kyllä vain teki hyvää edes käväistä muualla. Uusi ympäristö, uudet ajatukset. Ja sitä paitsi, me saamme kyllä olla ylpeitä maastamme. Ei ole maaseutua tai saaristoa kauniimpaa. Mutta kyllä vain kenelle
Onko kellään muulla oloa, että päivät ja viikot kuluvat nopeasti? Töissäkin iltapäivisin usein kuulee joko omasta tai jonkun kollegan suusta sanat, että huhhuh, onpa tämä päivä taas sujahtanut sukkelaan. Välillä tuntuu, että viikossa on maanantai, perjantai sekä sunnuntai ja kaikki muu siltä väliltä vain viuhahtaa silmien edessä kuin filminauha. Olen miettinyt paljon, mikä voisi olla