Parasta juuri nyt

Pienet suuret ilonaiheet ovat lämmittäneet mieltäni tällä viikolla. Vaikka ihminen helposti keskittyy negatiiviseen ja on tyytymätön, kyllä koko ajan tapahtuu paljon hyvääkin. Pitää vain avata silmät ja nähdä ne asiat.

Valkovuokot ovat saapuneet kuin varkain. Ilahduin niistä tänään niin paljon, että menin kasseineni pusikkoon kykkimään. Yläpuolella lopputulos.

Vanhin tyttäreni läpäisi anniskelupassikokeen ensimmäisellä kerralla. Työmahdollisuudet laajenevat, ja tulevia opintoja voi sillä aikaa harkita rauhassa. On huojentavaa nähdä, kuinka esikoisen siivet kantavat.

Imuri lakkasi imemästä viime viikolla mitään. Tämä viikko on kulunut pölypalleroiden keskellä aivastellen. Kun tutkin imuria, huomasin, että siellä oli kaksi suodatinta, joista toinen hajosi käsiin ja toisen pystyi pesemään enkä ollut koskaan huomannut sellaisia. Uusi suodatin löytyi Kannelmäen Prismasta avuliaan myyjän opastuksella. Vaihdoin suodattimet, eikä imuri toiminut vieläkään. Tänään sitten ensitöikseni töistä lapsen uimakoulun kautta kotiin saavuttuani tutkin asiaa. Imurin johdon alkupäästä löytyi järkyttävät hiuspallerot, roskaa ja kaksi (!!) kynää! Ai miten niin toimittajalla on aina kynät hukassa… Mutta nyt toimii taas.

Keskiviikkoisen etätyöpäivän aloitin juoksemalla 15 kilometrin lenkin. Se rullasi kevyesti eikä mihinkään sattunut. Maratoniin on enää kolme viikkoa, joten toivoa on, että pääsen maaliin asti. Tänään on vaivannut outo nuha, mutta huomenna olisi puolikas vuorossa. En malta lakata kiittämästä siitä, että minulla on kaksi jalkaa, joilla juosta. Ja kyllä päivä sujuu, kun urheilee heti aamusta. Vahva suositus.

Ensimmäinen toimittamani kirja, Suomen luonnon lumo, tupsahti tänään painosta työpöydälleni. En ole vielä oikein uskaltanut avata sitä, mutta kansi näyttää kauniilta. Työhommat edistyvät muutenkin hyvin ja näyttää vahvasti siltä, että heinäkuussa lomailen. Angsti siitä, etten työpäivien aikana enää kirjoita mitään omaa, on kadonnut. Se johtuu ehkä siitä, että olen kirjoitellut vapaa-ajallani aikalailla.

Uusi hiusharja oli tilauksessa maailmankaikkeudelta vanhan rikkoutuneen tilanne ja tänään sain niitä kolme! Himohamstraaja minussa ei herännyt, vaan kaksi niistä lähti jakoon muualle. Kannattaa toivoa, niin saa tai ainakaan ei saa, jos ei toivo.

Viikon parhaan aamukahvin eli lauantain aamukahvin saa juoda ihan kohta! Tällä viikolla olen kammennut itseni ylös joka aamu viiden kieppeillä. Huomenna ajattelin nukkua pitkään, ainakin seitsemään.

Labra-arvot työhöntulotarkastuksessa olivat kaikki hyvät ja hienosti viitearvojen sisäpuolella. Olisin voinut elää ilman tuota tietoa, mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että itsestä huolehtiminen selkeästi kannattaa ja siitä on konkreettista hyötyä.

Kuusivuotiaan kehitystä on ihan mahtava seurata, vaikka olenkin saman kokenut jo kahdesti. Hän on oppinut vuoden sisällä lukemaan, kirjoittamaan, pyöräilemään ja luistelemaan. Ja jo vähän pitempään hän on nukkunut kuin tukki. Olisinpa nähnyt tuon jälkimmäisen kristallipallosta niinä vuosina, kun meillä heräiltiin ja valvottiin.

Sinä. Kiitos sinulle ja kaikille lukijoille kannustuksesta ja kommenteista tällä viikolla sekä suuressa arkiruokakriisissä että siinä, kun kerroin, etten jää kaipaamaan tätä vuosikymmentä, sillä olivathan elämäni huonoimmat vuodet kolmekymppisenä.

Mukavaa perjantai-iltaa! Minä menen nyt nukkumaan!

Jenny

2 comments

  1. Täälläkin on kuusivuotias, joka odottaa innolla syksyllä alkavaa koulua :) Hyvää perjantaita teille :)

    1. Kiitos Kati! Täällä kans syksyllä kuusvuotiaana kouluun. Kivaa alkavaa viikkoa sinulle!

Comments are closed.