Hyvä elämä

Pettymys ja suru kuuluvat elämään kuten ilo ja onnistuminenkin

Kun ajattelee pessimistisesti, ei tarvitse pettyä, kun kaikki kuitenkin jossain vaiheessa menee persiilleen, totesi ystäväni kerran. No jossain vaiheessa menee tuolla ajatusmallilla persiilleen ihan varmasti ja menee muutenkin! Pettymys ja suru kuuluvat elämään kuten ilo ja onnistuminenkin.

Äskeinen on mielestäni yhtä älytön lausahdus kuin toisen kaverini lausuma kun on päässyt naimisiin, ei tarvitse enää välittää siitä, miltä näyttää. Tämä pariskunta muuten myöhemmin erosi.

Vastaisku ankeudelle

Ärsyttävän myönteistä

Se on taas maanantai, loistopäivä. Toinen suosikkini on muuten torstai, koska toivo. Toki tykkään myös viikonlopuista, mutta pyrin löytämään hyvää jokaisesta päivästä, sillä eläminen vain viikonloppuja varten ja odottaen – ei kannata! En voisi itsekään koskaan enää tuhlata arkeani siihen, että odottaisin perjantaita tai seuraavaa lomaa ja antaisin tämän hetken vain humpsahtaa ohi oikeastaan edes huomaamatta. Mutta onpa niinkin tullut tehtyä aikanaan.

Lauantaina osallistuin kultahäihin, joissa huomattavan suuri osa juhlavieraista oli eläkeiän ylittäneitä. Pakko ihailla sitä viisasta ja myönteistä energiaa, joka paikassa vallitsi. Kukaan ei valittanut, kaikki olivat iloisia, tunnelma oli loistava. Oli iloista puheensorinaa, tanssia, naurua, hymyjä ja keskusteluja vieraiden tai vain vähän tuttujen ihmisten kanssa. Oli erittäin mukavaa olla paikassa, jossa porukka viihtyi ja myös näytti sen, että hauskaa oli. Tunsin olevani kotonani!

En tiedä, olenko oikeassa vai onko se vain epämääräinen tunne sisälläni, mutta olen huomannut aiheuttavani toisinaan ärsytystä sillä, että pyrin pysyttelemään myönteisellä kannalla. Enkä nyt sano näin siksi, että kalastelisin huomiota tai kehuja itselleni. Olen vain miettinyt sitä, mikä toisen hyvissä fiilareissa ärsyttää. Toisen iloisuus ja positiivinen asenne eivät ole keneltäkään muulta pois. En ymmärrä sitä, miksi se aiheuttaa niin paljon negatiivisia tuntemuksia, sillä itse ainakin nautin hyväntuulisten ihmisten seurasta ja saan heistä hurjasti virtaa itseeni. Iloisista ihmisistä saa niin paljon itselleen, että vielä tunteja kohtaamisen jälkeenkin hymy nousee huulille.

Vastaisku ankeudelle

Puoliksi täynnä vai piripinnassa

Ja se, jos lasi on puoliksi täynnä tai vaikka sitten piripinnassa, ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi niin ihan aina. Kyllä minäkin valitan ja sorrun typerään käytökseen. Minua saattaa hermostuttaa, kun viisivuotias etenee omalla vauhdillaan ja pysähtelee tutkimaan mitä milloinkin, kun itse eli minäminäminä haluisin edetä rivakammin. Saatan myös joskus arvostella jotakuta toista ihmistä hiljaa mielessäni, vaikka samalla tiedostan sen, että elämän pelissä olemme tismalleen samalla viivalla.

Voin rehellisesti sanoa senkin, että välillä elämä on syvältä ja kun vatuttaa, tekisi mieli vetää myönteinen asenne vessasta alas. Ja kyllä, minuakin voi ottaa päähän se, etteivät ihmiset osaa käyttää vilkkua liikenneympyrässä tai joku maksaa edelläni 10 euron ostoksensa 5 sentin kolikoilla juuri silloin, kun minulla on kiire.

Minäminäminä. Kiirekiirekiire.

Vastaisku ankeudelle

Pidä yleisasenne plussan puolella

Ja kyllä vain elämässä tulee eteen vastoinkäymisiä, jotka oikeasti tuntuvat pahalta, ikäviltä ja musertaviltakin. Kuitenkin uskon myös siihen, että jos homma on jotakuinkin hanskassa ja yleisasenne positiivisen puolella, myös niistä elämän nurjapuolista selviytyy nopeammin ja selviää vähemmillä kolhuilla.

Ainakin kun mietin itseäni vuosia taaksepäin, jos en olisi oikein tahtonut hautautua omaan huonoon olooni, olisin varmasti päässyt asioista eteenpäin vauhdikkaammin ja vähemmillä naarmuilla. Toisaalta mietin, että ilman kaikkea kokemaani en olisi se, joka olen juuri nyt. Joskus tuntuu, että turhasta valittaja ei ole kohdannut elämässään oikeita ongelmia. Mutta mikä sitten taas on oikea ongelma? Jokaisella on omat murheensa. Ja mikään murhe ei toki näy naamasta, joten en voi tietää, mikä turhasta valittajaa painaa, joku oman elämän suuri tragedia vai se, ettei sellaista ole tapahtunut.

Vastaisku ankeudelle

Kärpäsestä härkänen

Onneksi ja ehkä kaikesta johtuen osaan ajatella nykyään niin, että vaikka elämässä on ongelmia ja huolia, helpommalla pääsee, kun keskittyy hyvään. Itse en ainakaan ole havainnut murehtimisen, huolehtimisen enkä edes sen valittamisen johtavan mihinkään ratkaisuun. Vaan päinvastoin sillä tapaa toimiessa ongelmasta saattaa tehdä ehkä suuremman kuin se alunperin on ollutkaan. Katastrofiajattelulla vääristämme todellisuutta ja mikä hurjinta, alamme itsekin uskoa siihen, vaikka ajatuksemme ja niiden aiheuttamat tunteet voivat olla kaukana totuudesta.

Lakkaa kaivamasta verta nenästäsi 
Myös pettymykset kuuluvat elämään. Selvähän se on, ettei aina kaikki suju niin, kuten on toivonut. Silti ongelmia, pettymyksiä tai mielipahaa ei tarvitse odottaa. Sehän on sama kuin kaivaisi verta nenästään. Yhtä lailla ja mieluummin voi odottaa hyviä, yllättäviä, ihania ja mahtavia asioita tapahtuvaksi. Saa uskoa siihen, että hyvää tapahtuu.
Ja miten se käytännössä toteutetaan: Kun kerran voin itse valita, mieluummin olen iloinen ja huoleton enkä panikoi alkavan viikon deadlineista, uusien jumppaohjelmien suunnittelusta ja kaikesta siitä tekemisestä, joka on kasautunut eteeni. Aion oikeasti ottaa kaiken rauhallisesti hengitellen vastaan ja tehdä asian kerrallaan, hymy huulillani. Ja hei, jos se asian tekeminen kestää alle kaksi minuuttia, se kannattaa tehdä heti!
Juuri nyt on hyvä hetki keskittyä hyviin asioihin elämässä, eikä kannata olla jatkuvasti huolissaan jostakin. Koska oikeasti, mitä se hyödyttää?
Ihan parasta alkavaa viikkoa sinulle! Tiedän, että blogeissa kommentointi on aika last season, mutta arvostan, jos jaksat jättää itsestäsi jäljen!
Vastaisku ankeudelle

23 thoughts on “Pettymys ja suru kuuluvat elämään kuten ilo ja onnistuminenkin

  1. Ärsyyntyyköhän toiset ilopillereistä ja positiivareista siksi, etteivät itse pysty samaan elämänasenteeseen ainakaan siinä elämänhetkessään missä ovat. Joskus tuntuu, että ilkeät kommentit ja äsyyntymiset toisten tekemisistä kumpuavat omasta pahasta olosta.
    Kuitenkin positiivista elämänasennetta voi ja kannattaa harjoittaa <3 :)

    1. Kiitos Outi Karita tästäkin kommentista! Joo, oon samaa mieltä, usein ne vihaisimmat ihmiset voi huonosti ja tarvitsisivat varmaankin huomiota ja rakkautta, mutta eivät osaa muuta tapaa toimia ja olla kuin arvostelu, kiukku ja raivo.
      Kyllä se myönteinen asenne on sellainen, että joko se tulee, kun on kohdannut riittävästi vaikeuksia tai sitten sen haluaa opetella. Itselläni vähän kumpikin noista. Ja kun alkaa pysytellä plussan puolella, ei halua enää edes luisua sinne toiseen äärilaitaan.
      Olkaamme sellaisia kuin olemme ;) Aurinkoa!

    1. Kiitos paljon Elina kommentistasi! Mahtavaa viikkoa sulle :)

  2. Enpä oe minäkään ennen täällä kommentoinut mutta joka postauksen luen innolla ja aina tulee hyvä ja positiivinen mieli, suurkiitos siis ihanista kirjoituksista ja myös kirjoista! Meillä 2,5-vuotiaan kanssa pohditaan joka ilta mikä on ollut päivässä kivaa ja poika osaa jo itsekin kysyä meiltä vanhemmilta päivän kivoja juttuja jos joskus meinaa unohtua. (Enkä muuten ole tajunnut että blogikommentointi on ihan last season – tosin olenkin ihan ulalla somesta lukuun ottamatta muutamia mahtavia blogeja:)

    1. Kiitos paljon Peppi kommentistasi! Muutamilta bloggaajilta olen kuullut, että kommentit ovat vähentyneet huimasti, kun juttuja suurimmaksi osaksi luetaan kännykällä. Mutta ihanaa on saada ihmisiltä viestejä! Tykkään.
      Tuo on ihan mahtava tapa, että pysähdytte pojan kanssa pohtimaan, mikä on ollut kivaa päivässä. Siinä lapsi oppii jo pienenä näkemään ne hyvät asiat ja keskittymään niihin.
      Aurinkoista viikkoa sinulle!

  3. Olipa niin hyvä teksti, jälleen kerran! Negatiivisuutta ja sellaisia ihmisiä on aivan liikaa. Itse olen löytänyt positiivisen ajattelumallin, tai ehkä se on tullut jo äidinmaidossa… :) Vaikka joskus valitan, löydän kohta jotain hyvää siitäkin hetkestä.

    1. Kiitos paljon Irene kommentistasi! Kai useampi joskus sortuu valittamaan, mutta hyvä on huomata ja tiedostaa asia. Sehän on jo se ensimmäinen askel kohti muutosta ja usein eka askel on se vaikein. Ihanaa, että löydät hyvää hetkistä. Siihen itsekin pyrin ja niin useimmiten toimin.
      Kaunista viikon alkua sinulle!

    1. Kiitos Riitta kommentistasi! Ilahdutti minua kovasti :) Iloista viikon jatkoa sinulle.

  4. Pyrin ajattelemaan päivän ensimmäisenä ajatuksena: ”Mitä mukavaa tänään tapahtuu?” Illalla kun palauttaa mieleen päivän tapahtumia, sieltä löytyy moniakin mukavia asioita ja toisinaan oikein isoja mukavia asioita.

    1. Kiitos kommentistasi OrvokkiB. Juurikin näin :) Mukavaa viikkoa!

  5. Olen blogisi suurkuluttuja, suorastaan riippuvuussuhteessa jo ;) Mutta anteeksi: en ole tosiaan varmaan ikinä kommentoinut mitään. Täällä kuitenkin olen, ja kiitän tässä samalla kaikista muistakin ihanista sanoistasi muissakin postuaksissa – sekä kirjoista! Sisäistä voimaa on kulutettu, ja nyt postissa on tulossa Sisäinen timantti <3

    Iloista päivää myös sinulle!

    1. Kiitos Mari kommentistasi, kauniista sanoistasi ja siitä, että jätit jäljen :) Riippuvuussuhde blogiin ei liene niin vaarallinen :D
      Mahtava kuulla, että myös kirjat ovat innostaneet. Toivotan sinulle mukavaa viikon alkua, mitä vain mahtavaa voi tapahtua!

    1. Kiitos Kirsi kommentistasi! Juuri mietin, että on tämä elämä vain aikamoista. Somaa viikon alkua sinulle <3

  6. Kiitos! Tsemppausta tarvitsen juuri nyt, kun tuntuu, että työelämä on suoraan sieltä jostain… Iloa on löydettävä muualta.

    1. Kiitos Hanna kommentistasi! Kurja kuulla, että työelämä on sieltä jostain, mutta onneksi on varmasti niitä hyviä asioita, joihin voit keskittyä. Toki työ on niin iso osa elämää, että jos tilanne ei muutu, lienee jonkinlaisia ratkaisuja tehtävä. Sekään ei aina helppoa näinä tiukkoina aikoina, mutta lopulta kaikki järjestyy ja nytkin on jo niin paljon hyvin!
      Tsempit sulle ja voimaa alkaneeseen viikkoosi <3

  7. Onneksi sä kirjoitat mun ajatuksia, niin mun ei tarvi! Niin samaa mieltä ja suoraan kuin omasta ajatusmaailmastani. Ja Eeva Kilpeä mukaellen; Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää :)

    1. Kiitos kommentistasi Heli! Ja hahaa, Eeva Kilpi ja juuri tuo mainitsemasi on ihan mun suosikkisanonta! Kun se elämä on just sellaista! Mukava kuulla, että pystyt samastumaan. Kaunista viikon alkua sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *