Pieniä askeleita

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava tarttua kirjaan ja lukea satuja. Alex Roviran ja Fernando Trias de Besin tarina Onnea ja menestystä (Bazar 2004) kertoo tarinan kahdesta ritarista, Sidistä ja Nottista, jotka lähtevät lumottuun metsään etsimään taika-apilaa. Kumpainenkin tapaa metsässä samoja tyyppejä, mutta Nott on pessimistinen ja Sid taas kekseliäs ja omatoiminen. Sid ottaa selvää, mitä tarvitaan, jotta apila saataisiin kasvamaan. Hän tietää, että:

Asioiden tekeminen eri tavalla on ensimmäinen askel saada aikaan jotain uutta. 

Aika toimia on juuri nyt, asioita ei kannata siirtää myöhemmäksi. 

Nott taas etsi vahvistusta epäonnelleen ja tahtoo kuulla ”onnettomuutensa” myös muiden suusta. Hän siis etsii toisten kautta vahvistusta tavalleen suhtautua elämäänsä. Eihän kukaan toivo itselleen epäonnea, mutta jos muutkin ovat samaa mieltä surkeasta kohtalostasi, se vapauttaa rypemään epäonnessa entistä enemmän.

Sid taas uurastaa, jotta saisi neliapilan kasvamaan pienellä maapläntillä. Hän tietää, että:

Ratkaisevat tekijät löytyvät usein pienistä askelista. 

Nott taas alkaa luovuttaa ja hyväksyy noidan tarjoaman sopimuksen.

Kun ihminen ei enää usko voivansa luoda onnea itselleen, hän ostaa sitä. Se, joka odottaa vain ”löytävänsä” onnen, uskoo, että se on jotakin helppoa, jonka eteen ei tarvitse itse nähdä vaivaa.

No, ei varmaankaan ole vaikea arvata, kumpi kirjan ritareista on loppujen lopuksi onnekkaampi.

Onni ei tapahdu vain harvoille. Onni on tilaisuuden ja valmistautumisen summa. Onni on aina olemassa. Jos sinulla ei ole nyt onnea, se voi johtua olosuhteista, jotka ovat samat kuin aina ennenkin.

Jotta onni saapuisi, kokeile luoda uusia olosuhteita.

Itselläni on ollut jotenkin laimea viikko muutamaa kivaa asiaa lukuun ottamatta. Olen yrittänyt ajatella asioita järjellä, tunteella, järjellä ja tunteella, ja miettiä, mikä on oikea tapa, miten minun tulisi toimia, miten edes ajatella. Ja mitä enemmän olen pyörittänyt asioita mielessäni, sitä sekaisemmiksi ne ovat muuttuneet. Sitten aamulla tartuin kirjaan, joka opasti minut oikealle polulle ensimmäisten lauseidensa joukossa:

Asioiden tekeminen eri tavalla on ensimmäinen askel saada aikaan jotain uutta. 

Kuka väittikään, että pyörä pitäisi keksiä uudelleen.

Usein ratkaisu todella löytyy niin loogisista asioista, ettei niitä tahdo edes huomata.

Kuopukseni apiloiden keskellä viime kesänä. Itse istahdin suoraan samaisella nurmella neliapilan viereen.