Hyvä elämä

Pyykinkuivausteline olohuoneessa ja legot lattialla. Onko muilla?

Kaipaan taas vertaistukea! Tuntuuko kenestäkään, että elämä on pikku asioiden järjestämistä, siis ihan konkreettisesti?Kaikkialla lojuu kyniä, legoja, tyhjiä laseja, aikakauslehtiä, lapsen sukkia, kirjoja. Sitäkin mietin, että kuinka monessa suomalaiskodissa pyykinkuivausteline seisoo enimmäkseen olohuoneessa? Lohduttaisi kovasti kuulla, ettemme ole ainoita.

Hahaha! Arvaas, mikä on rajattu kuvasta pois!
Hahaha! Arvaas, mikä on rajattu kuvasta pois!

Pientä huonoa stressiä ilmassa, jos saa teinarin kanssa pienen suukovun aikaiseksi kotitöistä ja siivoamisesta, kuten minä eilen aamulla. Ärsyynnyin nimittäin lievästi kesken aamukiireiden hämmästyneestä kysymyksestä, että eikö ole puhtaita sukkia.

No ei ole, kun en ole ehtinyt tai jaksanut pestä pyykkiä moneen päivään, eikä kukaan muukaan näemmä. Samalla tunsin pienen piston sydämessäni. Kodin hengetär, eli meikä, on alkanut laiskotella.

Pyykinkuivausteline ja hiekkalelu ne yhteen sopii.
Pyykinkuivausteline ja hiekkalelu ne yhteen sopii.

Siivoaminen voi olla kuin taukojumppaa

Useimmiten nautin kotitöistä ja olen puhtauden ja siistin kodin ystävä. Meillä ei ole koskaan mitään järkyttävää sotkua. Se helpottaa nykyään siivoushommissa, että näin freelancerina pystyn pesemään pyykkiä ja vaikka sitten siivoamaan eteisen kenkävuorta ”kahvitauollani”. Jatkuvasti kun en jaksa kököttää koneellakaan kirjoittamassa ja kukille puhuminen kollegoiden sijaan, joita siis ei ole, on alkanut kyllästyttää. Miksi siis en siivoisi ja ottaisi sitä taukojumppana.

Tyttäret kyllä auttavat koulun, töiden ja treenien lomassa, mutta homma on silti aika pitkälti hallussani. Puoliso hoitaa ruokapuolen, tankkaa auton ja seisoo minua useammin kuopuksen kanssa pihalla. Olemme siis sopineet, että vastavuoroisesti minä otan päävastuun siivoamisesta. Kokkaava mies on mielestäni enemmän pop kuin siivoava mies, sillä tällä järjestelyllä ruoan taso pysyy tässä huushollissa korkealla.

Vauvanukke ja poni ne siinä lepäilevät tuolilla.
Vauvanukke ja poni ne siinä lepäilevät tuolilla.
Kröhöm. Fifty-fifty.
Kröhöm. Fifty-fifty.

Siivoaminen on näkymätöntä työtä

Kun deadlinet paukkuvat ja keikkaa pukkaa sinne tänne, en vain ole ehtinyt joka päivä olla niin järjestelmällinen kodin huoltamisen kanssa kuin useimmiten. Itseänikin rassaa se, kun kamaa on levällään siellä täällä. Tuntuu siltä, että jatkuvasti saa järjestellä pieniä asioita. Ja eilen illalla tähän showhun kului pari tuntia: siis pyykkäämiseen, ripusteluun ja järjestämiseen. Mutta jos työpöytä näyttää siltä, että konetta saa kaivaa paperien ja vihkojen alta ja matkalla pöydän ääreen saa väistellä legoja, on minun mahdotonta alkaa hommiin.

Kun sitten teinille tästä siivoamisesta avauduin, niin totesinpa vain, että jos viikkoon en laittaisi rikkaa ristiin kotihommien kanssa, asuisimme aikamoisessa sikolätissä. Teen siis kotona paljon sellaista työtä, johon ollaan totuttu ja jota ei ehkä kukaan edes ymmärrä huomata. Enkä jaksa päivittäin tehdä numeroa siitä, mitä kaikkea olen töideni lisäksi saanut aikaan. Minäminäminä. Onko yhtään tuttua?

Vie mennessäs, tuo tullessas vai jätä sittenkin siihen?
Vie mennessäs, tuo tullessas vai jätä sittenkin siihen?

Siivoaminen voi olla kuin meditaatiota

Muistan, kun mummoni joskus tokaisi, että tuo tullessas vie mennessäs. Se toimii ainakin meidän perheessä, jossa on ihastuttava viisivuotias, jolla on varmaan eniten tavaraa koko porukassa. Muutimme melko tiuhaan viime vuosien aikana mieleistämme kotia etsiessä ja tavaraa karsiutui helposti ilman trendiopuksia. Lisäksi kun on viisi ihmistä 90 neliöisessä kolmiossa, ei tilaa yksinkertaisesti ole liikoja.

Ja toki olen KonMarini selannut minäkin. Viime talvena kävin jopa pitkästä aikaa kirpparilla myymässä tavaroita, jotka eivät tuottaneet iloa. Valitsin myös tavaroille omia paikkoja, mutta kas, kummasti ne vain eivät tuppaa pysymään siellä. Olisiko siihen jotain vinkkiä?

Jokin aika sitten meillä kävi siivooja hetken verran, mutta lopulta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että haluan itse hoitaa sen homman. Tuntui hassulta siivota siivoojaa varten.

Ehkä pitää vain nyt tarttua toimeen ja tehdä vähän kerrallaan, lakata nahistelemasta lasten kanssa tämän teeman ympärillä ja laskea omaa tasoa, mikä on riittävän siistiä. Voisin myös hengittää syvään ja ottaa siivoamisen jälleen meditatiivisena puuhana, omm, aikana, kun saan olla yksin rauhassa omien ajatusteni kanssa.

Hudson, hejsan, nyt voin syyttää itseäni.
Hopsan, hejsan, nyt voin syyttää itseäni.
Jonkun lehtipinot. Voisi viedä vaikka terveyskeskuksen odotushuoneeseen uusia lehtiä?
Jonkun lehtipinot. Voisi viedä vaikka terveyskeskuksen odotushuoneeseen uusia lehtiä?

Miten teillä muilla on siivouksen kanssa? Rassaako sekasorto vai onko kaikki iloisesti sikin sokin?

Toiveikasta torstaita!

P.s. Tämä postaus avarsi maailmaani ja avasi silmiäni. Viisveen ja minun tavarat taitaa sittenkin olla fifty-fifty!

Lue myös:

Siivoaminen käy meditaatiosta

Ärsyyntymisen hetki on oiva itsetutkiskelun paikka

6 thoughts on “Pyykinkuivausteline olohuoneessa ja legot lattialla. Onko muilla?

  1. Meillä on muut huoneet paitsi lasten huoneet hyvin siistejä. Rakastan sisustamista ja kerään nopeasti kaiken pois, (tai nappaan imurin käteen tms.) joka ei sovi sisustukseen. On ihanaa tulla töistä kauniiseen kotiin ja palautua omaa silmää miellyttävässä ympäristössä!

    Lasten (3 kpl) huoneet ovat mitä ovat. Toisinaan innostun sisustamaan niitä ja järjestelen lasten kanssa ne upean näköisiksi. Joskus siisteys pysyy yllä päivän, välillä pidempään… Kaikkien ei tarvitse pitää sisustuslehtimäisestä siisteydestä, mutta silti voi viihtyä. :)

    ps. Meillä ei käytetä lattialla seisovia pyykinkuivaustelineitä. Kodinhoitohuoneessa on kiinteä seinäteline, johon mahtuu koneellinen ja lisäksi pyyhkeille yms. löytyy kuivausrumpu. :)

    1. Kiitos Miriah kommentistasi! Kuivausrumpu olisi ihana… sellainen ehkä mahtuisi kylppäriin, saatanpa harkita!
      Olen niin samaa mieltä, että on ihanaa tulla töistä kauniiseen kotiin ja palautua silmää miellyttävästtä ympäristössä.
      Ja vielä kun teen töitä kotona, en vain pysty keskittymään, jos tavarat ovat hujan hajan. Ehkä pitää vain hyväksyä, että elämä on nyt ”yhtä siivoamista”. Ehkä myös pitää lopettaa tuo asian suurentelu, teen kuitenkin paljon muutakin!
      Aurinkoa alkuviikkoosi!

  2. Hyvin tutulle kuulostaa :) Meillä on parin muksun lisäksi sotkua järjestämässä myös kolme isokokoista ja isoturkkista koiraa… Itselläni siisteystaso on paljon korkeammalla kuin miehellä ja lapsilla, ja alkukeväästä väsyinkin siihen että saan jatkuvasti korjata muiden sotkuja. Tein kompromissin: pidän yhteiset tilat suht siisteinä, mutta muksujen ja miehen huone saa jäädä niille sijoilleen. Siivoavat sitten kun heitä alkaa sotku ahdistaa. Toki imuroidaan viikoittain. Välillä olen kauhuissani katsonut ovelta sitä sotkua mutta sitten huokaissut syvään ja laittanut oven kiinni :D Voin sanoa että minulla on huomattavasti enemmän aikaa ja hermot säästyy. Monesti kerään vain iltaisin lelut olohuoneesta ja vien ne lastenhuoneeseen sen kummemmin niitä järjestelemättä. Olisin onnellinen jos osaisin vähän hellittää tämän siivouksen kanssa, siitä on kehittynyt vähän neuroosi. Oikeasti haluaisin olla sellainen boheemi tyyppi joka voi maata rauhassa sohvalla vaikka olisi mikä sotku ympärillä :D

    1. Kiitos Heidi kommentistasi! Mäkin olen välillä haaveillut tuosta boheemiudesta, mutta ei taida onnistua :) Ja toi on niin totta, perheessäkin eri ihmisillä voi olla niin eri käsitys siitä, mikä on siistiä!
      Kärsivällisyyttä meille epäjärjestyksen sietämiseen :) Ja sulle myös mahtavaa viikonloppua!

  3. Sopivasti sikin sokin on passeli mulle! :) Mua ei haittaa epäjärjestys, mutta likaisuus haittaa. Meillä kun on kaksi kissaa, yksi koira ja vielä kaksi ei-mitään-supersiistiä-aikuista, niin jos ei vähintään pari kertaa viikossa imuroisi, niin eläisimme sellaisessa kuola-karva -hiekka-multa talossa, että ei mitään määrää.
    Meillä ei ole kotitöitä jaettu mitenkään, mutta jotenkin se on automaattisesti jakautunut ns. miesten ja naisten töihin. Minä kokkaan, pyykkään, siivoon, hoidan eläimet. Isäntä hoitaa ruohonleikkaukset, lumenluonnit, muut pihahommat, huolehtii piharakennukset, autot, mottoripyörät, veneet jne jne. Joskus tämä saattaa nyppiä, kun olet tehnyt jotain ns. vaativampaa ruokaa ja isäntä alkaa samaan aikaan valittamaan kun on koirankarvaa joka puolella. Siinä kohtaa on pakko sanoa, että saa siihen imuriin muutkin tarttua :D

    1. Kiitos Nanne kommentistasi. Joo, voin kuvitella, millaista on, kun on koiria ja kissoja! Mullekin on järjestystäkin tärkeämpää puhtaus. Mutta olisi ihme, jos tällä nykyisellä siivoustahdillani olisi kovin likaista. Tosin kylppärin kanssa voisin vähän skarpata.
      Niin ne työt jakautuu, joskus sovitusti, joskus kuin vahingossa. Olen kyllä nähnyt oman puolisoni imuroimassa, kun ei vielä asuttu yhdessä :D Kyllä ne miehetkin osaa tosi hyvin, jos haluavat tai heille annetaan siihen mahdollisuus ;)
      Iloista päivää sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *