Siivous puhdistaa henkisesti

Mitä vähemmän tavaraa, sitä keveämpi olo, vaikka vaaka näyttää samoja lukuja kuin ennenkin.

Tammikuun alkupuolella aloittamani siivousprojekti elää ja voi paksusti. Olin jo joulun aikaan päättänyt käydä kaikki kotimme yhteiset ja omat tavarani läpi ja hankkiutua eroon turhasta. Muutimme viime kesäkuussa ja silloin lahjoitin paljon vaatteita ja tavaroita pois ja vaihdoin niitä seudun Facebook-kierrätysryhmässä leffalippuihin, Fairyyn ja kahvipaketteihin. Silti turhaa on sen verran, että itsekin yllätyin, sillä emme todellakaan asu missään ökylukaalissa vaan 92 neliön kolmiossa (viisi ihmistä).

Lisäintoahan sain Marie Kondon Konmari-kirjasta. Marie Kondo kehoittaa ”heittämään pois”, mutta toivon, että hän tarkoittaa kierrättämistä ja kirpputoreilua. Toki itsekin olen heittänyt jotain sellaista pois, mikä ei salettiin mene kaupaksi kirpparilla, kuten jotain kulahtaneita trikootoppeja, mutta muuten vältän kuormittamasta kaatopaikkojamme niin paljon kuin pystyn. Mitä vähemmän ostaa, sitä vähemmän kuormittaa… Niinkin voi ajatella.

Helppoa imuroidakin! Mademoisellen ja Puppyn ostin 15 vuotta sitten nettikirpparilta. Hyvin pelittävät yhä.
Helppoa imuroidakin! Mademoisellen ja Puppyn ostin 15 vuotta sitten nettikirpparilta. Hyvin pelittävät yhä.

Sain kun sainkin flunssan (taas) ja koska olen viime päivät lähinnä laahustellut täällä kotona, on ollut helppo suunnitella siivoamista ja vähän siivoillakin. Olen jatkanut projektia vähän kerrallaan, sillä sen olen huomannut toimivimmaksi tavaksi itselläni. Viime viikolla siivosin lapsen vaatekaapin, ja tällä viikolla muun muassa eteisen lipaston ja oman vaatekaappini. Varasin kirpputoriajan ensi viikon lauantaille, jos piipahdat Jäähallin kirpparilla, tule nykäisemään hihasta ja sanomaan hei!

Mutta mitä sitten säästää ja mitä laittaa eteenpäin? Konmarihan kehoittaa hankkiutumaan eroon kaikesta, mikä ei tuota iloa. Aika pitkälle olen tuota ohjetta noudattanut.

Tässä vain minipieni osa kaikesta. Huh.
Tässä vain minipieni osa kaikesta. Huh.

Vaatteista laitoin kaikki sellaiset pois, joita en ole käyttänyt pariin kolmeen vuoteen, vaikka ne iloa tuottaisivatkin tai enemmänkin olisivat joskus tuottaneet iloa. Vuosia sitten keräsin vintage-leninkejä ja nyt saavat viimeisetkin niistä lähteä. Vielä arvon kahden vaiheilla fifties-henkisten korkokenkien kanssa, mutta koska en ole niitä pitkään aikaan käyttänyt, turhaan niitäkään hilloan (vastasin tässä itselleni). Olin myös vuosia säilönyt erilaisia (epäaitoja) koruja, kuten rannerenkaita ja kaulanauhoja. Päätin sanoa heippa niillekin. Myöskään laukut, joita en ole käyttänyt aikaan, saavat nyt toivottavasti uuden kodin.

Olen päättänyt yksinkertaistaa paitsi kotimme tavaramäärän, myös vaatekaappini ja tyylini (joka on jo kauan ollut ihan hukassa). Kun ostaa mieluummin vähän mutta laatua, ei edes tule tilanteeseen, että tarvitsisi heittää kulahtaneita trikootoppeja pois. Vaateasiaan saan apua ruotsalaisesta Säker Stil -kirjasta, jonka hommasin Adlibriksestä. Vähemmän on enemmän myös vaatteissa. Tuntuu kuulkaas hyvältä, kun kaapin ovea avatessa vastaan ei enää rojahda epämääräistä vaatevuorta.

Yhden illan lueskelun perusteella voin suositella.
Yhden illan lueskelun perusteella voin suositella.

Vaikka kellarimme on nyt kaaoksessa kirpputoritavaroiden vuoksi, niin pakko sanoa, että kun roudasin sinne kuusi Ikean kassillista turhaa roinaa ja vaatetta, mietin, että mistä ihmeestä ne tavarat olivat oikein tulleet. Mutta on mukavaa, että kaapinovet mahtuvat nyt hienosti kiinni enkä pian säilytä lainkaan tavaraa, jonka olemassa oloa en edes muista. Sitä paitsi suuri osa tavaroista, joista nyt hankkiudun eroon, on kuulunut vaikeaan elämänvaiheeseen. Saa nähdä, miten vapauttava vaikutus niistä eroon pääsemisessä on.

Mitä vähemmän tavaroita ja vaatteita ympärilläni, sitä helpompi minun on olla. Ihanan keveää on hengittää, kun tietää, että jossain kaapissa on tyhjiä hyllyjä! Jokaiselle toki löytyy se oma sopiva tavaramääränsä, mutta itse pidän siitä, että kotona on avaraa, väljää eikä joka paikka pursua jotain, millä ei edes oikeasti tee mitään. Toki pidän kauneudesta ja tykkään esimerkiksi erilaisista maljakoista ja kyntteliköistä, mutta kaikkea ei tarvitse haalia kotiin samaan aikaan, siihen lopputulokseen olen tullut. Sitä paitsi on niin paljon helpompaa siivota, kun tavaroilla on paikkansa.

Maljakot ja vanhat vaasit, heikko kohtani.
Maljakot ja vanhat vaasit, heikko kohtani.

 

Kirjat ovat vielä suuri paheeni, niitä voisi olla vähemmänkin. Seuraavaksi järjestän liinavaate- ja pyyhekaapin ja keittiön laatikostot. Löysin myös muutaman korun, jotka kiikutan korjattavaksi kultasepälle. Yhdet kengät pitäisi saada suutarille.

Miten hyvältä tuntuu, kun saa asioita hoidettua, jotka eivät ehkä vaivaa arjessa sillälailla, mutta varmasti jotenkin alitajuntaisesti ilmoittelevat itsestään aina silloin tällöin. Vaikeinta on aloittaminen, mutta sitten pitää vain päättää, että tänään teen vähintään yhden asian ja vaikka ylihuomenna sitten toisen. Ikuisuusprojektit muuten jäävät ikuisuusprojekteiksi, eivätkä valmistu koskaan. Jos se on sinulle ihan ookoo, niin sitten turha toimia toisin. Mutta jos ne ikuisuusprojektit kuitenkin vaivaavat ja vievät ajatuksia ja koko ajan on olo, että tuokin pitäisi tehdä ja tuo ja tuo ja tuo asia, niin sitten tee. Tai vaihtoehtoisesti lakkaa miettimästä, että jotain pitäisi tehdä, ja sitten nauti joka hetkestä siellä tavaroiden keskellä! Ihan miten vain, mutta sitten kannattaa tehdä päätös ja olla siihen tyytyväinen.

Iloista ja tervettä alkavaa viikkoa sinulle!

 

 

2 comments

  1. Pakko tähänkin kommentoida, että Marie Kondon kirjan englanninkielisessä laitoksessa käytetään sanaa ”discard”. Sen paremmin suomennettu vastine olisi ”hankkiutua eroon” eikä ”heittää pois”. Moni suomenkielinen lukija on tarttunut tähän ja minuakin se ärsyttää.

    1. Kiitos ANNA kommentistasi, tämäpä oli helpottava kuulla! Näin ajattelin ja toivoin, mutta ihmettelen tuota kökköä suomennosta. Buu!

Comments are closed.