Treeni

Syyt sille, miksi sinun ja minun kannattaa urheilla

Olen ryhmäliikunnanohjaaja, FAF personal trainer ja painonhallintaohjaaja. Minunkin on vaikea saada itseäni välillä liikkeelle ja liikapainoakin on joitain kiloja.

Tiedän liikkumaan lähtemisen haasteet, olen niitä itsekin kokenut, jopa näin ammattilaisena.
Tiedän liikkumaan lähtemisen haasteet, olen niitä itsekin kokenut, jopa näin ammattilaisena.

Eilen kävin tuuraamassa sisäpyöräilytunnin ja olin ihan fiiliksissä tunnin jälkeen, kuten aina. Päivä live-radiohaastatteluineen oli ollut aika tiukka, olin kirjoittanut yhden artikkelin valmiiksi ja jatkanut toista. Radioesiintymisestä johtuva jännitys sai aikaan sen, että kärsin pienestä päänsärystä. Se meni ihan ookoo alkukankeuden jälkeen. Jäädyin ensin ihan totaalisesti ja vasta puolessa välin aloin rentoutua. En ollut parhaimmillani, mutta ensi kerralla sitten.

Kun menin ohjaamaan spinningiä, unohdin aivan kaiken muun, jopa orastavan pääkivun. 55 minuutin ajan en keskittynyt mihinkään paitsi polkemiseen ja edessäni samaa tekeviin asiakkaisiin. Tunnin jälkeen olin täynnä riemua ja energiaa ja jaksoin helposti lähteä kauppaan ja vielä puistoon lapsen kanssa. Siinä jo yksi syy, miksi minun kannattaa liikkua.

Joka toinen meistä on ylipainoinen

Illalla sitten mietin sitä, miten saisi useammat meistä suomalaisista liikunnan pariin. Faktahan on, että ylipainoisia on joukostamme jo liki 60 prosenttia, itsekin olen viime vuosina surffannut myös siellä liikapainon rajamailla. THL:n mukaan ylipainoa on joka toisella aikuisella, ja joka viidennes voidaan luokitella lihavaksi.

Osa meistä liikkuu, osa meistä liikkuu liikaa ja osa ei liiku ollenkaan. Olisi mahtava löytää ne taikasanat, joilla saa ne täysin liikkumattomat sporttaamaan. Enkä nyt tarkoita pelkästään ryhmäliikuntaa, vaan ihan mitä tahansa liikuntaa, vaihtoehtojahan on lukemattomia. Oma laji löytyy varmasti, jos vain uskaltautuu kokeilemaan eri juttuja. Siitä lisää Pirkka-lehteen kirjoittamassani jutussa, sivu 66.

Itse olen miettinyt paljon sitä, miksi liikun. Osittain liikun toki siksi, että se on ollut 20 vuotta ammattini. Tällä hetkellä ohjaan viisi tuntia viikossa. Keväällä aloittamani kuntosali on vähän jäissä, vaikka tiedän sen tekevän hyvää itselleni.

Terveys ja pääkopan nollaus – hyvät syyt liikkua

Omat syyni liikkua ovat vaihdelleet vuosien varrella. Nykyään liikun ennen kaikkea terveyden ja huonon stressin nollaamisen takia. Kupolin kiristäminen on itselleni tärkeämpi syy liikkua kuin se, että housut kiristäisivät. Vaikkei huono syy sekään.

Vaikka liikunta onkin jälleen osa arkeani, kiitos maailmankaikkeudelle, viimeisen viiden vuoden sisään kätkeytyy lukuisia hetkiä, kun se ei ole ollut sitä. Tälläkään hetkellä en  aina innolla ryntää treenaamaan, mutta jokainen kerta olen tyytyväinen itseeni viimeistään silloin, kun palaan kotiin liikkumasta.

Useimmiten olen tyytyväinen jo saman tien, kun vain olen saanut itseni liikkeelle. Sohvan voittamisesta tulee jokainen kerta voittajaolo. Mutta silti liikkumaan lähteminen ei suju aina, kuten Instagramissa, hahhaa. Joskus ei millään jaksaisi, viitsisi tai ei vain huvittaisi. Ei, vaikka liikunnan tietää tekevän pelkästään hyvää itselleen.

Liikunta kuitenkin kannattaa – aina.
Liikunta kuitenkin kannattaa – aina.

Minäkin olen laiska ja saamaton

Henkiset syyt ovatkin itselläni suurimpia treenien estäjiä. Vaikka olen liikunnanohjaaja, minäkin olen välillä saamaton, laiska, kärsimätön, mukavuudenhaluinen, väsynyt, stressaantunut ja motivaationi on nollassa. Vaikka tiedän, että useampaan noista syistä liikunta olisi juurikin lääke.

Olen elänyt myös kausia, jolloin liikunta on mennyt överiksi. Tähän ikään mennessä osaan kuitenkin jo tunnistaa rajani. Tiedän, milloin on hyvä hetki olla itselleen armollinen ja tunnistan sen, milloin on vain ponkaistava liikkeelle ja nyöritettävä lenkkarit jalkoihin, vaikkei millään innostaisi.

Jos lapsi valvottaa, ei liikkumaan jaksa lähteä. Ei pysty, vaikka haluaisi. Tiedän tämän(kin) omasta kokemuksesta. Suklaalevyyn ja kolapulloon tarttuminen sai minut kuitenkin entistä väsyneemmäksi.

Minäkin haluaisin laihtua heti enkä vasta ensi kuussa

Moni meistä on kärsimätön liikkuja. Niin minäkin välillä. Erityisesti olen ollut sitä, jos haluan pudottaa painoa. Minäkin olen halunnut tuloksia heti enkä vasta ensi kuussa. Motivaatio tahtoo lopahtaa, kun parin ekan treenin jälkeen vaaka ei näytäkään vähemmän. Silloin on hyvä muistaa, että eivät ne kilot viikossa ole kroppaan kertyneetkään. Sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan ja myös epämukavuutta on pakko kestää.

Lisäksi ruoka-annosten kokoa, määrää ja laatua kannattaa tarkistella, erityisesti jos aikoo kaventua. Reijo Laatikaisen ja Henna Rannikon kirjassa Toimistotyöläisen ruokapäivä on herättävää tietoa siitä, miten syömme. Lounasruoka-annoksemme painavat keskimäärin kilon. Haloo, KILON! Kirjan mukaan syömme keskimäärin 25–100 prosenttia liian isoja annoksia lounasruokalassa. Reilu 16 prosenttia skippaa lounaan kokonaan, sekään ei ole hyvä, koska silloin saattaa illalla tyhjentää jääkaapin!

Kekkonen sanoi kuulema, että kaikki syyt jättää liikkumatta ovat tekosyitä. Eikä hänen aikanaan edes ollut Facebookia! Kekkonen ei myöskään ehkä joutunut heräilemään tsiljoona kertaa yössä pitkää aikaa pienen vauvan kanssa… Mutta toki tekosyitäkin löydän, heti useamman. Yksi suurimmista lienee ajanpuute. Aikaa on kuitenkin facebookiin, työhön, telkkariin, shoppailuun, kaikkeen muuhun sitä löytyy. Kyllä aikaa löytyy liikunnallekin, useimmilla, myös itselläni. Jos liikkuu päivässä puoli tuntia, jäljelle jää vielä 23,5 tuntia kaikkeen muuhun! Mutta kumma, välillä on aika kovasti kortilla!

Kukaan ei voi painostaa toista liikkumaan 

Totta on, että motivaation on tultava itsestä. Jos liikkuu siksi, että lääkäri käskee tai puoliso painostaa, voi olla varma, että liikkumisella ei ole tulevaisuutta. Sekään ei riitä motivaattoriksi, että farkkujen nappi ei suostu enää kiinni. Tämän tiedän varsin hyvin jojoiltuani viimeisten 5 vuoden aikana painoni kanssa suuntaan jos toiseen. Motivaation on tultava omista toiveista ja ennen kaikkea omasta tahtotilasta. Liikun, koska haluan sitä itse. Liikun, koska haluan voida paremmin. Liikun, koska haluan olla terveempi. Toki pakko voi tuntua aluksi riittävältä motivaattorilta, mutta kauaa se ei kestä.

Itse en ole kotijumppaaja, kuten bloggaajakollegani Anna, vaikka niitä artikkeleja olen kirjoittanut ja myös videoinut pilvin pimein. Minä tarvitsen joko joukon, jota voin ohjata tai joukon, jonka kanssa voin treenata yhdessä. Liikunnassa olen laumasielu, en yksinäinen puurtaja.

Onnellisena spinning-tunnin jälkeen!
Onnellisena spinning-tunnin jälkeen!

Ajatukset liikunnan suhteen muuttuvat

En tiedä, onko minuun iskemässä jokin neljänkympin kriisi, mutta yhä tärkeämpää on se, että pääsen liikkumaan ulos. Entisestä jumppapirkosta ja himospinnaajasta on alkanut kehkeytyä tyyppi, jonka on pakko päästä metsään tai edes merenrantaan kävelemään. Kun istun työpäivän verran sisällä, keuhkoni janoavat happea.

Minusta on sukeutunut taas melkoinen hyötyliikkuja viime kuukausien aikana. Kävelen paikasta toiseen mielelläni aina, kun mahdollista. On ollut aikoja, jolloin olen ottanut julkisen liikennevälineen pysäkin tai parin vuoksi. Enää en todellakaan palele pysäkillä kymmentä minuuttia, vaan senkin ajan laitan mieluiten kinttua toisen eteen.

Muutenkin ajatukseni liikunnan suhteen ovat muuttuneet. Vuosia sitten en pitänyt niinkään liikuntana sitä, mikä ei tuonut hikeä pintaan tai saanut hengästymään. Kehonhuolto oli huonoissa kantimissa ja on sitä kyllä osittain vieläkin. Olen maailman laiskin venyttelemään ja käymään hieronnassa!

Usein vasta vamma tai loukkaantuminen saa minut muistamaan, että ai niin, olisi ehkä kannattanut tehdä jotain. Ja jooganhan olen tunnetusti aloittanut sata kertaa. Haluaisin niin saada joogakärpäsen pureman, mutta vielä toistaiseksi harrastamiseni on katkennut varmaankin 15 kertaa hyvinkin lyhyeen. Ehkä aloitan joogaamisen tänään?

Myöskään pelkän ulkonäön vuoksi liikkuminen ei enää innosta minua. Urheilullinen ulkonäkö, joka välillä on itselläni läsnä, välillä hukassa, on nykyään enemmänkin sivutuote, joka tulee bonuksena. Ennen kaikkea liikun liikunnasta saamani energian ja terveyteni vuoksi. Ja vaikka ennen treenejä väsyttäisi kuinka, niin liikunnan jälkeen olen aina virtaa täynnä. Liikunta on yksi parhaita syysväsymyksen karkottajia ja piristyskeinoja. Kannattaa kokeilla.

Herääkö ajatuksia? Millainen liikkuja sinä olet? Miten saisin sinut innostettua sporttaamaan?

Lue myös:

Aloittelija kuntosalilla

Bikinikunnossa kesät talvet

8 thoughts on “Syyt sille, miksi sinun ja minun kannattaa urheilla

  1. Itselleni liikunnan ilo ja koko ajan kasvava liikuntaan käytettyjen minuuttien määrä lähtivät kasvuun, kun unohdin tämän: ”Oma laji löytyy varmasti, jos vain uskaltautuu kokeilemaan eri juttuja.”. En enää etsi omaa lajiani vaan uskon siihen, että liikuntaa olisi syytä harrastaa joka päivä ja kroppa kertoo minkälaista liikuntaa milloinkin kannattaa päivään ottaa. Nyt en enää mieti, että pitäisi tuommoista, mutta en jaksa joten en tee. Sen sijaan joka aamu kuulostelen oloani ja valitsen päivän urheilun sen mukaan. Jos väsyttää valitsen rentouttavaa kehonhuoltoa, jos sisätilat tuntuvat ahtailta lähden luontoon tai jos tuntuu, että energiaa piisaa lähden salille tai teen kotijumpan youtuben tahtiin. Näin olen saanut muutamassa kuukaudessa muutettua asenteeni ja viikon keskimääräisten liikuntaminuuttien kasvamaan yli 400%. Ei kaikkien tarvitse löytää ”omaa lajia” vaan liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti päivittäisen fiiliksen mukaan :)

    1. Kiitos Maire pitkästä kommentistasi ja virkistävästä näkökulmasta! Erittäin hieno oivallus! Olen itse tismalleen samaa mieltä kanssasi, että ihmisen kannattaisi tehdä vaihtelevasti eri juttuja! En siis tarkoittanut sitä, että ihmisen pitäisi tehdä ja harrastaa vain yhtä lajia, vaan tarkoitukseni oli kannustaa kokeilemaan niin kauan, kunnes löytää niitä mieleisiä juttuja, joita sinä olet selkeästi löytänyt. Tässä lienee muuten uuden postauksen aihe, kiitos siitä sinulle <3
      Juurikin noin. Itseänikään ei aina huvita hikitreeni, mutta silloin saattaa kroppa kaivata vaikka kävelylenkkiä. Ja joskus se kävelylenkki vain ei riitä, silloin saattaa kaivata hikitreeniä!
      Mahtava kuulla, että liikuntaminuuttien määrä on kasvanut sinulla kohisten! Iloa treeneihin jatkossakin :)

  2. Aika hyvä … Ei mene kuin instagramissa ;) ei todellakaan! Tarvisin sun kaltaisen personaltrainerin ja lajin mihin ei tarvita käsiä ;) Onneksi jalat toimii…ja tämähän on vaan väliaikaista ;)
    Kivaa torstain jatkoa :)

    1. Kirsi, onneksi jalat toimii! Voimaa kädelle. Ja muutenkin. Mukavaa torstaita! <3 :)

  3. Minulla on kotona itselleni paras personal trainer – koira. Se kaipaa liikuntaa. Se kaipaa erilaista liikuntaa. Joskus pitää päästellä kunnolla höyryjä ulos. Välillä taas keskitytään haistelemaan mitä tuoksuja muut kulkijat ovat jättäneet. Välillä mennään metsässä. Välillä taas tallaillaan kaupungin katuja. Joskus vietetään lähes kokonaan lepopäiviä. Tämä sopii mulle. Ei suorittamista, vaan (lähes) jokaisesta lenkistä nauttimista. Usein kulkee vielä kamerakin mukana, jotta saa ikuistettua kaikki hienot hetket.
    Joskus olin itsekin ryhmäliikkuja. Harrastin joukkueurheilua, ja se sopi mulle. Ryhmän tuki potki aina eteenpäin. Mutta nykyään tykkään harrastaa perheeni (eli miehen ja koiran) kanssa. Meille on navetan yliselle rakennettu aika monipuolinen kuntosali, ja siellä viihtyvät myös koira ja kissat. :D Jokaiselle jotakin ♥

    1. Moi Nanne! Koira on kyllä varmasti ihan paras personal trainer! Kuulostaapa ihanalta teidän liikunnat ja vaihtelevilta!
      Plus toi teidän kuntosali! Yhteinen treeni puolison kanssa navetan ylisillä kuulostaa jopa älyttömän romanttiselta! <3
      Mä haluaisin löytää jonkun oman lajin, jota harrastaa ohjausten ohella. Juoksu tökkii yhä, vaikka on ollut lemppari lapsuudesta. Pitäisi vain alkaa juosta, siinä se. Ja joogankin vois aloittaa, sadannen kerran… :)
      Aurinkoa torstaihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *