Tallinnan paras hampurilainen?

Saattaa olla aika epänaisellista myöntää, mutta minä rakastan hampurilaisia. Rakastan myös pizzaa ja juustoja, mutta se on eri postaus se.

Pekonihampurilainen, mums. Hinta 9 euroa.

Pekonihampurilainen, mums. Hinta 9 euroa.

Toki ensimmäisille treffeille (jos olisin sinkku) valitsisin varmaankin ruoaksi vieraskoreana salaatin, mutta lopulta en voisi enää piilotella mieltymyksiäni. Hampurilaiset kun ovat kirjoittamisen lisäksi yksi lukuisista intohimoistani. Ikävä kyllä tätä hamppari-intohimoa en voi toteuttaa päivittäin, kuten kirjoittamista, sillä muuten tapahtuisi kamalia!

Mutta hauskaa puuhaa on käydä testaamassa silloin tällöin uusia hampurilaispaikkoja. Se on sapuska, jota tilatessa ainakin suurinpiirtein tietää mitä saa, eikä kaksinenkaan kokki voi siinä kovin helposti epäonnistua.

Mikä söpöläinen!

Mikä söpöläinen!

Bistro Frank Tallinnan vanhassa kaupungissa

Viime viikolla kävin Tallinnassa Tallink Siljan bloggaajamatkalla ja lounastimme vanhassa kaupungissa ravintolassa nimeltä Frank. Aiemmilla reissuillani kavereiden tai puolison kanssa olen viihtynyt lounastamassa usein Kalamajan alueella. Muutamia kertoja ravintoloissa F-Hoone sekä Baar Bistroo Kukeke, jotka vieläkin vaikuttavat ihan päteviltä ja hinta-laatusuhteeltaan varsin hyviltä lounasmestoilta. Niin ja tosiaan näin jauhelihan syöjänä testasin vegaaniravintola V:n toukokuussa.

Mutta jos Tallinnan paras hampurilainen kiinnostelee, se saattaa löytyä Frankista. Ainakin Frankin tarjoilija oli sitä mieltä, että heidän purilaisensa ovat vähintäänkin yksiä kaupungin parhaimmista. Eikä itsellänikään ollut valittamista, ei todellakaan. Hieman jopa harmitti, etten ollut bongannut paikkaa aiemmin, sillä se olisi oikein sopiva myös lapsiperheen kireämmälle kukkarolle.

Naapurin kasvishamppari näytti myös oikein pätevältä.

Naapurini kasvishamppari näytti myös oikein pätevältä.

Ei ole yhdentekevää, missä syö

Eikä vain se ruoka, vaan myös miljööllä on merkitystä. Vaikka pahin fiftarivaiheeni oli ja meni jo vuosia sitten, Frankin vanhaa aikaa henkivä, varsin simppeli ja koruton ilme ilahdutti. Ruokalista ei ollut kilometrin mittainen, mutta vallan riittävä sellaisenaan. Olisi varmaan kelvannut Gordonillekin!

Alkupalaksi rohmusimme kimpassa avokadoa, hummusta ja bruschetta-kokoelman, jonka jälkeen olimme jo ratketa. Hinnat olivat varsin kohtuulliset, alkupalat alkaen 4 euroa. Kun sitten vielä saimme pääruoat pöytään, näky oli vallan komea. Pakko kyllä sanoa, etten noin tuhdin alkupalan jälkeen jaksanut koko hampparia, mutta ensi kerralla olen viisaampi ja syön vähemmän tai kevyemmin ennen pääruokaa.

Alkupalat.

Alkupalat.

Kyllä maistuisi uudestaan.

Kyllä maistuisi uudestaan.

Oma pikku kannu sitruunalimua. Olin taivaassa!

Oma pikku kannu sitruunalimua. Olin taivaassa!

Hampparin kanssa kannattaa ehdottomasti nauttia Frankin kirpeää sitruunalimonadia, joka tarjoiltiin somassa kannussa. Kuulema myös karpalolimu oli hyvää, sanoi pöytäseurueeni.

Vaikka nyt olimme reissussa bloggaajaporukalla, ensi kerralla menen taas kaupunkiin perheeni ja pian myös kaverin kanssa. Ja totta kai lasten (eli minun) pitää päästä testaamaan myös jokin toinen hamppari Frankin listalta.

Ei muuta kuin mums. Maistuvaa tiistaita!

P.s. Lisää Tallinnan-vinkkejä tulossa, muun muassa korvakoruja rakastaville. Ja jotta ei menisi pelkiksi hampurilaisiksi, paljastathan, missä SINÄ syöt Tallinassa käydessäsi!

Lue myös:

Kolme vinkkiä Tallinnaan ja kolme paljastusta

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle

Vastaisku ankeudelle