Tavallinen arki on parasta

Tavallinen arki (ilman suuria yllätyksiä puoleen tai toiseen) on parasta. Elämä on ihmeellistä. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Ja kuten kirjailija Eeva Kilpi on todennut, milloin vain voi tapahtua mitä vain hyvää. Vaikka välillä tuntuu, että elämä on yhtä maanantaita (mikäs siinä, se on yksi lempipäivistäni) eikä sen normiarjen pyörittämisen lisäksi päiviin mahdu oikein muuta, olen todennut, että niin kauan, kun elämä on sitä normiarkea, kaikki on todella hyvin ja kannattaa olla kiitollinen.

Arki. Parasta.

Tavallinen on parasta mahdollista

Jos joskus ennen minun oli vaikea nauttia asioista sellaisina kuin ne vastaan tulivat, sillä saattoihan kulman takana olla jotain vielä parempaa käynnissä parhaillaan tai vähintään odottamassa, olen jo kauan katsonut asioita siltä kantilta, että se kaikki tavallisuus, mikä tapahtuu juuri nyt, on sata kertaa parempaa kuin se kulman takana mahdollisesti odottava hienous.

Toki itsellänikin on haaveita ja unelmia, mutta tällä hetkellä ne ovat aika arkisia. Se ei kuitenkaan tee niistäkään itsestäänselvyyksiä tai mitenkään yhtään huonompia. Toiveeni juuri nyt liittyvät siihen, että saisin elellä mahdollisimman terveenä, pystyisin liikkumaan yhtä monipuolisesti kuin nyt liikun, oppisin uuden työni mahdollisimman hyvin. Että lapseni löytää mieleisen lukion, jonne hakea, ja että se toinen, pesästä pois lentänyt, pärjää hyvin omillaan. Että nuorimmaiseni koulun aloittaminen sujuu leppoisasti ja sitä ennen meillä on ihana kesä, jonka saamme viettää mahdollisimman paljon yhdessä. Että olisi aurinkoa pitkän pimeyden sijaan, että tulisi jo kevät. Että me kaikki nautimme mahdollisimman paljon niistä tavallisista päivistä, saamme porskuttaa onnellisina, niin terveinä kuin mahdollista ja tyytyväisinä itseemme, arkeemme ja toisiimme.

Arki. Parasta.

Pienet unelmat ovat ihan yhtä hyviä 

Eikä se, etteivät ne toiveet enää ole sellaisia kuin ”10 miljoonaa lotossa” tai ”matkalle maailman ympäri” tarkoita sitä, että tyytyisi vähempään, vaan se tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea sitä, että on oppinut arvostamaan sitä kaikkea, jota elämäksi kutsutaan, siis myös niitä arkisia juttuja. Samalla kun arvostaa ja käsittää, ettei itsestäänselvyyksiä ole, tietää, ettei mikään kestä ikuisesti ja näkee myös, että ilon lisäksi me kohtaamme surua, epäonnea ja vastustusta. Ei kuitenkaan enää pelkää elämää, vaan sen sijaan rakastaa elämää, ottaa siitä arkisesta kaiken irti. Ei odota koko ajan, että jotain hienompaa tapahtuisi, sillä lopulta mikä voisikaan olla hienompaa kuin semihyvin rullaava arki.

Kun ensi kerralla ottaa päähän tai harmittaa eikä millään jaksaisi, kannattaa pyrkiä näkemään asian tai tilanteen hyvät puolet, oli kyse sitten eteisessä pitkin pituuttaan makaavasta kiukuttelevasta pikkulapsesta, siivouspäivästä joka tuli taas, paukkuvista deadlineista, kauppaan unohtuneista kananmunista, joita olisi tarvittu makaronilaatikon valmistamisessa. Aamuhämärässä loskaan astumisesta, jolloin kengän lisäksi kastuu sukka, bussista, joka läväyttää ovet kiinni nenän edestä, ruokakaupan muovikassista, josta hajoaa toinen sanka.

Itse uskon, että kyse on näkökulman vaihtamisesta. Asenteen vaihtamisesta. Pienten asioiden arvostuksesta. Siitä, ettei pidä mitään itsestäänselvyytenä.

Että osaa arvostaa. Osaa rakastaa. Osaa nauttia. Tietää, ettei mikään hetki elämässä kestä lopulta samanlaisena ikuisuutta. Ei ilo, ei suru. Kaikki muuttuu.

Mahtavaa maanantaita! Iloitaan niistä pienistä suurista asioista!

Arki. Parasta.

4 comments

  1. Amen! Ihanaa viikkoa Jenny!

    1. Kiitos Anna! Ihanaa päivää sulle <3

  2. Eletään hetkessä, se tosiaan tärkeää :)
    http://westendmum.fi

    1. Kyllä, pyritään siihen! Kiitos kommentistasi ja ihanaa päivää Westend Mum!

Comments are closed.